Lue keskustelun säännöt.
Nyt ei pokka pidä! Monikulttuurisesta suhteesta:
10.10.2014 |
Olen ollut yh, ennen kuin avioidun tämän nykyisen mieheni kanssa. Miehelle oli ihanaa omaan kulttuuritaustansa huomioiden se, että vaimona osaan huolehtia itsestäni, lapsistani ja yhteisistä lapsistamme, ja hänellä ei siis ole aviomiehenä vastuuta kaikesta, kuten olisi, jos olisi nainut omasta kulttuuritaustastaan olevan vaimon.
Nyt on menossa työmatkalle 3-4 viikoksi. On ollut hieman huolestunut etukäteen, että mitenköhän minä nyt jaksan ja selviän. Muistuttelin, että minähän olen selvinnyt silloin aikoinaankin lähes yksin, kun ex-mies ei niin hirveästi pitänyt lasta yms.
Nyt sitten kertoi, että hänen serkkunsa on sitten tulossa Suomeen, jotta tämä voi auttaa perhettämme hänen poissaollessaan. Koska kerran mieheni on perinteisesti mm. auttanut vanhempiani näihin aikoihin omakotitalon pihan haravoinnissa ja veneen nostamisessa ja huoltotöissä, kesämökin talviteloille laittamisessa jne, niin jo sen tähden pitää hänen hankkia tänne joku vanhempiani auttamaan ( töissäkäyviä, hyväkuntoisia ihmisiä). Lisäksi kuulemma minä tarvitsen apua kaikenlaisissa lasten harrastuskuljetuksissa, kotitaloustöissä jne. Kuulemma olen puhunut, että pihlajanmarjojakin olisi mukava poimia, ja siinä tarvitsisi apua.
Yritin sanoa, että toki serkkunsa saa tulla, mutta kyllä täällä pärjätään ilmankin. Kuulemma pärjääminen ei riitä. Hänellä on velvollisuutensa tehdä vaimonsa ja perheensä elämästä helpompaa kuin vain pärjääminen.
Joku ehkä ajattelee, että on minun "vahtimisestani" kyse. Sitä en kuitenkaan usko, koska itse olen matkustellut yhdessäoloaikana niin yksin, kavereideni kanssa kuin lasten kanssa ilman miestä, jos lomamme eivät ole osuneet samoihin akoihin. Minulla on harrastuksia ja tapaan niin nais- kuin miespuolisia ystäviänikin usein jne. Lisäksi mies sanoi, että jos minusta tuntuu pahalta, että meillä asuu joku niin pitkään, niin he ovat jo puhuneet, että tämä serkku majoittuu sitten paikallisessa hostellissa. Mies kun tietää, että minä en jaksa vieraita niin paljon kuin hän.
Että tömmöistä. Onko kellään samoja kokemuksia?
Kommentit (16)
Oikein hienosti ajateltu häneltä. Itse en kyllä osaisi olla luontevasti, jos joku tuntematon asuisi sen ajan meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*nauraa ääneen* Äijä on hankkinut sinulle esiliinan. Samalla varmasti kätevästi ajattelee että saa tuotua tänne yhden sukulaisensa loisimaan ja tekemään lapsia joista tulee väkivaltajengiläisiä kun syrjäytyvät kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 12:00"]
Esiliinaa se sulle on hommaamassa, vaikka kuinka uskottelet muuta.
[/quote]
Esiliinahan se. Yksi viikonloppu mökkitalkoisiin, toinen vanhempieni pihan harvavointiin ja kolmas veneellä. Jokainen niistä edellyttää yöpymistä noissa paikoissa, kun sen verran lähekkäin ei asuta.
Minä en perinteisesti ole noihin osallistunut, vaan mies ja lapset ovat niihin menneet. Joten jos serkku ottaa lapset mukaansa, kuten mieskin otti (ja se taitaisi olla hommannimi), niin mitäköhän se esiliina voisi estää?
Mistä maasta kotoisin? En mäkään usko, että haluaa "tarkkailla". Mistä tollasta edes tuli mieleesi? Onhan se nyt päivänselvää että on raskasta olla töissä & lasten kanssa kun yksi käsipari ei ole auttamassa. Oma mies olisi kyllä kuunnellut mitä minä olen mieltä ja tarvittaessa olisin itse kysynyt apua esim. tädeiltänsä. Oudon pitkä työmatka miehelläsi, kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ja kun et tule käymään treffeillä vieraiden miesten kanssa, toisinsanoen serkku ei tule paljastamaan susta mitään, mikset ottaisi apuria? Jos voit siis uskoa, että tämä oikeasti voisi teillä siivoilla ja haravoida.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 11:58"]Olen ollut yh, ennen kuin avioidun tämän nykyisen mieheni kanssa. Miehelle oli ihanaa omaan kulttuuritaustansa huomioiden se, että vaimona osaan huolehtia itsestäni, lapsistani ja yhteisistä lapsistamme, ja hänellä ei siis ole aviomiehenä vastuuta kaikesta, kuten olisi, jos olisi nainut omasta kulttuuritaustastaan olevan vaimon.
Nyt on menossa työmatkalle 3-4 viikoksi. On ollut hieman huolestunut etukäteen, että mitenköhän minä nyt jaksan ja selviän. Muistuttelin, että minähän olen selvinnyt silloin aikoinaankin lähes yksin, kun ex-mies ei niin hirveästi pitänyt lasta yms.
