masennuksen kanssa eläminen
Tää on niin raskasta. Lääkkeet ei auta ja mieli on musta koko ajan. Vaikeinta on aamulla sängystä ylös nousu. Oon kun mikäkin zombi päivät täällä kotona kun en jaksa lähteä mihinkään. Keksin tekosyitä ettei tarvitse tavata kavereita. Odotan koko päivän vaan sitä että tulisi ilta ja pääsisi takaisin nukkumaan. Miten tästä voisi päästä eteenpäin vai onko loppu elämäni tällaista
Kommentit (3)
Mulla pahin kesti 2½ vuotta. Sitten sain lääkkeen, joka auttoi, eikä vain nostanut painoa 2 vuoden aikana 35 kiloa. Nyt tuosta on aikaa jo 10 vuotta, lopetin lääkkeet vuosi sitten, en ole masentunut, mutta väsynyt ja aikaansaamaton edelleen.
mulla parani olo kun tajusin et olin päästänyt itteni niin alas kun vaan mahollista. tajusin et se on musta itestäni kiinni millanen oon. masentuneena olin n. 1,5 vuotta. nyt ihan tänä syksynä oon saanut taas hymyn huulille ja tajunnut sen että vain ja ainoastaan minä itse vaikutan omaan elämääni ja voin tehä sitä mistä tykkään välittämättä muiden mielipiteistä:) nyt iloitsen siitä mitä tuleva talvi tuo tullessaan!
niin ja pidin myös "taukoa" kavereihin, en siis ollut aktiivisesti yhteydessä ja nyt kun olo on parempi niin on niin ihanaa kun on ne ystävät keiden kanssa vaihtaa kuulumisia.
toivottavasti jokainen masentunut ihminen löytäisi sen valon pilkahduksen elämässään ja eläis täysillä eikä heittäis hukkaan kallista ja korvaamatonta aikaa:)
Luulin jo että mä olen kirjoittanut tämän. Samanlaisten tuntemusten kanssa yritän rämpiä eteenpäin päivästä toiseen.