typerä mutta tosi kammo: rupsahdus

Mitä muita taipumuksia olet äidiltäsi perinyt?

Ei ole mielestäni ollenkaan typerää pelätä rupsahtamista. Ulkonäkö on iso osa persoonaa ja sen muuttumiseen on vaikea tottua. Minulla myös odottaa tulevaisuus roikkunaamaisena äitini peilikuvana ja suupielet on alkaneet roikkua täälläkin. Mutta minkäs teet. En osaa neuvoa, miten sen oppii hyväksymään, muuten kuin ajan kanssa.

Varmaan moni muu miettii samaa, mutta minkäs teet? Elämään kuuluu vanheneminen. Juo vettä, elä terveellisesti, rasvaa naamaa ja harrasta liikuntaa, niin voit hidastaa prosessia. Lopulta aika kuitenkin vie pidemmän korren. Itse olen 27, ja olen alkanut kanssa tajuamaan vuosien vieriessä, että enhän minä täällä ikuisesti tule olemaan. Suunnilleen kolmannes elämästä on takana ja liian nopeasti tuntuu nämäkin vuodet menneen.

Sulla on kolmenkympin kriisi.
Se menee kyllä ohi :)

Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet niin sun elämäs on onnellisempaa :)

Ohhoh, olipas tuossa aloitustekstissäni paljon kirjoitusvirheitä...Mutta kiva että on tullut jo vastauksiakin.

Tällaista luopumista ja aina uuteen totuttelua elämä tuntuu olevan, hyvä kun tässä on vihdoin kerennyt murrosiän kriiseistä selviämään niin jo taas uutta kriisiä pukkaa :D mutta koitan tässä tajuta sen,että alan tekemään ikään kuin luopumistyötä jälleen, joka koskee omaa ulkonäköän, sitä millaiselta olen tottunut näyttämään. 

Olen hyvin kateellinen nille, jotka ovat perineet hyvät geenit. Toisilla ei näy rypyn ryppyä, ei mitään rupsahdusta vielä viisikymppisenäkään!! Ja myös miehiä aika tuntuu kohtelevan hellästi, he senkun komistuvat ;) olen myös huomioinut että pyöreäpäiset ihmiset eivät niinkään äkkiä näytä rupsahtavan....  itsehän olen tällainen "puikulapää" josta heti näkyy,kaikki.... mieleltäni tunnen olevani hädin tuskin se 20 vuotias. Myös äitini on henkisesti paljon paljon nuorempi kuin mitä naama antaa ymmärtää.....

mutta joo. Säästelläkkö sitä sitten tulevia kauneusleikkauksia varten vai..... niitä olen aina isoon ääneen kritisoinut, mutta jollain lailla epätoivo alkaa puskea toden teolla päälle...

Voi tytöt, kun olette mun ikäisiä (46 v) ette enää välitä rupsahtamisesta :), mietitte enempi miten voitte elää mahdollisimman terveenä ja nauttia elämästä. Elämäntavoilla voi kyllä vaikuttaa todella paljon, minunkin äitini rupsahti jo alle 40-v, mutta itse olen vielä sangen hyvännäköinen. En ole koskaan tupakoinut, en juo alkoholia enkä kahvia, sokeria en ole syönyt vuosiin (ihon todellinen pilaaja), melkein 10 v olen karpannut. Pitää syödä runsaasti kasviksia ja oikeanlaista rasvaa ja riittävästi proteiinia ja pitää huoli, että saa kaikkia vitamiineja ja kivennäisaineita. Sopiva liikunta on tärkeää, ei liian vähän mutta ei liikaakaan (rankka kuntosaliharjoittelu ja maraton ovat liikaa), jooga on ehdoton.

Ihonhoitoon mahdollisimman luonnolliset tuotteet, kylmäpuristetut kasviöljyt ja eteeriset öljyt on hyviä, kuivaharjaus kasvoille ja koko keholle. Pitää nukkua riittävästi ja mennä nukkumaan ajoissa (itse pyrin menemään klo 22) ja välttää stressiä. Päivänokosetkaan ei ole pahitteeksi. Vettä pitää juoda ainakin 1,5 l päivässä. Kehoa puhdistavia ja eri elimien toimintaa tehostavia yrttiteelaatuja kannattaa juoda kuureina. Vatsantoiminnasta kannattaa pitää huolta, eli suolen pitäisi toimia 2-3 kertaa päivässä. Seksi pitää nuorekkaana, joten vaikka päivittäin ja iän myötähän naisella halut nouseekin huippuunsa. Kaikenlainen elämästä nauttiminen on kyllä parasta vastalääkettä vanhuuden vaivoihin, luontaishoitojakaan ei kannata unohtaa.

