Työpaikan vaihto raskaana ollessa ???!
Haitk koskaa ko. paikkaa? Itselläni oli vastaavanlainen tilanne 1,5 vuotta sitten. Olin hakenut työpaikkaa ennen raskautta ja siinä vaiheessa kun ottivat vähän myöhässä yhteyttä, olin jo rv 7.
Olin avoin ja kerroin jo puhelimessa, että tilanne on siltä osin muuttunut että jään äitiyslomalle syyskuussa. Siitä huolimatta minut haluttiin haastatteluun, toiseenkin ja soveltuvuustestien jälkeen sain paikan!
Ehdin olla töissä vajaa neljä kuukautta, en edes koeaikaa loppuun, kun jäin äitiyslomalle. Nyt sitten mies jäi hoitovapaalle ja palasin elokuussa takaisin töihin. Mielenkiintoinen käänne tässä on se, että olen taas raskaana, LA toukokuussa. Ehdin siis olemaan töissä 8 kuukautta. Tämä raskaus oli toivottu, mutta kun aikaisempi raskaaksitulo kesti 4 vuotta, en ihan uskonut tämä näin pian toteutuvan!
Jos olisin huhtikuussa nähnyt viestisi olisin kannustanut reilusti hakemaan paikkaa ja kertomaan raskaudesta. Työnantaja arvostaa avoimuutta ja, jos todella olet pätevä toimeen, sinut myös palkataan. Tai siis osa työnantajista toimii näin... :)
Kommentit (7)
mielenkiintoista hyvää paikkaa - toiseen olisi tuttu suhteilla suositellut, oisin hyvinkin voinut päästä tosi hyvään taloon.
Eli samassa edelleen missä en juuri viihdy. Vähän paremmin mennyt nyt kun tietää että kohta pääsee katkolle...
mutta stressaan valtavasti jos valmiiksi paluuta!!!
Tiedän että mun tulevaisuus ei oo tässä firmassa.
Mutta jos vaihdan taas heti hoitovapaalta palatessa, on tosi rankkaa alottaa uudessa kun on pieniä lapsia, ja uuteen työhön pitäisi panostaa täysillä.
Enkä taaskaan pysty hyödyntämään osittaista hoitovapaata, koska sitä ei voi heti uudessa firmassa ottaa (ja tuskin katsovat hyvällä jos heti 1/2 vuoden päästä sitä ehdottaa).
Toisaalta - vaikea kuvitella mitä tuollakaan teen jos/kun sinne palaan. Pelottava tosin sekin vaihtoehto (aina todellinen uhka), että jos ei töitä edes olekaan kun paluun aika koittaa...
on tää hankalaa. Varjostaa pahasti vauvan saamisen iloa, tämmöiset turhat murehtimiset.
Mun tilanteeni on seuraava: olen hyvässä asemassa ylempi toimihenkilö markkinoinnissa... nyt on tiedossa yt-neuvottelut... tj on käynyt kanssani luottamuksellisia keskusteluja, vaikka varsinaiset yt:t eivät siis ole alkaneet. Hän selvästi haluaa pitää mut, mutta sanoi että toimenkuvaan tulee muutoksia, koska kokopäivätoimista markkinointityötä ei enää ole ehkä tarjota.
No, sanoin tietty, että "joo olen kiinnostunut" -MUTTA EN SIIS TODELLAKAAN OLE! Olen jo aiemmin päättänyt, että hankkisimme nyt toisen lapsen täällä firmassa ja sitten pois. Mutta nyt tilanne on ihan eri... en missään nimessä halua CV:hen alempaa titteliä tai muuta toimenkuvaa. Näyttää pahalta.
No, nyt sitten kauheella tuurilla heti tärppäsi ja sain kutsun haastatteluun todellisen unelmaduuniin! Mutta olen luultavasti raskaana. En ole vielä 100% varma kun ovulaatiosta niin lyhyt aika. Päätökset uudesta paikasta tehdään tosi nopeasti ja mulla on vaan 2vko irtisanomisaika eli ehdin olla uudessa paikassa noin 7kk-8kk ennen äitiyslomalle jäämistä.
Kerronko haastattelussa? Juttelin yhden tuttavani kanssa, joka on HR-päällikkö ja työkseen tekee rekrytointipäätöksiä ja hän sanoi, että jos kerron, en saa paikkaa (ellei ole todella poikkeuksellinen firma). Mutta jääkö mulle huono leima, jos pidän asian tiukasti salassa sinne koeajan jälkeen? Vai pitäiskö vaan olla itsekäs, miettiä itseäni ja mahdollisuutta saada unelmaduuni tällaisen ihan schaissen duunipaikan jälkeen?
