Lue keskustelun säännöt.
Ero. Tuenko liikaa??
28.11.2014 |
Olemme eroamassa mieheni kanssa. Aloite eroon tuli minulta. Odotettavasti mieheni on asian suhteen romuna ja olen tapani mukaan pyrkinyt tukemaan ja lohduttamaan häntä. Omia tunteitani en ole oikeastaan ehtinyt ottaa lähemmin käsittelyyn. Toivon, että mieheni pääsee jaloilleen ja voin keskittyä itseeni.
Teenkö väärin, kun olen miehelleni tuki ja lohduttaja tässä tilanteessa? Sidonko hänet itseeni väärällä tavalla? Haluan, että eroamme sovussa ja voimme jatkaa hyvinä ystävinä.
Kommentit (12)
Olemme hyvin läheisiä mieheni kanssa, voi sanoa parhaita ystäviä. Haluan, että voimme olla läheisiä vielä eronkin jälkeen, mutta koen että mieheni roikkuu minussa edelleen liikaa. Haluaisin että hän juttelisi tunteistaan ulkopuolisille. Tämä on raskasta, mutta haluan tilaa käsitellä asiaa itse. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:16"]
Olemme hyvin läheisiä mieheni kanssa, voi sanoa parhaita ystäviä. Haluan, että voimme olla läheisiä vielä eronkin jälkeen, mutta koen että mieheni roikkuu minussa edelleen liikaa. Haluaisin että hän juttelisi tunteistaan ulkopuolisille. Tämä on raskasta, mutta haluan tilaa käsitellä asiaa itse. ap
[/quote]
Niin, mekin olimme parhaita ystäviä, ja nyt 8 vuotta eron jälkeen olemme sitä taas. Mutta jos erotaan, niin kyllä silloin pitää se ero myös tehdä. Minä ainakin halusin laittaa välit ihan 100% poikki että pääsisin toisesta oikeasti henkisesti eroon. Mies olisi myös halunnut "tukea" ja hoitaa hommaa asteittain mutta minä tiesin ettei siitä niin mitään tule, ja koko homma tuntui hitaalta kidutukselta. Parempi kärsiä ero kertashokkina ilman pehmennyksiä, menee nopeammin niin se epämiellyttävä prosessi.
Ehdottomasti minusta sinulla ap on oikeus tehdä se ero kunnolla ja alkaa käydä läpi omia siihen liittyviä prosessejasi. Uskon että se on myös sille miehelle lopulta parempi, vaikka alkuun voikin olla tuskaisempaa.
t. 2
Aloituksesi oli (kuin vuosi sitten) minun suustani. Jätin pitkäaikaisen poikaystäväni, ja hän oli aivan romuna. Erosimme sovussa, sillä itse eroon ei liittynyt mitään dramatiikkaa. Heikkona hetkenä lupasin tukea häntä. Noh, nyt erosta on kulunut aika tarkalleen vuosi ja mietin miten pääsisin hänestä eroon lopullisesti. Hän alkoi tarrautua minuun liikaakin, ensin itki suruaan ja ahdistusta mutta sitten alkoi käyttäytyä kaverillisesti. Tämä kuulostaa ideaalitilanteelta, mutta kun tätä "kaverillisuutta" oli aivan liiaksi.
Tapasin uuden, ja aloin seurustelemaan hänen kanssaan. Ex pitää edelleen yhteyttä useita kertoja viikossa, milloin tulee leffakutsua, milloin lounaskutsua. Olen yrittänyt pysytellä etäällä, ja sanonut monesti hänelle että kavereita voimme edelleen olla, mutta en halua että pidät minuun noin tiiviisti yhteyttä. Hän ei ole ymmärtänyt. Nyt jälkiviisaana harmittaa, että menin olemaan hänelle niin höveli erotilanteessa. Olisin säästynyt paljolta, jos olisin älynnyt pistää välit poikki häneen samantien. Uskon, että hänkin olisi onnellisempi, kuin tällä hetkellä. Tiedän hänellä olevan vielä paljon tunteita minua kohtaan, ja olen sanonut etten niistä halua enää kuulla. Eli komppaan toista kommentoijaa, jos erotaan niin sitten erotaan ihan "kunnolla".