Itse tunnen olevani erittäin hyvässä kunnossa ja kyllä mielestäni näytän ihan hyvältä. Mitä ne pienet silmänympärysrypyt tai juonteet haittaa? Ei mitään! Muuten ihoni on ihan loistokunnossa, oikein hehkuu. Olen hoikka ja sopivasti  lihaksia, paksut pitkät hiukset. Siihen kevyt meikki ja naisellinen, tyylikäs pukeutuminen ja hymy huulille, pilkettä silmiin! Elämä on tarkoitettu nautittavaksi, ei murehtimiseen!

Olen tehnyt töitä kosmetiikan parissa liki 15 vuotta. Myyntityötä, markkinointia, koulutusta jne.

Tapaan ihmisiä paljon työni puolesta ja näen kaikenlaisia ihoja, silmäpusseja, juonteita ja veltostumia. Ohje, jota itse noudatan ja jonka kaikille kiinnostuneille annan, on auringon vältteleminen. Jos haluat säilyä nuoren näköisenä pitkään, käytä aurinkovoidetta ja suojaudu auringolta muutenkin. Itse käytän kesäisin aina spf50. En pala vaan rusketun, mutta pelkään rypistymistä.

Toinen oleellinen asia on ihon puhditus. Valtaosalla ihmisistä, joilla on iho-ongelmia aikuisena (en tarkoita aknea), on huonosti puhdistettu iho. Iho on harmaa, pintakuiva ja täynnä pientä röpelöä - huonosti puhdistettu.

Tärkeää nuorekkaalle iholle on riittävä hapen saanti eli aerobinen liikunta. Lisäksi: ei tupakkaa, alkoholia kohtuudella, nukkumaan ajoissa ja ei liikaa sokeria. Vähintään kerran viikossa lohta, pari kertaa viikossa kourallinen manteleita ja päivittäin avokado.

Hoida hiuksiasi hyvin. Kiillottomat hiukset tuovat elähtäneen vaikutelman ja vanhentavat.

Olen 38-vuotias kahden lapsen äiti. Harva arvaa minun olevan lähempänä neljää kymppiä kasvojen perusteella. Vaikka moni sanoo, että kosmetiikka on turhamaisuutta ja humpuukia, olen ihan eri mieltä. Vuosi sitten luokkakokouksessa olin elävä esimerkki siitä, kuinka itsensä hoitaminen kannattaa.

Muista hymyillä ja olla armollinen itsellesi :)

On se ihan normaalia, ettei rupshataminen erityisesti kutsu. Ei se kivaa ole ja tuntuu myös oudolta, kun ei enää näytä "itseltään." Mutta asioihin pitää tottua, sillä kukaan ei säästy vanhenemiselta, ei vaikka olisi rahaa juosta kaiken maailman hoidoisaakin.

Fiiliksesi on sikäli normaali ja ymmärrettävä. Mutta musta huolestuttavia oli noi kohdat "silmärypyt hirveitä" yms. Naururyppyjä, ilmeryppyjä on itselläni 1-vuotiskuvassani jo. Ihmisen nahka taittuu eri ilmeissä erilaisiin asentoihin ja hyvä niin. 

Yritä siis rauhoittua ja katso ympärillesi: näet lähipiirissäsi ja lehdissä paljon sinua vanhempia ihmisiä, jotka ovat onnellisia, heitä rakastetaan ja he rakastavat. Elämä ei todellakaan mene niin, että vain kliinisen kauniit olisivat onnellisia ja muut olisivat yksin. Itse asiassa elämä menee ehkä toisin pöin: kauniita saatetaan kavahtaa, ajatellea ettievät tyydy keneenkän kun saisivat kenet vain. Hysteerisellä ulkonäön tarkkailulla karkoitat miehen kuin miehen, tai no naisenkin. Luontesi, iloisuutesi, vapautuneisuutesi, reiluutesi ovat paaaaaaljon tärkeämpiä.

olen itse 41. Sun iässäsi stressasin samaa ja tunsin itseni vanhaksi. Mulla oli ollut ulkonäköä palvova poikaystävä ja luulin, että kaikki ovat sellaisia. (Hän on nykyisin aivan luuseri.) Olen tajunnut, että ulkonäköni (kieltämättä ns. Hyvä) on korkeintaan bonus, ei koskaan sisältö, miksi minua rakastetaan tai kunnioitetaan vaikka töissä. Näytän hyvältä, se on ihan kiistaon fakta. Paremmalta kuin sinun iässäsi, melko samalta mutta niin paljon karismaattisemmalta kun en ole enää epävarma ja pyri miellyttämäön.