Mitä ihmetä teen? Olen työpaikassa jossa EN VIIHDY, tulin tänne hoitovapaan jälkeen kun edellinen mukavahko duuni meni alta vapaan aikana. Olen välillä tosi hajalla ja ahdistunut kun tää homma, tän firman toimintatavat ja työkaverit ja kaikki tökkii. Matkusteluakin vähän liikaa kun on pieni lapsi.
No, on tässä tiettyjä hyviäkin puolia. (palkka ok ja aika vapaasti voi säätää työpäivänsä, aika vähän oon myöskään tehny ylitöitä entiseen elämän verraten)
Nyt ois MIELENKIINTOINEN paikka avoinna, johon mulla ois periaatteessa pätevyyksiä - enemmän juuri sen tyyppinen mitä tykkäisin tehdä.
MUTTA, olen juuri uudelleen raskaana!!!
Ja nykyisessä paikassakin olen siis ollut alle vuoden!
Lisäksi, tässä uudessa paikassa rekrytointia hoitaa SAMA FIRMA ja SAMA TYYPPI kuin tätä nykyistä paikkaani hakiessa.
Siis
1. en tiedä KEHTAANKO näin pian samalle rekrytyypille ilmoittautua hakemaan uutta duunia - no sen vois vielä aina selittää että tuo homma ei ollutkaan mitä luulin
2. jos/kun raskaus paljastuisi koeaikana, niin saisin varmaa kenkää
3. Jos taas sanon jo rekryprosessissa olevani raskaana, en varmasti saa paikkaa, ja se rekrytyyppi pitää mua tosi epästabiilina (esim. jos vielä joskus siihen törmäisin) - hakea nyt työtä jos on raskaana! (se oli tosi tyhmä tyyppi muutenkin)
MUTTA
voihan tää raskaus mennä vielä keskenkin, nyt vasta vk 5+0 - ja oisin tosi pettynyt silloin, ja vielä enemmän hajalla jos päästän hyvän työtilaisuuden sivu suun :-(.
Mitä ihmettä teen, hakisinko tuota paikkaa vain annanko mennä ohi ja keskityn vaan vauvahaaveisiin, ja kärvistelen nyt täällä nykyisessä, edes sen vuoden täyteen....
Ilman muuta hakisin sinuna paikkaa!
Missään tapauksessa en mainitsisi raskaudesta mitään hakuvaiheessa. Muutoshalun voi myös kääntää positiiviseksi - ei se ole mikään häpeä jos huomaa ettei viihdy! Voi todeta, että nyt haussa oleva paikka mahdollistaisi sinulle paremmin perheen ja työn yhteensovittamisen jne.
Koejallakaan raskaus ei saisi olla purkuperuste, mutta sitä on lähes mahdoton näyttää toteen. Siksi pitäisin masun visusti piilossa niin pitkään kuin mahdollista. Itse huomasin, että auki olevat jakut sekä kaulaan huolettomasti sitaistut isot huivit olivat raskausaikana hyvä yhdistelmä töissä (tyylikkyydestä viis!) - kukaan ei huomannut pömpöttävää vatsaa niiden alta!
Tosin jos hakuprosessi on pitkä, alat olla jo raskauden puolivälissä ennen koeajan päättymistä, ja se taas voi olla ongelma peittelyn kannalta. Vaikea päätös!
oon laskeskellut, että prosesseineen, irtisanomisaikoineen ja varmaan pitäisi vielä palkallisen loman vanhasta paikasta, voisin aloittaa vasta elokuussa. Jolloin raskaus jo puolivälissä ainakin - marraskuun alkupuolella alkaisi jo äippäloma.
Eli käytännössä pitäisi varmaan mainita asiasta viimestään kun sopimusta olisi allekirjoittamassa, ja kuulostella miten suhtautuvat... meniskö pahasti luu kurkkuun ja jauhot suuhun... jolloin voisi sanoa että " no joo, jos vaikuttaa siltä että ette mua nyt haluakaan, en toki halua tulla irtisanotuksi koeajalla tekosyiden takia, joten jätetään sitten sopimus tekemättä" . Mutta toisaalta, jos ilmaisisivat että raskauden takia en olekaan toivottu työntekijä (vaikka olisin muuten jo tullut valituksi koko joukosta), niin sehän olisi syrjintä, josta voisi käräjöidä... tuskin tosin viitsisin kuitenkaan.
Ehkä voisi käydä hyvinkin, eli sitten tekisin vaan n. 3 kk töitä äippälomaan asti ja hommaisivat sijaisen.