Nyt sitten kertoi, että hänen serkkunsa on sitten tulossa Suomeen, jotta tämä voi auttaa perhettämme hänen poissaollessaan. Koska kerran mieheni on perinteisesti mm. auttanut vanhempiani näihin aikoihin omakotitalon pihan haravoinnissa ja veneen nostamisessa ja huoltotöissä, kesämökin talviteloille laittamisessa jne, niin jo sen tähden pitää hänen hankkia tänne joku vanhempiani auttamaan ( töissäkäyviä, hyväkuntoisia ihmisiä). Lisäksi kuulemma minä tarvitsen apua kaikenlaisissa lasten harrastuskuljetuksissa, kotitaloustöissä jne. Kuulemma olen puhunut, että pihlajanmarjojakin olisi mukava poimia, ja siinä tarvitsisi apua.
Yritin sanoa, että toki serkkunsa saa tulla, mutta kyllä täällä pärjätään ilmankin. Kuulemma pärjääminen ei riitä. Hänellä on velvollisuutensa tehdä vaimonsa ja perheensä elämästä helpompaa kuin vain pärjääminen.
Joku ehkä ajattelee, että on minun "vahtimisestani" kyse. Sitä en kuitenkaan usko, koska itse olen matkustellut yhdessäoloaikana niin yksin, kavereideni kanssa kuin lasten kanssa ilman miestä, jos lomamme eivät ole osuneet samoihin akoihin. Minulla on harrastuksia ja tapaan niin nais- kuin miespuolisia ystäviänikin usein jne. Lisäksi mies sanoi, että jos minusta tuntuu pahalta, että meillä asuu joku niin pitkään, niin he ovat jo puhuneet, että tämä serkku majoittuu sitten paikallisessa hostellissa. Mies kun tietää, että minä en jaksa vieraita niin paljon kuin hän.
Että tömmöistä. Onko kellään samoja kokemuksia?
[/quote]
Ei muuta kuin että hyvä mies sulla! Kiva lukea välillä näitäkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kukaan teistä edes tiedä mistä maasta kyseinen mies saati serkku on, puhumattakaan siitä onko miehen serkku töissä tai mitään... Korjatkaa ihmiset tuo asennevammanne, please! Heti vain oletetaan kaikenlaista.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 12:12"]
Jos ja kun et tule käymään treffeillä vieraiden miesten kanssa, toisinsanoen serkku ei tule paljastamaan susta mitään, mikset ottaisi apuria? Jos voit siis uskoa, että tämä oikeasti voisi teillä siivoilla ja haravoida.
[/quote]
Sehän riippuu vähän omasta luonteesta tykkääkö tuollaisesta apurista... Itse en tykkäisi, minusta on aivan ihanaa harvinaista herkkua jos saan olla ihan yksinäni, ja olisi kyllä kurjaa jos tämän ilon tulisi pilaamaan joku miehen sukulainen. En tee yksin ollessani mitään kauheaa mitä pitäisi salailla mutta nautin vaan siitä kun saan vaikka honkkaloida alasti pitkin kämppää, nukkua puolille päivin, paukuttaa musaa täysillä, ottaa vaikka päiväkännit :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin olen kateellinen :) Anna kun arvaan? Miehesi on jostain päin Afrikka kotosin.
Serkku ei siis ole mikään minulle mikään tuntematon. On itseasiassa yksi lastemme kummeista. Ihan mukava mies. Lapset pitävät hänestä kovin. Muistaa aina mm. tuoda tuliaiset myös minun lapsilleni, eikä muutenkaan tee eroa lapsissa. Hänellä on oma yritys, joten voi kuulemma ottaa ja lähteä tarvittaessa muualle.
Kun on tottunut pitkään selviämään paljon yksin, niin se, että puoliso miettii etten vain väsy vähääkään, tuntuu vieläkin joskus oudolta.
Ehkä todella pitäisi ottaa. Olisihan siitä lapsillekin huvia, että kummiaan saa nähdä.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanasti ajateltu. Muuten, asun itse maalla, ja täällä on paljon sellaisia perheitä, joissa eri sukupolvet asuvat yhdessä. Siksi ajatus siitä, että apua oikeasti tarvitaan ja sitä saadaan, ei ole niin vieras. Itse olen muuttanut muualta, eikä mulla ole täällä sukua, mutta ne ihmiset, jotka ovat tottuneet siihen avun piiriin, kyselevät monesti meiltä, että pärjätäänkö - ja mun vanhemmat kuitenkin asuvat 60 km päässä, että ihan kaukana he eivät ole.
Lapsiperheissa, ja muissakin perhetilanteissa, tarvitaan apua. Toisissa kulttuureissa on tapana huolehtia enemmän sukulaisista.
Mäkin oon muuten lentänyt kirjaimellisesti toiselle puolelle maailmaa auttamaan serkkuani lastenhoidossa, kun hänen miehensä lähti työmatkalle.
Itsehän tuon tiedät oletko alistettu vai et. Monessa kulttuurissa tuo suvun yhteisöllisyys on ihan toista luokkaa kuin täällä, joten pidän tapahtunutta ihan mahdollisena.
Ajatuksena siis suloista, ja voisin itse samassa tilanteessa olla avusta kiitollinen. Ja mites kolme viikkoa nyt niin pitkä työmatka on? Joidenkin työmatkat voivat kestää puoli vuottakin. Ja toisaalta ihan Suomen sisällä tehdään urakkahommia viikkoja putkeen, joten ei mikään ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tuo mikääm uskon asia olekaan
Esiliinaa se sulle on hommaamassa, vaikka kuinka uskottelet muuta.
Mä kyllä ilmottaisin saman tien että meidän nurkkiin ei kyllä tasan tule ketään tyyppiä pyörimään auttamisen varjolla. Että en halua. Minua loukkaisi syvästi että minua pidettäisiin niin avuttomana etten pärjää itse. Ja olen niin epäsosiaalinenkin että ahdistaisi ajatus jostain serkusta kuvioissa. Onneksi ei ole mamumiestä...