Ulkonäöstä voi kutenkin aika helposti pitää huolta. Osa ikääntymistä on geeneissä eikä siihen pysty vaikuttamaan sen enempää kuin vaikkapa omaan pituuteensa.

Mutta nämä asiat voit tehdä perimästäsi riipumatta:  Älä tupakoi. Erityisesti älä käytä huumeita, niistä tulee nenänsivujuonteet jo nuorellekin naiselle, huumeet rasittaa jostain syystä naisen ihoa enemmän kuin miehen, tämä siis oma havaintoni pintaliitopiireistä. Alkoholia maltillisesti tai jos ei aina maltillisesti, niin sitten harvemmin. Harrasta liikuntaa. Syö terveellistä, hyvää ruokaa. Älä jojoile painon kanssa. Jos painosi kohoaa vaikka sairauden tai raskauden vuoksi, yritö laihduttaa ennen kuin olet noin 38, sillä sen jälkeen iho ei laihduttaeasa palaudu niin nopeasti kuin nuorena. Älä ole ylilaiha, ylilaihoille tulee helpommin ryppyjä. Tärkeintä kuitenkin se, että älä jojoile, ole joko suurempi tai pienempi, mutta älä "vaihda" kokoasi tolkuttoman usein, se laittaa vähän riippumaan. Yritä pysytellä onnellisena ja rentona. Se on tietty helpommin sanottu kuin tehty, koskaan ei tiedä mitä tulee eteen, mutta se vaikuttaa ihan kaunueteenkin asti, että yrittää olla katkeroitumattA. Niin ja hoida ihoasi hyvällä kosmetiikalla. Se ei ole ikäänkuin ratkisevaa, mutta kyllä sillä on vaikutusta. Mieluummin hoida vähemmän kuin enemmän, jotta ihon oma toiminta pysyy yllä. Ja luomuruoka ei rasita kehoasi niinkuin ylikäsitelty, lisöaineita ja antibiootteja vilisevä ruoka. Älä pistele pistoksia naamaasi ainakaan tuosA iässä, se jos mikä vanhentaa!!!! Älä korvenna naamaasi auringossa, se vanhentaa ja tekee läikkiä ja on ihosyöpäriski.

Mun iässä on meitä, joita kaikki luulee juuri ja juuri kolmikymppisiksi ja niitä, joita luullaan viiskymppisiksi ja kaikkea siltä väliltä. Tärkeintä on löytää tyytyväisyyden tunne. Pelkällä ulkonäköön keskittynisellä sitä ei yksinkertaisesti tule. Se tulee löytämällä elämään mieltä ja sisältöä, itsellekin se ollut välillä hankalaa, mutta kannattaa "taistella". 

Muista, että elämä ei lopu kolmeenkymppiin, ei neljäänkymppiin, ei mihinkään kymppiin. Oma ulkonäkö vaikuttaa ja ei vaikuta. Vaali sitä, mutta vaali enemmän sydäntäsi, terveyttäsi, sivistystäsi, suojele itseösi ja muita pahoilta asioilta ja tyypeiltä. Hyvä ulkonäkö ei lohduta juurikaan, jos sairastut vakavasti tms, mtta onneksi terveyden ja kauneuden vaalminen menee yleensä käsi kädessä. Rakasta siis elämää ja itseäsi, oikeasti ihon ykistyiskohdat tms eivät tee kenestäkään kaunista, jos silmistä paistaa kopea epävarma omaanapaankatsoja. Silti musta on jeesustelua väittää, etteikö oma ulkonäkö vaikuta, joten hoidan omaani noilla neuvoilla, jotka sulle annoin. Nuo vinkit eivät vie huomiota elämältä ja ovat muutenkin sopusoinnussa hyvän elämän kanssa. 

Lyhyesti: älä stressaa, älä tupakoi äläkä jumitu siihen ajatukseen, että olet ulkonäkösi. Sillä logiikalla saat elämääsi ihmsiä, joita ei myöskään kiinnosta muu ja joille pitää aina olla tiptop vaikka itku kurkussa. Sellainne ei ole rakkautta eikä tuo onnea.