Mietin vaan, minkä kuvan se musta antaisi ihmisenä esim. sinne rekryfirmaan johon saatan taas jossain törmätä, jos tekisin noin ja kokeilisin kepillä jäätä.... En taida uskalla riskeerata mainettani.
Taitaa olla vähän kuollut idea koko juttu, täytyy kai vaan yrittää jaksaa tässä nykyisessä (ja toivoa että kaikki menee hyvin raskauden kanssa!!!) Ahdistaisi vaan kyllä koko mammaloman /hoitovapana ajan ajatus paluusta - vaikka olisi tarkoitus alkaa katselemaan uutta paikkaa siinä vaiheessa, ei sitä aina heti löydy niin helposti.
No, voi olla että nää raskaushormonitkin tekee mulle extra-pahaaoloa ja mieltä työhön liittyen, eli ehkä oon vähän yliherkkä nyt kaikkiin juttuihin. Vvaikka oon kyllä toisaalta ollut ihan kypsänä siihen jo tokasta työpäivästäni alken siellä. Ei vaan sovi mun mentaliteetille.
En ole töissä "kovassa liike-elämässä", joten tilanteeni on hiukan erilainen kuin ehkä kirjoittajalla. Minulla on 2 kokemusta raskaustoiveesta ja työhaastatteluista.
Ensimmäiseen paikkaan hain äitiyslomat mielessäni. Kerroin heti haastattelussa toiveestamme saada lapsi, ja ettei se ehkä ole pian täyttymässä, koska olimme jo aikamme odotelleet. Pomo sanoi, että mikäs siinä, laki on laki, eikä ko.tiedon olemassaolo saa hakuprosessiin vaikuttaa. Sain työn, mutta raskautta ei kuulunut. Olin solminut 1.5v sopimuksen, mutta lopetin itse 9kk jälkeen, silloin kuin äitiyslomani olisi alkanut jos olisin tullut raskaaksi. Ilman tarvetta turvattuun lomaan tämä työpaikka ei elämäntilanteessani ollut mielekäs ratkaisu.
Tultuani vihdoin raskaaksi kävin jo äitiyslomani aikana haastattelussa toiseen vakituiseen virkaan. Tiesin ihan vakaasti, että ensimmäisen pitkän yrityksen jälkeen toinen saisi tulla milloin vain, enkä jaksaisi töissä pohdiskella kertomisia tai piilotella vatsaani. Tiesin siis, että minulle sopisi vain sellainen paikka joka suhtautuisi neutraalisti perhelomiin. Niinpä kerroin myös tuolloin haastattelussa, ettemme ole estämässä mikäli uusi raskaus alkaisi. Tuolloinkin haastattelijan naama hiukan värähti, mutta hän sivuutti asian täysin ja sain viran (olin ainoa ja pätevä hakija, joten pakkohan se kai oli antaakin). Ennätin olla töissä 1kk ajan ennen tietoa raskaudesta. Työpaikallani ei olla suhtauduttu asiaan juuri mietnkään. Tosin pomoni kyllä luuli, etten saisi lyhyen työsuhteen takia äitiysloma-ajalta palkkaa (ennätän olla jatkuvassa työsuhteessa 6kk ennen loman alkua), mutta onneksi palkanmaksu tunsi lainkin :-).
Näiden kahden raskauden väliin osui vielä yksi keskenmenokin, joka vahvisti vain tunnettani siitä, että nämä lapset ovat todella toivottuja, ja tässä vaiheessa elämää työpaikkani on vastattava perheemme tarpeita eikä toisinpäin.
Eli mielestäni kannattaa mennä täysillä sekä kohti uraa, että äityittä. Luulen työnantajienkin arvostavan suoraselkäisyyttä ja omien mielipiteiden takana seisomisen luomaa itsevarmuutta.
T.Elo
Itse aloitin uuden vakinaisen työn (vanhainkodissa) nyt syyskuun alussa, ja viikon kerkesin olla töissä kun plussasin.. Koeaikaa olisi tammikuun alkuun, ja en usko että pystyn piilottelemaan tätä sinne asti.. Miten minun kannattaisi hienovaraisesti ottaa asia puheeksi pomon kanssa, jota en edes kunnolla tunne? Jännittää kyllä saanko pitää paikan, mutta ei pelota onhan mulla osa-aikainen vakkariduuni kaupalla ja kyllä töitä riittää kun palaan taas töihin kahden-kolmen vuoden päästä niin kaupalta kuin vanhustenhoidosta..
Mutta olisiko vinkkejä miten pitäisi toimia? Kellään ystävälläni ei ole ollut samanlaista tilannetta...