Lue keskustelun säännöt.
Äitini marmatus
19.11.2014 |
Äitini, joka on itse jo melkein eläkkeellä, marmattaa minulle koko ajan, että teen muka liikaa töitä. Taas tuli niin raivostuttava tekstari että "lapset tarvitsevat äitiään", kun erehdyin mainitsemaan, että olin sunnuntaina töissä (5h, josta sai 10h palkan).
Teen keskimäärin ihan tavallista 40h viikkoa, aika usein on viikonloppuisin töitä. Joskus viikolla pekkasia ja lyhyitä päiviä. Työmatkani on 10 minuuttia kävellen, joten kerkeän kyllä olla kotona lasten kanssa ihan tarpeeksi. Mieheni tekee vain 2 päivää viikossa töitä ja hoitaa lapsia päivisin, ja se ei oikein millään kelpaa äidilleni. Kun lapset "tarvitsevat äitiään" niin minun pitäisi ilmeisesti tehdä kaikki tässä perheessä.
Vituttaa niin paljon tuo aiheeton syyllistäminen. Äitini on juuri sellainen marttyyri, joka jauhaa aina samasta asiasta ja sitten loukkaantuu jos hermostun siihen.
Kommentit (6)
Kuulostaa ihan mun äidiltä. Sama homma ja kauheeta jeesustelua, jos tekee asioita erilailla kuin hän haluaisi. Esim. viimeksi käydessään toi lupaa kysymättä läjän jotain joulukoristeita. Kun sitten ystävällisesti sanoin, että nyt on lokakuu (loppukuuta oli) ja meidän perheessä ei muutenkaan ole tapana joulua viettää (olemme matkoilla), niin loukkaantuneena kivahti, että kyllähän nyt joulua täytyy lasten takia viettää! Miehen äiti on vielä pahempi. Just eilen miehen kanssa juteltiin, että onkohan tuo joku iän mukanaan tuoma piirre, että alkaa pitää omia näkökantojaan ainoina oikeina ja niitä on myös tuputettava muille ja sitten loukkaannutaan, jos joku on eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 jatkaa vielä: Täytyy vielä lisätä, että olen suorittanut tässä kaiken lomassa tohtoriopintoja, minkä vuoksi mummojen hoitoapua on kyllä tarvittu. Myös tämä jatko-opiskelu on ollut äitini jatkuvan nokkimisen kohde. Sitä lytätään ja arvostellaan aina sopivan paikan tullen. Mm. olin edennyt hyvin opinnoissani, mistä olin todella iloinen. Tähän äitini totesi, "niin ei ne muut varmaan ehdi noin paljon opiskella, kun hoitavat lapsiaan kotona". Itsekin olen kyllä lapset kotona 3-vuotiaiksi hoitanut. Nyt nuorimmainen täyttää tammikuussa 3 ja menee hoitoon. Että silleen...
Kuulostaa tutulta nro 3! :) isänikin tuntee äitini niin hyvin, että tiedämme erikseen sopimattakin, mitkä asiat kannattaa vaan jättää kertomatta äidille kun hän saisi turhan hepulin tyhjästä. Valitettavasti mieheni ei tätä ymmärrä ja tuppaa puhumaan äidilleni yhtä suoraan kuin muillekin ihmisille, ja sen takia tulee yleensä ongelmia. Ehkäpä juuri siksi mieheni ei kelpaa lapsia hoitamaan, kun hän kehtaa sanoa äidilleni suorat sanat ja heille tulee helposti riitaa.
Inhottava tilanne. :(
Meillä on sama tilanne tuon miehen suhteenkin. Itse olen aina ollut "kiltti tyttö" ja pelännyt sanoa äidille vastaan. Olen vasta näin aikuisena vähitellen opetellut sitä taitoa. Mutta mieheni uskaltaa kyllä sanoa reippaasti, kun on eri mieltä tai vaikka kyllästynyt äidin aina toistuvaan valitukseen. Siitähän sitten helposti alkaa koko kyläilyreissun kestävä mykkäkoulu, kun mies erehtyy sanomaan jotain sopimatona.
T. Nro. 3
Sano vaan äidillesi, että loppu se marmatus tai tulee kymppi lisää. Eiköhän lopu.
Niin, vuodattaessani unohdin faktat: lapset ovat 4- ja 2-vuotiaita. Työni on haastavaa mutta joustavaa, viihdyn töissä ja olen ihan itse valinnut työaikani. Ap