Parisuhde eri rotujen välillä

Eri ihmisille sopii eri asiat. Jollekin on tärkeää että puolison tausta olisi varsin samanlainen kuin oma, toisille taas on pelkkää plussaa ja lisämaustetta elämään erilainen tausta. 

Mistä ihmeen roduista sä puhut? Mä oon ollut parisuhteessa ihan ihmisten kanssa.

Se tässä just on. Mulle on tärkeää, että toinen on mahdollisimman samankaltainen. Sellainen, että sen kanssa voi jutella avoimesti kaikesta ja tietää että se ymmärtää asiat just kulttuuritaustan takia samalla lailla.

Onko jallakin kokemuksia eri taustojen yhdistämisestä? Miten on onnistunut? Tarvitsee varmaan olla niitä omastakin kulttuurista lähtöisin olevia frendejä, mitkä ymmärtää sit niitä sun ajatustapoja?

Kyllä meillä ainakin karjalaisen ja hämäläisen kultturin yhdistäminen on onnistunut ihan hyvin. 

Itse rakastun ainakin ihmiseen sellaisena kuin on..

Ihmeellinen muotoilu ja kysymys, eihän "rodulla" ole mitään tekemistä kulttuurin kanssa. Mulla on vaikka kuinka paljon suomalaisia ystäviä, jotka ei oo etnisesti suomalaisia, jai varmasti heidän kanssaan mulla on yhteisempi kulttuuri kuin mun eurooppalaisen kumppanin kanssa, joka siis on samaa "rotua" mun kanssa.

Kulttuurisella taustalla lienee isompi merkitys kuin rodulla. Joku voi olal rodultaan ihan jotain muuta kuin suomalaiset perinteisesti on, mutta jos on täällä syntynyt, kasvanut ja elänyt, niin kulttuuritaustaltaan voi olla täys savolainen.

Tutkimusten mukaan eri kulttuuritaustaisten liitot kariutuu helpommin kuin saman taustaisten. Jopa suomenruotsalaisen ja suomalaisen liitto kaiutuu tilastollisesti helpommin kuin kahden suomalaisen liitto. Tutkimukset on aina kuitenkin yleistyksiä eikä kukaan voi henkilökohtaisia päätöksiään ja valintojaan sellaisiin perustaa.

Rodulla varmaan tarkoitat, valkoisia, afrikkailaisia, aasialaisia jne? Minulle ei sillä rodulla mitään väliä, väliä on onko meillä samanlaiset arvot ja elämäntavoitteet jne. Ja samasta kulttuurista kumppani mieluiten. Olen myös todella huono kielissä, eli Suomi äidinkielenä on myös oltava. Yllättävää varmaan, että olen naimisissa "eri rotuisen" miehen kanssa, jolla kaikki nuo em. ominaisuudet ;)

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 14:01"]

Se tässä just on. Mulle on tärkeää, että toinen on mahdollisimman samankaltainen. Sellainen, että sen kanssa voi jutella avoimesti kaikesta ja tietää että se ymmärtää asiat just kulttuuritaustan takia samalla lailla.

Onko jallakin kokemuksia eri taustojen yhdistämisestä? Miten on onnistunut? Tarvitsee varmaan olla niitä omastakin kulttuurista lähtöisin olevia frendejä, mitkä ymmärtää sit niitä sun ajatustapoja?

[/quote]

Minulla on ulkomaalainen puoliso. Ei meillä mitään ongelmia ole asiasta ollut, mutta minä olenkin niitä jotka pitävät erilaisuuksia jännittävinä ja kiinnostavina, enkä ikinä olisi halunnut paljon itseni kaltaista puolisoa. Kyllä me voimme ja olemme aina voineet jutella avoimesti kaikesta. Mieheni on älykäs ihminen joka osaa analysoida myös oman ja oman kulttuurinsa ajatustapojen ja käytäntöjen taustoja, joten keskustelu näistä asioista on hyvinkin antoisaa. Ja jos jotain asioita ei heti ymmärrä samalla lailla, niin mitä sitten, keskustelemallahan ne erot selviää ja asiat on selvitettävissä. 

Oma kokemukseni muutenkin on, että loppujen lopuksi ihmiset on pohjimmiltaan samanlaisia olipa kulttuuri tai ihonväri tai uskonto mikä tahansa. Kaikilla on samat perustarpeet ja samat peruspelot ja huolet. Kun kohtaamisessa lähtee siitä mikä on yhteistä eikä siitä mikä on erilaista, tulee hyvin toimeen erilaisista kulttuurista tulevien kanssa. Asiassa auttaa myös, että kun sitten törmää eriäviin käytäntöihin tai asenteisiin, ei heti mene puolustuskannalle tai ota itseensä, vaan pyrkii ymmärtämään ja sovittelemaan, selittämään rauhassa oman ajattelutapansa taustoja.

Esim. itse olen toisinaan törmännyt miehen sukulaisissa negatiivisiin asenteisiin naisten työssäkäyntiä kohtaan, kun on lapsia. Kyllähän siitä olisi voitu saada hyväkin sukusota aikaan, jos minä olisin heti ollut takajaloillani puolustuskannalla ja sillä asenteella, että nyt nuo yrittää alistaa minut nyrkin ja hellan väliin kotiäidiksi! Mutta ei, minä olen ihan rauhassa kertonut miten me Suomessa ajattelemme, sitä että naisellekin on tärkeitä myös muut asiat kuin vain kodin ja lastenhoito, että naistenkin kyvyt osallistua yhteiskunnallsieen elämään on hyvä hyödyntää. Ja että se ei  ole edes pois lapsilta, kun lasten hyvästä päivähoidosta huolehditaan. Nykyisin mieheni sukulaiset täysin hyväksyvät työssäkäyntini, eikä heillä alunperinkään ollut mitään ilkeitä alistamisajatuksia, he olivat vain huolissaan miten jaksan ja että miten se lapsiin vaikuttaa että äiti käy töissä kun lapset on pieniä.