Sanooko lastenne isä koskaan lapsille rakastavansa heitä?

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:37"] [quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:20"]Minusta 'rakastaa' on niin iso sana, että se särkee suun. Ei meidän perheessä puhuta rakastamisesta, tykkäämisestä kylläkin, kehutaan lapsia ja käytetään hellittelysanoja. Niin mies kuin minäkin. [/quote] Tuollainen ajattelu on surullista. Jotkut eivät parisuhteessakaan koskaan kuule toiselta rakkaudentunnustusta. Kyllä soisi lapsen sentään kuulevan. Miten lapsi itse oppii sen koskaan sanomaan, jos ei esimerkkiä näytetä? Rakkaus-sana ei särje suuta, vaan vapauttaa, voimauttaa ja lempeyttää. Käyttäkää sitä! [/quote] Hyhhyh, mikä sana; voimauttaa. *vaahtokarkkeja valuu korvistani* [/quote] Mikä sua vaivaa? Onko sun mielestä kaikki ihana ja positiivinen klisestä, noloa ja teennäistä?

[/quote]

Ei minua vaivaa mikään. Minä arvostan tekoja, en sanoja.

Joka päivä

No sanoo. Ei nyt joka päivä, mutta usein kuitenkin.

Ei sano, mutta käyttäytyy ja toimii niin, ettei asiasta tule lapsille epäselvyyttä. Mieheni on todella lempeä, oikeudenmukainen, jaksava, kuunteleva ja paneutuva isä. Hänen suustaan se ei tulisi mitenkään luonnollisesti, joten enpä ole häntä ajatellut siihen patistaa. Itse sanon lapsille niin joskus, mutta olenkin paljon vähemmän läsnäoleva jne. Lapsemme ovat vasta aika pieniä, 5- ja 7-vuotiaita, uskon "asian" tulevan heille eteen vielä jos asia askarruttaa ja jos mieheni kuolisi nyt niin vaikeaa käsittää, miten heidän kuvansa isästä olisi muuta kuin rakastava. Näin siis meillä. 

Kyllä, viimeksi tänä aamuna.

Mun isä ei ole koskaan sanonut minulle rakastavansa, mutta ei minulla siitä ikinä ole mitään epäilyksiä ollut.

Minunkin mieheni sanoo joka ilta. Oma sen sijaan ei mutta tiedän muutenkin että hän rakasti. Hän ajoi jopa 400 km minun tuekseni kun minulla oli vaikeaa. Joillekin niiden sanojen sanominen on vaikeaa. Sanooko sinulle usein?

Ei uskalla saa syytteen pedofiliasta

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:15"]

Minunkin mieheni sanoo joka ilta. Oma sen sijaan ei mutta tiedän muutenkin että hän rakasti. Hän ajoi jopa 400 km minun tuekseni kun minulla oli vaikeaa. Joillekin niiden sanojen sanominen on vaikeaa. Sanooko sinulle usein?

[/quote]

Tämä. Tällaiset ovat minusta niitä tärkeimpiä juttuja. Ei se, että välttämättä sanoo ääneen. Se kun voi olla myös huonon omatunnon paikkailua. 

Joskus.

Minusta 'rakastaa' on niin iso sana, että se särkee suun. Ei meidän perheessä puhuta rakastamisesta, tykkäämisestä kylläkin, kehutaan lapsia ja käytetään hellittelysanoja. Niin mies kuin minäkin.

Sanoo se kyllä, mutta meidän kummankin on pitänyt tietoisesti opetella tämä taito ja haluta samanlaista perhekulttuuria. Meidän kummankaan lapsuuskodissa ei ollut tapana sanoa ääneen rakkaudesta semminkin kuin pyydellä anteeksi. Se on ahdistanut kumpaakin ja olemme halunneet toimia eri tavalla omien lasten kanssa.

Lapset kiemurtelevat mielihyvästä, kun heitä pitää sylissä ja sanoo ääneen ne sanat. Itsekin kuiskuttelin juuri 9-vuotiaan pojan korvaan iltapesujen jälkeen "äidin ihana poika, äidin oma pikkuinen! Rakastan sinua!" Poika rutisti kauheasti takaisin ja hymyili suupielet korvissa.

7 poikaa

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:15"]Minunkin mieheni sanoo joka ilta. Oma sen sijaan ei mutta tiedän muutenkin että hän rakasti. Hän ajoi jopa 400 km minun tuekseni kun minulla oli vaikeaa. Joillekin niiden sanojen sanominen on vaikeaa. Sanooko sinulle usein?
[/quote]
Viimeks on tainnu sanoa kolme-neljä vuotta sitten. Sanoo sitten kertovansa jos asiaan tulee muutos... :-/
Itse kerron lapsilleni päivittäin heitä rakastavani. Miehen kanssa ollut pitempään vaisua, mutta oon hänelle viimeksi sanonu rakastavani häntä n puol v sitten kun puhuttiin liiton tilasta. Vaikka yksinpuhelua sekin näin tarkemmin aateltuna taisi olla.
Ap

Ei, enkä sano minäkään. Sana "rakastan" kuulostaa niin rumalta ja lause "minä rakastan sinua" niin teennäiseltä, että käytän mieluummin sanaa tykkään.

Ei se rakastamisen sanominen oikein tahdo sopia suomalaisen miehen suuhun, ei varsinkaan vähän vanhempien. Ei välttämättä sovi kaikkien naistenkaan suuhun. Ei meillä kotona koko sana kuulunut edes sanavarastoon.

Ei hän sano, mutta hän osoittaa kyllä teoillaan moninkertaisesti sen, että rakastaa lastaan. Se on mielestäni tärkeämpää.

Useamman kerran päivässä sanoo, niin minulle kuin lapsellekin.

Oma isäni on kerran huolissaan kysynyt, että kai minä tiedän, että hän rakastaa minua vaikkei sitä koskaan sanokaan. 

Sanoo, monta kertaa viikossa jos ei ihan päivittäin.

Minä muistan, että en pitänyt lapsena siitä kun isä sanoi rakastavansa minua. Se kuulosti jotenkin imelältä. Ei-miehekkäältä.

Mulle ei ole ikinä sanonut, mutta 19v sain kyllä tekstarin missä toi luki lopussa - tästäkin jo 7v aikaa. Ei haittaa ollenkaan, sillä tuntuisi vain tosi vaikealta sanoa takaisin, sillä tohon ei ole meidän perheessä totuttu. Silti ollaan tosi läheisiä kaikki ja en ole ikinä ajatellut että tarvitsisi kuulla noi sanat vanhemmilta, kyllähän sen on teoissa jo miljoona kertaa huomannut että ne rakastaa :)

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:20"]Minusta 'rakastaa' on niin iso sana, että se särkee suun. Ei meidän perheessä puhuta rakastamisesta, tykkäämisestä kylläkin, kehutaan lapsia ja käytetään hellittelysanoja. Niin mies kuin minäkin.
[/quote]
Tuollainen ajattelu on surullista. Jotkut eivät parisuhteessakaan koskaan kuule toiselta rakkaudentunnustusta. Kyllä soisi lapsen sentään kuulevan. Miten lapsi itse oppii sen koskaan sanomaan, jos ei esimerkkiä näytetä? Rakkaus-sana ei särje suuta, vaan vapauttaa, voimauttaa ja lempeyttää. Käyttäkää sitä!