Pelkään, mutta myös sairaasti toivon että sairastun anoreksiaan, auttakaa!

Olen 18-vuotias juuri yliopiston aloittanut nuori nainen. Hetki sitten tajusin, että olen tänään syönyt sellaisen elovena-pikakaurapuuropussin ja jonkin verran kahvia noin kahdentoista aikaan, ja oikeastaan tässä on mennyt yli viikko todella, todella huonosti syöden. Olen laihtunut syksystä muutamia kiloja urheilematta (eli syömisen takia), mutta alkusyksy meni vielä hyvin. Nykyistä tilannetta en tiedä tän pahimman kriisin jäljiltä kun mulla ei oo vaakaa täällä.

Mulla on ollu vaikeuksia rakkausrintamalla (en kuitenkaan seurustele nyt), joten olettaisin sen johtuvan siitä, samoin kuin aika masentuneesta ajatusmaailmasta. Muutin opiskelemaan syksyllä ihan uuteen kaupunkiin yksin, eikä yksinäisyys ole sillä tavalla haitannut. Viimeaikoina olen riidellyt ko. ihastuksen kohteeni kanssa paljon erinäisistä asioista, ja se on vaikuttanu mun koulunkäyntiin (murehtimisen takia en ole lukenut tenttiin), yleiseen mielialaan ja nälän tunteeseen. Mulla ei oo nälkä vaikka en syö mitään. Musta tuntuu et musta ei välitetä... siksi jotenkin toivon tuota karkeaa muistutusta että hei mulla on tunteet. Joo, mulla on koulukavereita (mutta ei tosiystäviä!) täällä, paras kaveri opiskelee 400 km päässä, hänelle voin kyllä kertoa kaiken ja perhe on kanssa 300km päässä täältä, rahaa on sopivasti, mutta en silti koe olevani onnellinen. Olen todella itsekriittinen ja epätoivoinen rakkauden/välittämisen/lämmön löytämiselle.

Masentaa.

Tästä tuli ehkä vähän sekava, mutta kirjoitin kaiken mitä mieleen tuli...