Lue keskustelun säännöt.
Miten piristäisin itseäni?
09.10.2014 |
Olen loputtoman väsynyt ja tuntuu siltä kuin en olisi hereilläkään. Täysin aloitekyvytön ja kyvytön saamaan asioita loppuun asti. Ajatukset on lamassa, en oikein saa ideoita. Mielikuvitus ei toimi. Myös töissä. Olen pian aika pulassa, sillä en meinaa millään pysyä aikatauluissa. Lisäksi mun on kovin vaikea innostua mistään. Taustalla on jonkun verran raskasta työputkea ja isäni kuolema muutama viikko sitten.
Miten saisin itseni pirteämmäksi ja kyvykkäämmäksi taas?
Kommentit (8)
Sama tilanne, jään seuraamaan tuleeko vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta on vuoden sisään kuollut äiti, isoäiti, eno ja täti. Asuin lapsuuteni kaikkien näitten kanssa samassa pihapiirissä ja voin sanoa, että, kun äitini kävimme pari kuukautta sitten hautaamassa, tuntui, ettei elämästä enää vain tule mitään. Olin täysin lamaantunut ja päädyin lopulta siihen, että tarvitsen ainakin töistä vapaata - elämästä kun on vähän vaikeampi. Hakeuduin vuorotteluvapaalle. En ole varma auttaako tämäkään, mutta ainakin omille ajatuksille on nyt enemmän sijaa. Ja niistä alkaa löytyä muutakin kuin mustuutta.
Ap jatkaa.
Tämä varmaan on surua. Ongelma on siinä, että mun ei edes tarvitsisi pyytää saikkua jäädäkseni vaan kotiin töistä - meillä on kokonaistyöaika, ei virka-aikaa - mutta ei mulla ole varaa jättää näitä hommia tekemättä. Vaikka olisinkin luvallisella saikulla, kukaan muukaan ei tee niitä puolestani ja tekemättöminä ne tulee puremaan nilkkaan vielä vuoden päästäkin. Mut en mä myöskään tunnu voivan tälle mitään. Keskusteluapu - mistä minä keskustelisin? MIkä on, se on ja mitä ei enää ole, ei ole. Ei mulla ole edes mitään sanoja sille, millä keskustella.
Musta tuntuu, että tämä sumu iski vasta hautajaisten jälkeen. Siihen asti ja viikon siitä eteenpäin olin kohtuullisessa toimintakunnossa.
Auttaisko tähän joku vitamiini?
Tsemppiä neloselle, ja kolmoselleki, toivottaa ap. Toivottavasti vuorotteluvapaa auttaa!
[quote author="Vierailija" time="09.10.2014 klo 14:33"]Ap jatkaa.
Tämä varmaan on surua. Ongelma on siinä, että mun ei edes tarvitsisi pyytää saikkua jäädäkseni vaan kotiin töistä - meillä on kokonaistyöaika, ei virka-aikaa - mutta ei mulla ole varaa jättää näitä hommia tekemättä. Vaikka olisinkin luvallisella saikulla, kukaan muukaan ei tee niitä puolestani ja tekemättöminä ne tulee puremaan nilkkaan vielä vuoden päästäkin. Mut en mä myöskään tunnu voivan tälle mitään. Keskusteluapu - mistä minä keskustelisin? MIkä on, se on ja mitä ei enää ole, ei ole. Ei mulla ole edes mitään sanoja sille, millä keskustella.
Musta tuntuu, että tämä sumu iski vasta hautajaisten jälkeen. Siihen asti ja viikon siitä eteenpäin olin kohtuullisessa toimintakunnossa.
Auttaisko tähän joku vitamiini?
[/quote] Jos välttämättä haluat pysyä töissä, niin itsellesi lupa olla välillä sumussa, poissaoleva, surullinenkin. Pidä taukoja. Älä koe syyllisyyttä hitaudestasi tai kyvyttömyydestäsi keskittyä. Olet normaali ihminen ja kehosi ja mielesi tarvitsee aikaa. Vapaa-ajalla liiku, kävele, juokse. Ja puhu asioistasi jonkun kanssa. Vaikka sitten istut hiljaa jonkun kanssa, mutta suremiesi asioiden äärellä. Ymmärräthän mitä tarkoitan? Älä vaadi itseltäsi nyt tässä hetkessä jotain mihin et pysty. Olet nyt toistaiseksi näin. Myöhemmin sitten olet taas energisempi ja parempi keskittymään, mutta ET nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ELi tähän täytyy vain alistua?
Ehkä sitten niin.
Vitamiini ei valitettavasti auta suruun. Suru ja se sumu kestää aikansa, älä yritä taistella sitä vastaan niin pääset helpommalla.
Sinulla on ihan alussa oleva suruaika. Suosittelen käymään lääkärillä ja pyytämään saikkua. Ehkä myös keskustelu apua?
Surutyö alkaa usein kunnolla vasta hautajaisten jälkeen kun tilanteen todellisuus "aukeaa" kunnolla. Sitä ennen moni elää kuin sumussa.
Osanottoni <3