Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä naimisiin?
13.11.2014 |
Kertokaa onko nyky-yhteiskunnassa enää mitään järkeä mennä naimisiin. Onko naimisiinmeno vain joku rakkauden osoitus ja muille näyttäminen vai mikä?
Yritän ymmärtää eronnutta miesystävääni ja tulevaisuuttamme. Tuntuisi omituiselta mennä hänen kanssaan naimisiin kun on jo jollekin muulle luvannut ikuista rakkauttaan ja mietin jääkö asia sitten myöhemmin itseäni harmittamaan kun en naimisiin "pääse" (ellen saa sitten tuota solmua päässäni auki).
Kommentit (55)
Muutama syy tulee mieleen. Rakkaus sekä erilaiset taloudelliset tai juridiset syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan elelty susiparina jo niin kauan, että jos menisimme vielä naimisiin, se tapahtuisi täysin järkisyistä (talo ja lapsi). Mies ei oikein ajatuksesta tykkää, on sitä mieltä, että naimisiinmenon pitäisi olla romanttinen ja rakkaudellinen teko, mutta itsepä ei ole minua koskaan kosinut eikä mun karkauspäiväkosintoihini vastannut, joten hyvin todennäköistä on, että se juna meni jo.
Se turva eron tai kuoleman tullessa
Minäkin mietin sitä. Tuntuisi ehkä vähän teennäiseltä mennä naimisiin, kun asutaan jo yhdessä ja mies on ollut aiemmin naimisissa. Vai ajattelenko vain turhan kiemuraisesti asian? En näe vaan mitään syytä. Ei se kai suhteen laatuun vaikuta?
Meillä oli lähinnä juridiset syyt. Me pärjättiin avoliitossa ihan hyvin kaksikymmentä vuotta, mutta iän myötä tilanne rupesi arveluttamaan. Mistäs sitä tulevaisuudesta tietää, mitä harmia "laittomasta" suhteesta on. Meidän suhteeseen avioliitto ei vaikuttanut millään tavalla, kumpikin piti oman sukunimensä eikä järjestetty mitään juhlia. Häissä ei ollut vieraita, omat lapset kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 16:51"]
Se turva eron tai kuoleman tullessa
[/quote]
Näin. Yhteisestä talostakin tulee lähtö, mikäli ei pysty lunastamaan sitä perikunnalta.
Itsellä hieman sama tilanne. Olen aina ajatellut meneväni naimisiin, mutta en ole mitenkään fiksoitunut ajatukseen. Nyt tapailen miestä joka on ollut naimisissa ja jotenkin ei tunnu kovinkaan olennaiselta mennä hänen kanssaan naimisiin..ei niillä valoilla ollut aiemminkaan merkitystä..tavallaan. Tiedän että mies haluaisi minusta "vaimon", mutta en aio mennä naimisiin vain tavasta. Toisaalta, jos joskus saamme lapsia, haluaisin perheelle yhteisen sukunimen ja juridisessa mielessä avioliittoon. Ehkä siis joskus maistraattivihkiminen käytännön syistä. Tämähän on siis aivan minun ongelmani, mutta hieman haikea mieli on kun asiaa pohtii.. Tietenkin heti jos joskus mielen muutan voin alkaa suunnitella isoja häitä. Lähinnä ajattelen, että tämä on nyt tilanne tässä suhteessa, toisessa suhteessa tilanne olisi eri, mutta tätä miestä rakastan enemmän kuin valkoista hääpukua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 16:52"]
Minäkin mietin sitä. Tuntuisi ehkä vähän teennäiseltä mennä naimisiin, kun asutaan jo yhdessä ja mies on ollut aiemmin naimisissa. Vai ajattelenko vain turhan kiemuraisesti asian? En näe vaan mitään syytä. Ei se kai suhteen laatuun vaikuta?
[/quote]
Vaikuttaa. Avoliitossa jokainen aamu joudut vapaaehtoisesti miettimään, vieläkö tämän päivän rakastan. Avioliitossa ollaan pakosta pallo jalassa. Avoliitossa ollaan puhtaasta rakkaudesta.
Avioliitto on yksinkertainen yhteiskunnallis-juridinen tapahtuma, jolla saattaa perheen perusta kuntoon. Pikkuisen googlettamalla löydät helposti keskeiset erot avo- ja avioliiton välillä.