Miehet komistuvat vanhetessaan? ÖÖööö, enpä ole huomannut. Naapurin setä about 50 v on kalju ja ylipainoinen, kyllä hän 15 v sitten näytti vielä ihan hyvältä. Veljeni 48 v on jo ihan harmaa, ryppyjä on ja silmäpussit ja ikänäkölasit, kyllä vaan vaimonsa samaa ikäluokkaa näyttää nuoremmalta. Miehet ehkää alkaa rupsahtaa vähän myöhemmin kuin naiset, mutta sitten kun alkavat, se onkin totaalista. Äkkiä lihovat sen 10-20 kg, kaljuuntuvat, harmaantuvat ja paikat alkaa roikkua. Miehet myös sairastavat naisia enemmän ja lopulta kuolevat naisia nuorempina. Jos katsoo jotain 60v pariskuntaa, niin useimmiten nainen on vielä varsin simpsakka, mutta mies ihan täyspappa reinoissaan ja collegeissaan.

Turha murehtia. Jos elämäntavat on ok (eli välttää tupakoimista ja auringonottoa) niin itse ei voi paljoa vaikuttaa milloin tulee rupsahtamaan ja miten. Osalla parikymppisistä on jo ryppyjä kiitos geenien ja esim. mun äiti sai ensimmäiset ryppynsä vasta vähän yli 50-vuotiaana. Eli perimä, perimä ja perimä...

Mua helpotti kolmikymppisenä tajuta, että joo, oli taoahtunut joitakin muutoksia, mutta sisäistin, että vaikkapa 55-vuotiaana olisin ikionnellinen siitä naamasta ja kropasta. 90-vuitoaana taas siitä 55-vuotiaan ulkonäöstä. Jotenkin toi teki musta rauhallisen, onnellisen ja rauhallisuushan kaunistaa jotenkin aina lisöä. Nyt olen nelikymppinen ja mulla aivan ihana (komeakin) vähän nuorempi mies, joka ei tiedä mitään ihanampaa kuin minä.  Ne kauniin nuoren naisen taluttelemisesta kiinnostuneet vanhemmat miehet potevat nyt jossain erektiohäiriöitään ja kaljujaan. 

Mua ahdisti ap kommenttisi, että "olen kateellinen niille, joilla on hyvä perimä". Kuulun itse tällaisiin ihmisiin, on pitkät sääret, paksut pitkät hiukset ja sukumme ikääntyy hitaasti. Kohtaan silloin tällöin suoranaista vihaa tästä asiasta (naiset pikkutunneilla firman juhlissa laskuhumalassa itkemässä ja huutamassa tällaista päin naamaa) ja muutama outo käänne työelämässä naisvaltaisilla aloilla on voinut johtua samasta, muutakaan syytä kukaan keksi. Tällainen perimä on ihan yhtä paljon minun "syytäni" tai "ansioitani" kuin jonkuntoiselainen jollakulla toisella. Ei pitkäsäärinen, rypytön nainen valitse sinun sukuusi ryppyjä tms. Ei vain kerta kaikkiaan ole minun syyni. 

Suomessa on paljon tätä, että oletetaan, että ns. kauniilla on kaikki automaattisesti ja epäreilusti hyvin. Kauniita luullaan aina myös rikkaiksi ja tyhmiksi. Ja että se on muilta pois. Että ollaan itsekkäitä, jos ollaan kauniita. Meidän suvussa on ollut nuoren kuolemaan johtaneita tauteja ja muutakin vakavaa epäonnea ja surua. Rikkaitakaan ei olla. Kaikilla on taakkansa, tiesi niistä toiset tai ei. 

Tämä meni vähän ohi aiheen, sorry siitä. Olen tosi väsynyt siihen, että ihan kuin olisi minun valintani ja vikani, jos joku toinen ei voi olla tyytyväinen ulkonäköönsä. ("Hyvähän sun on siinä virheettömine naamoinesi olla jotain mieltä, niin v...ttaa tuollainen" huusi puolituttu känninen nainen pikkujouluissa. Hänellä on työ, terveitä lapsia ja talouskin kaiketi ihan ok. Toisin kuin mulla juuri nyt. Jos olisin vastannut "hyvähän sun on siinä työpaikkoines ja virheettömine lapsines" mua olisi pidetty hulluna ja törkeänä ihmisenä.) 

Tällainenkin näkökulma. Kukaan ulkopuolinen ei ole vastuussa kenenkään perimästä, ei hyvässä, ei pahassa. Kiitos kun sain kerrankin avata suuni tästä.