Ei tietenkään pidä olla ilkeä tai vittumainen mutta liika ystävällisyys ja tukeminen kostautuu että tavallaan antaa toiselle "turhaa toivoa". Ihan asialinja ja henkisen tuen mies joutuu nyt hakemaan muualta. Ole terveesti itsekäs jos ero 100% varma.
Eroat miehestäsi mutta myös siitä "parhaasta ystävästä" sillä hehän ovat sama henkilö!!!
Tukea voi, mutta lohduttaa? Miten sä siis lohdutat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:35"]
Tukea voi, mutta lohduttaa? Miten sä siis lohdutat?
[/quote]
Kuuntelemalla ja esim. silittelemällä. Antamalla läheisyyttä, mutta seksiä meillä ei enää ole ollut. Puutteessa tosin olisi helppo sortua, mutta irrottautuminen varmasti vaikeutuisi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyitkö tätä samaa asiaa jokin aika sitten? Ihan samanlainen kysymys silloin, ja kaikki vastaukset olivat sellaisia, että vaikka tahtoo tukea miestä ja erota ystävänä, niin se vaan ei aina onnistu, silloin toinen ei pysty päästämään irti vaan jää ns. roikkumaan löysään hirteen.
Eli vaikka se vaikelta ja ikävältä tuntuu, niin kun erotaan, on parempi ottaa etäisyyttä, jotta kumpikin, myös se joka ei tahtoisi erota, päästää irti. Sen jälkeen voi palata ystäväksi, jos siltä vielä tuntuu.
Näin neuvotaan jokaisessa erokirjassa, ja ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että noin se on. Tai ainakin itseni kohdalla, mies jätti vuosi sitten, mutta olemme edelleen ystäviä, enkä ole pystynyt päästmään irti. Pelkään sitä, kun hän löytää toisen naisen, ajatuskin tuntuu ihan kamalalta. Jos hän olisi tiukemmin tehnyt pesäeron, olisin ehkä pystynyt päästmään irti, ja voisimme olla nyt oikeasti ystäviä, sellaisia ystäviä, jotka ovat iloisia kun toinen löytää tyttö/poikakaverin (mekin olimme ystäviä jo ennen avioliittoa).
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:16"]
Olemme hyvin läheisiä mieheni kanssa, voi sanoa parhaita ystäviä. Haluan, että voimme olla läheisiä vielä eronkin jälkeen, mutta koen että mieheni roikkuu minussa edelleen liikaa. Haluaisin että hän juttelisi tunteistaan ulkopuolisille. Tämä on raskasta, mutta haluan tilaa käsitellä asiaa itse. ap
[/quote]
Niin, mekin olimme parhaita ystäviä, ja nyt 8 vuotta eron jälkeen olemme sitä taas. Mutta jos erotaan, niin kyllä silloin pitää se ero myös tehdä. Minä ainakin halusin laittaa välit ihan 100% poikki että pääsisin toisesta oikeasti henkisesti eroon. Mies olisi myös halunnut "tukea" ja hoitaa hommaa asteittain mutta minä tiesin ettei siitä niin mitään tule, ja koko homma tuntui hitaalta kidutukselta. Parempi kärsiä ero kertashokkina ilman pehmennyksiä, menee nopeammin niin se epämiellyttävä prosessi.
Ehdottomasti minusta sinulla ap on oikeus tehdä se ero kunnolla ja alkaa käydä läpi omia siihen liittyviä prosessejasi. Uskon että se on myös sille miehelle lopulta parempi, vaikka alkuun voikin olla tuskaisempaa.
t. 2
[/quote]
Meillä ollaan oltu koko ajan väleissä erosta alkaen. Ei meillä ole pllut taukoja jne, vaan yhdessä ollaan pystytty juttelemaan, soittelemaan ja viestittelemään. Nykyisin molemmilla omat kumppanit ja silti ollaan väleissä. Kumpikaan ei halua toisesta enempää kuin ystävyyttä, hän on läheisin ystäväni ja päinvastoin.