OT, mutta en tajua kerta kaikkiaan sitä, minkä takia tuon tuosta ollaan vääntämässä milloin mitäkin lakia sellaiseen muotoon, että avoliittolainen saisi saman turvan ja oikeuden kuin avioliitossa olevakin. Sitähän varten meillä on kaksi mahdollisuutta, että voi valita, kumman mukaan elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 16:56"]
Vaikuttaa. Avoliitossa jokainen aamu joudut vapaaehtoisesti miettimään, vieläkö tämän päivän rakastan. Avioliitossa ollaan pakosta pallo jalassa. Avoliitossa ollaan puhtaasta rakkaudesta.
[/quote]
Tiedän sinun kärjistävän tarkoituksella, mutta pakko silti tarttua: Avioliitosta voi lähteä ja muuttaa pois ihan yhtä kevyesti kuin avoliitostakin, mutta juridisesti prosessi on vähän hankalampi. Itselleni syy avioliittoon on osin suvun perinteisiin kiinnittyminen, eli täysin symbolinen. Mukana on kuitenkin sekin, että yhdessä omistaminen tuntuu avioliitossa jäsennellymmältä ja turvallisemmalta, kun yhteiset ja erilliset voi eritellä avioehdossa.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 16:55"]
Itsellä hieman sama tilanne. Olen aina ajatellut meneväni naimisiin, mutta en ole mitenkään fiksoitunut ajatukseen. Nyt tapailen miestä joka on ollut naimisissa ja jotenkin ei tunnu kovinkaan olennaiselta mennä hänen kanssaan naimisiin..ei niillä valoilla ollut aiemminkaan merkitystä..tavallaan. Tiedän että mies haluaisi minusta "vaimon", mutta en aio mennä naimisiin vain tavasta. Toisaalta, jos joskus saamme lapsia, haluaisin perheelle yhteisen sukunimen ja juridisessa mielessä avioliittoon. Ehkä siis joskus maistraattivihkiminen käytännön syistä. Tämähän on siis aivan minun ongelmani, mutta hieman haikea mieli on kun asiaa pohtii.. Tietenkin heti jos joskus mielen muutan voin alkaa suunnitella isoja häitä. Lähinnä ajattelen, että tämä on nyt tilanne tässä suhteessa, toisessa suhteessa tilanne olisi eri, mutta tätä miestä rakastan enemmän kuin valkoista hääpukua
[/quote]
usko tai älä, mutta se avioliitto on aivan yhtä virallinen, onko sinulla valkoinen puku tai farkut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lesken asema, kuten oikeus asua kodissaan
Lasten ja omaisuuden takia mennään naimisiin. Joku saattaa mennä naimisiin vain talonpuolikkaan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että taloudelliset syyt mennä naimisiin. Miksi puolisosi kuollessa sinun pitäisi saada hänen omaisuutensa (esim. hänen maksama puolikas talosta)? Miksi et elätä itseäsi? Tuollainenhan on todella itsekeskeistä ajattelua. Tuossa taloudelliset syyt -perustelussa ei ole mitään järkeä. Jos asut avoliitossa ja tulee ero, niin ethän sinä omaa omaisuuttasi menetä. Menetät vain sen käyttöoikeuden puolison omaisuuteen, johon olet jo niin tottunut ja luulet että se käyttöoikeus on sinulla lopun elämääsi.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 17:09"]
Vai että taloudelliset syyt mennä naimisiin. Miksi puolisosi kuollessa sinun pitäisi saada hänen omaisuutensa (esim. hänen maksama puolikas talosta)? Miksi et elätä itseäsi? Tuollainenhan on todella itsekeskeistä ajattelua. Tuossa taloudelliset syyt -perustelussa ei ole mitään järkeä. Jos asut avoliitossa ja tulee ero, niin ethän sinä omaa omaisuuttasi menetä. Menetät vain sen käyttöoikeuden puolison omaisuuteen, johon olet jo niin tottunut ja luulet että se käyttöoikeus on sinulla lopun elämääsi.
[/quote]
Aika monesta on kuitenkin mukavaa, että ei puolison kuollessa tarvitse muuttaa pois siitä kodista, jossa on ehkä jo asunut kymmeniä vuosia.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 17:09"]
Vai että taloudelliset syyt mennä naimisiin. Miksi puolisosi kuollessa sinun pitäisi saada hänen omaisuutensa (esim. hänen maksama puolikas talosta)? Miksi et elätä itseäsi? Tuollainenhan on todella itsekeskeistä ajattelua. Tuossa taloudelliset syyt -perustelussa ei ole mitään järkeä. Jos asut avoliitossa ja tulee ero, niin ethän sinä omaa omaisuuttasi menetä. Menetät vain sen käyttöoikeuden puolison omaisuuteen, johon olet jo niin tottunut ja luulet että se käyttöoikeus on sinulla lopun elämääsi.
