Miten päästä eroon katkeruudesta?

Kyllä, olen katkeroitunut. Ja kyllä, syystäkin. En halua olla tällainen, miten päästä eroon tästä? Pyydän oikeasti vinkkejä?

Erosin lapseni isästä erittäin vaikean 7 vuoden liiton jälkeen. Mies oli väkivaltainen alkoholisti, mutta eihän pelkästään lyöminen saanut minua jättämään häntä. Vasta kun hän jäi kiinni neljännen kerran pettämisestäni, sain tarpeekseni. Mies sekosi tästä. "Sinä et huora minua jätä".

Hän vei yhteisestä omaisuudestamme käytännössä kaiken jolla oli vähänkin arvoa. Yhteisen asunnon myyntiä vaikeutti niin että ajoi minut sillä lähes hulluuteen. Mustamaalasi minua Somessa, niin että menetin paljon ystäviäni. Hänen perheensä alkoi vihata minua ja katkaisi välit minuun sekä tyttäreemme (!). Minä olin perheenrikkoja, kun jätin "masentuneen" ja itsemurhaa hautovan miehen. Minussa oli vika, kun en antanut riittävästi läheisyyttä, ja miehen oli petettävä minua. Eron jälkeiset vuodet mies on sinnikkäästi haukkunut, arvostellut ja solvannut minua niin päiväkotiin, tuttavillemme kuin jopa uudelle miehelleni. En ole kuullut häneltä mitään hyvää vaikka hoidan yhteisen lapsemme yksin, ilman hänen apuaan (tapaa lasta kerran, kaksi kuukaudessa jos sitäkään) Elatusmaksuja hän ei maksa, mutta arvostelee lapsen vaatteita.

Olen katkeroitunut ja väsynyt. Tuntuu että mies on tyytyväinen vasta kun tapan itseni kun en enää jaksa.

Minulla pitäisi olla kaikki hyvin, ostin hienon talon uuden miesystäväni kanssa, mutta pelkään kokoajan että exäni tuhoaa kaiken, kuten on tähän asti onnistunut tekemään.

Eniten vihainen olen hänen paskalle perheelleen, joka hylkäsi lapsemme, koska eivät halua olla "perheenrikkojan" eli minun kanssa tekemisissä. Lapsi kaipaa isovanhempiaan ja serkkujaan, mutta nämä eivät ole kiinnostuneita tytöstä :(