Kuinka päästä eroon herkuttelusta ja alkaa syödä askeettisemmin?

ei mitenkään. kaikki on jo myöhäistä.

No älä syö niitä herkkuja. Piste.

Sä olet nyt aikuinen nainen etkä teinirimpula

Itse voisin kanssa elää herkuilla. Syksyllä olin 10 päivän paastolla ja sen jälkeen ei ole ollut mielitekoja!

Ainakin asenne on kohillaan: "kuinka alkaa syödä askeettisemmin" :D Tai sitten ei..kyllä se laihduttaminen on aika pitkälti korvien välistä kiinni, se ei saa olla hampaat irvessä vääntämistä päivästä toiseen.

Mieti, miksi syöt herkkuja? Ahdistukseen, huonoon-oloon tms? Ja onko ne herkut oikeesti tarpeellisia? Varmasti ei.

Ota viikosta yksi päivä, jollon herkkujen syönti on sallittua esim. Lauantai. Sillon voi herkutella kohtuudella, vaikka pienellä karkkupussilla tai hyvällä leivonnaisella. Säännöllisellä liikunnalla on myös yllättävä vaikutus - kun on käyny tekemässä hikitreenin, niin eipä niitä herkkujakaan enää tee mieli. Ainakaan itellä ei tee mieli tuhota työn tuloksia mättämällä naamaan mitä sattuu.

Muista: onnistunut laihdutus on 10% liikuntaa, 90% ruokavaliota.

Miksi sen täytyy olla kaikki tai ei mitään? Ala mielummin suhtautua niihin herkkuihin lempeydellä ja sallien ne itsellesi mutta kohtuudella. Siis "jotain hyvää" ihan vaikka joka päivä mutta pieni määrä tai sitten se isompi määrä kerran tai kaksi viikossa. Ei asketismi ole mikään itseisarvo syömisessä, kyllä syöminen on myös nautinto. Autot toimii bensalla, mutta ihmiselle ruoka on muutakin kuin polttoainetta ja se on täysin ok! Ja toi paino asia, jos ne muutamat kilot todella sinua häiritsevät niin kokeileppa ensin liikunnan lisäämistä/tehojen nostoa. Saat liikunnasta niitä endorfiineja joita nyt saat herkuttelusta ja herkuttelu saattaa ihan luontaisesti vähentyä (ja liikunnalla kiinteytät samalla niitä kiloja pois). 

Tämä askeettinen ajattelutapa on mun persoonalle sopivampi. Jos sallin herkut, huijaan itseäni ja syön muutaman pikkuherkun päivässä ja loppujen lopuksi herkut eivät ole sitten kuitenkaan niin pieniä, kun nyt ylimääräistä on kertynyt :) Ja annoskoot.. Huoh, ne ovat huomaamattani paisuneet vuosien varrella. Teininä sentään liikuin pyöräillen ja julkisilla ja kävelin päivittäin. Nyt teen istumatyötä ja liikun paljon vähemmänl

Liikuntaa tosiaan harrastan 3 kertaa viikossa, mutta liikunta nyt ei itsessään laihduta. Nyt rasvakerroksen alla lymyää ihan kiva kroppa, näin ainakin haluan uskoa :)

Otan sen karkkipäivän samalle päivälle kuin lasten karkkipäivä. Ja kieltäydyn herkuista ja pidän annokset kohtuudessa nyt kovalla päättäväisyydellä.

Ihan hyvä pointti oli, että pysähtyisin miettimään miksi ja missä tilanteissa herkuttelen.

Ap.

Minulla auttoi totaalikieltäytyminen ja säännölliset ruoka-ajat. Ei napostelua niiden ulkopuolella. Olin niin sokerikoukussa, että vaikka olin pitänyt kuukauden taukoa karkinmussutuksessa, niin silti yksi lipsuminen sai taas paketin leviämään käsiin. Kai tämä on jotain tunnesyömistä. Yrittää syömällä täyttää jotain tyhjiötä sisällään.

Ajattele henkistä ihmistä, joka elää tasapainossa maailman kanssa. 