[/quote]
Eikö minulla muka ole suurempi oikeus puolisoni osuuteen yhteisestä kodistamme kuni esimerkiksi hänen vanhemmillaan?
Huomaan pohtivani tätä aihetta päivittäin. Järjellä osaan ajatella sen niin, että miesystävällänikin on oikeus onneen ja hän ei ole pilalla vaikka onkin eronnut. Silti sydäntä raastaa ja tuntuu ettei meidän suhde ole yhtä hyvä kun heillä oli, kun ei naimisissa olla. Ja pelkästään sen takia en tietenkään naimisiin tahdo.
Voin vaan kuvitella miten pöljää olisi luvata papin edessä mitään ikuista rakkautta, kun mies on luvannut sen jollekkin muulle ja pettänyt lupauksen.
Mies meni vielä lipsauttamaan, että elämänsä tärkein ja jännittävin päivä oli tuo hääpäivä..
Miehelle ei voi tunteitaan purkaa kun vetää kilarit, ei ymmärrä tuntemuksiani vaikka ex-vaimonsa oli jo kerran ollut naimisissa kun he avioituivat. (Nyt on kolmas kerta hänellä, mitähän sekin ko naisesta kertoo?)
Me ollaan oltu yhdessä kolme vuotta, saman verran olivat ilmeisesti exän kanssa olleet kun päättivät naimisiin mennä. Meillä on alettu puhua vasta yhteenmuutosta ja minusta hidas tahti on ihan hyvä, mutta huonoina hetkinä päähän pamahtaa ajatus, että olen huonompi ja vähemmän rakastettu kun minuun hän ei samalla tavalla sitoudu.
ap
Puolisoa EI peri, jos tällä on rintaperillisiä. Leski voi saada tasinkoa sen verran, että hänellä on omistuksessaan 50% kuolinpesästä. Testamentilla voi puolisokin toki periä, jolloin hän saa joko hallintaoikeuden tai omistusoikeuden kuolleen omaisuuteen. tällöinkin jos on rintaperillisiä, he voivat saada lakiosansa, jos haluavat. Leski voi pitää hallinnassaan perheen vakinaisen asunnon irtaimistoineen yksinkertaisella ilmoituksella pesäselvityksessä. Se ei kuitenkaan tarkoita omistusoikeutta ko. omaisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 17:01"][quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 16:55"]
Itsellä hieman sama tilanne. Olen aina ajatellut meneväni naimisiin, mutta en ole mitenkään fiksoitunut ajatukseen. Nyt tapailen miestä joka on ollut naimisissa ja jotenkin ei tunnu kovinkaan olennaiselta mennä hänen kanssaan naimisiin..ei niillä valoilla ollut aiemminkaan merkitystä..tavallaan. Tiedän että mies haluaisi minusta "vaimon", mutta en aio mennä naimisiin vain tavasta. Toisaalta, jos joskus saamme lapsia, haluaisin perheelle yhteisen sukunimen ja juridisessa mielessä avioliittoon. Ehkä siis joskus maistraattivihkiminen käytännön syistä. Tämähän on siis aivan minun ongelmani, mutta hieman haikea mieli on kun asiaa pohtii.. Tietenkin heti jos joskus mielen muutan voin alkaa suunnitella isoja häitä. Lähinnä ajattelen, että tämä on nyt tilanne tässä suhteessa, toisessa suhteessa tilanne olisi eri, mutta tätä miestä rakastan enemmän kuin valkoista hääpukua
[/quote]
usko tai älä, mutta se avioliitto on aivan yhtä virallinen, onko sinulla valkoinen puku tai farkut
[/quote]
No en minä sitä tarkoittanutkaan. Kyllä avioliitto on aina ihan yhtä virallinen, jokaisen oma asia miten haluaa siihen mennä ja miten sitä juhlia! :) Aivan kuin suhde voi olla aivan yhtä syvä ja vakaa, vaikka avioliitossa ei oltaisiinkaan.. Mutta ehkä itsellä ajatus on juuri siinä, että voisin mennä kyseisen miehen kanssa järkisyistä avioliittoon, mutta tuntuisi oudolta juhlia perinteisiä kirkkohäitä valkoisella puvussa..but that's just me :D
up