Kellä toimii mikäkin. Teillä tuo oli paras ratkaisu, meillä tämä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:16"]
Olemme hyvin läheisiä mieheni kanssa, voi sanoa parhaita ystäviä. Haluan, että voimme olla läheisiä vielä eronkin jälkeen, mutta koen että mieheni roikkuu minussa edelleen liikaa. Haluaisin että hän juttelisi tunteistaan ulkopuolisille. Tämä on raskasta, mutta haluan tilaa käsitellä asiaa itse. ap
[/quote]
MIksi eroatte, jos olette parhaita ystäviä? Eikö kannattaisi yrittää ratkoa ongelmat? Vaikeista vuosista voi päästä yli.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 13:00"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 12:16"]
Olemme hyvin läheisiä mieheni kanssa, voi sanoa parhaita ystäviä. Haluan, että voimme olla läheisiä vielä eronkin jälkeen, mutta koen että mieheni roikkuu minussa edelleen liikaa. Haluaisin että hän juttelisi tunteistaan ulkopuolisille. Tämä on raskasta, mutta haluan tilaa käsitellä asiaa itse. ap
[/quote]
Niin, mekin olimme parhaita ystäviä, ja nyt 8 vuotta eron jälkeen olemme sitä taas. Mutta jos erotaan, niin kyllä silloin pitää se ero myös tehdä. Minä ainakin halusin laittaa välit ihan 100% poikki että pääsisin toisesta oikeasti henkisesti eroon. Mies olisi myös halunnut "tukea" ja hoitaa hommaa asteittain mutta minä tiesin ettei siitä niin mitään tule, ja koko homma tuntui hitaalta kidutukselta. Parempi kärsiä ero kertashokkina ilman pehmennyksiä, menee nopeammin niin se epämiellyttävä prosessi.
Ehdottomasti minusta sinulla ap on oikeus tehdä se ero kunnolla ja alkaa käydä läpi omia siihen liittyviä prosessejasi. Uskon että se on myös sille miehelle lopulta parempi, vaikka alkuun voikin olla tuskaisempaa.
t. 2
[/quote]
Meillä ollaan oltu koko ajan väleissä erosta alkaen. Ei meillä ole pllut taukoja jne, vaan yhdessä ollaan pystytty juttelemaan, soittelemaan ja viestittelemään. Nykyisin molemmilla omat kumppanit ja silti ollaan väleissä. Kumpikaan ei halua toisesta enempää kuin ystävyyttä, hän on läheisin ystäväni ja päinvastoin.
Kellä toimii mikäkin. Teillä tuo oli paras ratkaisu, meillä tämä :)
[/quote]
Joo riippuu niin tilanteesta. Meillä mies jätti minut täysin yllättäen nuoremman ja nätemmän takia, ja tämänkin vuoksi tuntui ihan hiton julmalta että se sama kusipää sitten haluaisi tulla siihen lohduttelemaan, jonka takia koko lohdutuksen tarve on syntynyt. En minä halunnut moisen teon jälkeen nähdä koko ukkoa enää. Toinen juttu oli että minulla oli häntä kohtaan ihan täysillä vielä tunteita, sekä vahva seksuaalinen vetovoima että henkinen kiintymys, ja tiesin että jos mies vaan joskus haluaisi, liukuisin takaisin suhteeseen hänen kanssaan, vaikken pettäjän ja jättäjän kanssa sitä oikeasti halunnut. Suojelin itseäni siltäkin totaalisella pesäerolla.
Pari vuotta erosta mies sitten tosiaan alkoikin haluta yhteen minun kanssani takaisin, kun oli juttu uuden kanssa mennyt poikki, mutta onneksi olin silloin jo niin henkisesti irti miehestä että sanoin että eiköhän se juttu ole jo kokeiltu, ei uusintoja :) Silti ollaan tosiaan parhaat kaverukset ja useita kertoja viikossa soitellaan ja käydään toisinaan syömässä ravintolassa. Saman katon alle asumaan vaan ei ole minulla enää minkäänlaista hinkua kenenkään kanssa, eikä oikeastaan seksisuhteeseenkaan. Minusta on tullut vanhemmiten kunnon erakko, ja mieskin yksin elelee vaikka yrittääkin deiteillä löytää naista.
Ihmettelen, kuka oikeasti haluaa jättäjältä jotain tukea ja lohdutusta? Minä ainakin halusin vain TILAA ja rauhaan jättöä kun mies minut vuosia sitten jätti.