Hän ei halua edistää kärsimystä maailmassa, joten hän ei syö lihaa eikä maitotuotteita eikä mitään mikä sisältää niitä eli karkkeja tai eivonnaisa.

Hänen mielihalunsa ovat mitättömyyksiä suuremman tehtävän edessä, joka on kärsimyksen poistaminen. Hän voi muuttaa maailmaa ainoastaan itsensä avulla. 

Miksi söisit askeettisesti? Sehän on tylsää. Miksi et herkuttelisi hyvällä ja terveellisellä kotiruualla? Meillä jokainen ateria on herkkua vaikkei turvota eikä lihota

Ajattelumaailman muutoksella...poista elämästä kaikki turhanpäiväinen, turha roju, turhat syömiset, hankalat ihmiset...Kroppasi ei kaipaa herkkuja, et oikeasti tarvitse niitä. Opettele kädestä pitäen kohtuus. Itseäni nykyisin ällöttää pelkkä ajatuskin herkkukasojen vetelystä ja olin aiemmin se, joka haaveili joulukonvehdeista jo viikkoja ellei kuukausia etukäteen (eikä pelkästään tyytynyt haaveilemaan) ja söi läpi uutuuskarkkeja ja -suklaita. Ei vaan tee mieli enää.

Mulla auttaa se että pakotan itseni syömään enemmän terveellisiä ruokia. Terveellisiä mun maailmassa on yli puoli kiloa kasviksia päivässä, kala muutaman kerran viikossa, pähkinät, hapanmaitotuotteet sekä täysjyväviljat, niin ja veden juominen. En ajattele niitä herkkuja että syönkö vai enkö, vaan keskityn siihen että okei nyt olisi aikaa syödä iso salaatti, tai panenpa tähän ruisleivän päälle ison kasan tomaattia, tai keittoon lisää kasviksia, tai munakkaaseen saa tungettua tosi paljon vihanneksia, tai nyt iltapalaksi jogurttia, leseitä, marjoja ja pähkinöitä. Näiden lisäksi ajattelen että jos haluan niin saan syödä sitten mitä tykkään.

Sen lisäksi (olen siis sinua huomattavasti lihavampi) oon tutustunut tuohon 5:2-dieettiin (sulle ehkä riittäisi yksi kevyemminsyömispäivä viikossa tai kahdessa), sillä saan sen askeettisuusannokseni ja ei tee niin paljon mieli herkkuja muinakaan päivinä, mutta ei sitten kuitenkaan tarvitse joka päivä rajoittaa.

Mieluummin siis syön parempaa ruokaa vähän harvemmin ja sen verran kuin tekee mieli, kuin usein pieniä annoksia ja laskeskelen että vieläkö voi yhden palan ottaa vai ei (ja kärsin siitä jatkuvasta rajoittamisesta). Ja koska tiedän kuitenkin että pitäisi syödä säännöllisesti, niin sinne "herkkujen" väliin tungen noita terveellisempiä ruokia joita ajattelen enempi tankkauksena. Vaikka kyllä nekin yleensä hyvältä maistuu. Tästä voisi nyt pikkuhiljaa yrittää kääntää siihen suuntaan, että enin osa ruokailusta olisi sitä tankkausta ja työstäisi korvien välissä sitä, että mihin tilanteisiin niitä ylimääräisiä herkkuja tekee mieli. Tunnesyöjä olen ihan selvästi.

Mutta mulla toimii tämä, että en kiellä, vaan ahdan itseeni muuta ruokaa ja joinakin päivinä viikossa sanon itselleni että huomenna saat ottaa. Nytkin on kaapissa avaamattomana suklaata ja pakastimessa Ainon maitosuklaa, jonka ostin viikko sitten herkuttelua varten :). Mutta saan jotakin tyydytystä nyt tästä että ne säilyy kaapissa. Jos tekee mieli niin syön, mutta ei ole tehnyt vielä. Niin ja paino laskee tällä tavalla mulla, oon lisännyt vähän myös liikuntaa.