Miksi vauvan tulisi kiintyä vain äitiinsä?

Samaa olen miettinyt.
Kuitenkin uskoin mammojen hiillostuksen aiheesta ja nyt olen täysin loukussa vauvan kanssa kotona, kun vauva tottui vain minun nukutuksiin yms.
Kannattaa jättää se vauva välillä, ei ole kivaa uupua kotona kun ei ole mahdollisuuksia enää muuhun elämään.

Ei tietenkään pidä kiintyä vain äitiinsä. Tämä on taas ollut jotain genitaalirajoitteisten hysteriajuttuja joita olet lukenut. 

Saahan sitä omaa järkeä käyttää. Toki tiedän, että tuossa vaiheessa ottaa kaikenlaiset kauhistelut herkästi vakavasti. Vauvan on hyvä olla isän kanssa, ja isän vauvan kanssa.

Juu, en mitenkään ymmärrä, miksi vauvan pitäisi kiintyä vain äitiinsä, jos hänellä on kuitenkin kaksi vanhempaa. Vauvahan tunnistaa synnyttyään myös isän äänen, jos isä on jutellut hänelle tai ollut ylipäätään raskausaikana kotona ja kommunikoinut tulevan äidin kanssa. Normaali isä osaa hoitaa vauvaa siinä missä äitikin. Ainoa mihin hän ei pysty on imetys. 

Itse aloin käymään rauhallisesti kuntosalilla vauvan ollessa n. 1 kk ikäinen. Olin poissa n. tunnin kerrallaan. Kävin myös kaupoissa yksin, kun lapsen isä oli isyyslomalla. En näe syytä, miksi en olisi tehnyt niin. Ainoa, mikä voi totaalisesti sitoa vauvan äitiin, on se jos vauva ei suostu imemään muuta kuin rintaa. Kaikki muut syyt olla jättämättä vauvaa edes hetkeksi isänsä hoiviin ovat hysteeristen äitien keksimiä tekosyitä. 

Jari Sinkkonen: Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Vastaus löytyy ehkä tuolta, tuskin av:lta.

Meillä osiksi sektion jälkeisen tulehdusten yms takia isäosallistui täysillä lapsen hoitoon. Ja koska en voinut imettää, niin luontevasti jakautui tuo syöttämispuolikin. Ja jatkui myöhemmin tasapuolinen lapsenhoito myös vuorotyöni takia ja työmatkojenkin takia. En ole huomannut mitään negatiivista, teini tulee isänsä kanssa edelleen hyvin toimeen ja lomailevat esim yhdessä (mies ope).

Ymmärrän senkin että jotkut äidit ei halua minuutiksikaan eroon vauvasta ja sekin on ok, mutta sitten on myös meitä äitejä, joiden koko elämä ei ole se vauva. Elämään mahtuu muutakin, eikä se tee kenestäkään mitenkään huonompaa äitiä sillä perusteella. Itse olen kolmen lapsen äiti ja toipunut synnytyksistä aina tosi nopeasti sekä kaivannut heti jotain muutakin eloa elämääni. Suurimman osan päivästä kuitenkin olen viettänyt aikaani sen vastasyntyneen kanssa ja nauttinut siitä. Mutta kun teki mieli lähteä tapaamaan kavereita vaikka kaupungille, lähdin hyvillä mielin, koska tiedin että isä pärjää 100% vauvan ja pullomaitoni kanssa. Tätä vain kaikki tuttavani ei "hyväksynyt" vaikkei asia mitenkään liikuttanut mielestäni heitä. 

Kuka näin on edes väittänyt?

Meidän vauva ei ekan 3 kk aikana erottanut että äiti ja isä ovat eri ihmisiä koska jompikumpi oli aina hänen kanssaan. Sitten yhtenä päivänä hän selvästi järkyttyi tajutessaan että isä-äiti ei ole yksikkö.