Eroaisitko jos tietäisit että lapset menettäisivät isänsä?
Riitelemme koko ajan, olemme kovin erilaiset. Jos ei olisi pieniä lapsia olisimme varmaan jo eronneet, mutta myöskään emme varmaan riitelisi niin paljon jos lapsia ei olisi. Useimmat riitamme ovat kasvatukseen liittyviä ja niitä on monta kun yksi lapsista on erityislapsi ja toinen muuten vaan villi. Eli stressiä on paljon.
Olo on erittäin ahdistunut mutta en ole eronnut lasten takia. Jos eroaisimme, mies menisi takaisin kotimaahansa toiselle puolelle maailmaa koska on täällä muutenkin vain meidän takiamme, tekee täällä hanttihommia, ei viihdy muutenkaan. Eli käytännössä lapset menettäisivät isänsä elämästään.
Onko kenelläkään mielipidettä mikä tässä on oikein? Mitä itse tekisit?
Kommentit (3)
Eroaisin. En ole niin hyvä ihminen, että uhraisin koko oman ainutkertaisen elämäni sen takia, että lapsilla on isä samassa maassa. Yhteyttä voi pitää muutenkin. Minulla on myös oikeus tehdä omasta elämästäni parasta mahdollista. Ap, kysy itseltäsi, toivoisitko tyttäresi tai poikasi elävän samanlaista elämää kuin sinä nyt, ja mitä neuvoisit hänelle.
Erityislasten perheissä on todellakin paljon riitoja ja stressiä, enemmän kuin muissa, ihan tutkitusti. Ja sitten vielä että sun mies on muualta kotoisin ja ei viihdy täällä. On varmaan turhaantunut kun ei saa kunnon töitä jne. Näetkö tilanteen muuttuvan vai pysyvän samana? Kenties lapsi kasvaa ja saatte tukea hänen kehitykseen ja riidat vähenevät? Mietttisin vaan tältä kannalta kun elämäntilanne on niin stressaava ja mainitsit että muuten ette riitelisi yhtä paljon.
On se iso asia ottaa lapsilta isä elämästä, ja vielä se että jäisit sitten yksin tänne lasten kanssa hoitamaan haastavaa yhtälöä. Eli sanoisin myös että ottakaa aikaa ja miettikää.
Kokeilkaapas keskustella asiasta, sopikaa vaikka määräajaksi, ettette toimi toisianne vastaan vaan vedätte yhtäköyttä, vaikka vuoden verran, katsokaa sitten asiaa uudestaan.