Pidittekö naiset imetyksestä?
Vaimon kommentti Imettejät-ohjelmaan oli: Vittu mitä hommaa. Inhosin imettämistä jo ennen sitä, sen aikana ja sen jälkeen. Meillä on yksi lapsi, poika 11-v. Miten te naiset koitte imettämisen?
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:30"]Paskahommaa. Yllätyin siitä, että moista lehmäntyötä tuputettiin juuri minulle.
[/quote]
Onko mammalla jäänyt biologian tunnit välistä? Sairasta, että vieraan lajin maitoa pidetään parempana ravintona kuin oman. Ja kirsikkana kakussa ihmettelyä siitä, miksi sitä tuputetaan JUST MULLE?! Mähän oon vaan vauvan äiti!
Itselläni ollut tosi paljon hankaluuksia, mutta vauva ei huoli pulloa. Monen kertaa on tehnyt mieli luovuttaa kivun takia. Lapsi kuitenkin tietää, mitä tarvii. Äiti on lapselle tärkein vuorovaikutussuhde, ja imetys voi olla sitä tukeva, luonnollinen osa. Tunnesuhde voi kehittyä hienosti pullonkin kanssa, jos äiti on tasapainoinen, empaattinen.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:44"]
Pidin imettämisestä, mutta lähinnä sen kannalta, että ei tarvimnut pulloja pestä. Muuten se oli aika raskasta sottaista ja aikaa vievää.. :) Vähän ot, mutta minä ihmettelen tuota tulkintaa, että äiti kokee olevansa tärkein lapselle.. Ikään kuin lapsi kokisi äidin persoonana ja henkilönä korvaamattomaksi. Itse en ole koskaan kokenut olevani lapsille korvaamaton. Ruoan saivat tissistä ja pullosta, unen omassa sängyssä ja ympärillä paljon välittäviä ihmisisä. Luulisin itsestäni liikoja jos tulkitsen vauvan takettuvan MINUUN imettäessä.. Kai ne nyt nappaa kiinni jostain sormesta kun on hyvä olla saadessaan ruokaa..
[/quote]
Kirjoitin tärkeä, en tärkein. Onko se väärin ajatella, että on lapselleen tärkeä? Ja mistäpä mä tietäisin mitä se vauva ajattelee tarttuessaan käteen, voihan se vain lepuuttaa kättään siinä. Mä ajattelen sen kuitenkin näin, eikä sen luulis olevan keneltäkään pois.
Ekan kanssa imetys ei onnistunut. Toisen kanssa onnistui kun todellatodella tein töitä asian eteen. Mutta kappas, en yhtään tykännyt imetyksestä. Jotenkin koin epäonnistuneeni ekan kanssa äitinä imetyksestä johtuen ja pidin jotenkin äärettömän tärkeänä, että imetin pienempää. Nuorempi lopetti itse reilu 11 kk iässä. Siihen asti sinnittelin, vaikka olihan toki myös niitä positiivisia imetyshetkiäkin.
Ei ole väärin ajatella, että on lapselleen tärkeä, jopa tärkein. Koska näin se kuitenkin on. Kertoo henkilön omasta tunnesuhteesta omaan äitiinsä, jos torjuu tämän faktan. Lapsi rakastaa äitiään jo kohdussa. Jos tämä suhde katkaistaan, joko fyysisesti tai psyykkisesti, on se traumaattista lapselle. Kuten edellä kirjoitettiin, pullon kanssa äiti voi myös olla läheinen, mutta voiko se olla niin luonnollinen, kuin imetyksessä, johon lapsi ja äiti on ohjelmoitu?
Voi kysyä, miksei pidä imetyksestä. Rinnat ovat erogeenista aluetta, joita moni mieskin imee. Onko ongelma tässä, oma seksuaalisuus ei ole tasapainossa? Oksitosiinia erittyy imettäessä, mutta se myös aiheuttaa erilaisia reaktioita eri ihmisille. Mulle imetys sai pitkään olon tuntumaan huonolta, jano aivan mieletön, jopa masensi. Varmasti on ihan fiksujakin ihmisiä, joista ei tunnu hyvältä imettää, nuo lehmäkomnentit ovat typeriä ja typeryksien lausumia. Se ei tarkoita sitä, etteikö haluaisi parasta lapselleen.
Vihasin, mutta jatkoin silti kunnes muksu täytti vuoden. :)
Pidin siitä, että imetys onnistui ja vauva kasvoi maidollani niin hienosti. Loppuaikoina, kun vauva täytti vuoden, aloin kokea imettämisen todella rasittavana (vauva tahtoi maitoa liian usein päivin öin), ja olin erittäin huojentunut, kun vierotus onnistui.
Se on suurinta rakkautta lasta kohtaan.
Mulla on kaksi lasta, ensimmäinen on 3, toinen alle puolivuotias. Imetin ensimmäistä lastani lähes 2-vuotiaaksi. Parhaimmat imetysmuistot ovat ehdottomasti siltä ajalta, kun esikoinen oli ihan pieni. Sain rauhassa makoilla sängyllä, lukea kirjoja ja imettää. Tämän toisen lapsen kohdalla ei samalla tavalla ehdi rauhaantua.
Mulle se imettäminen vaan on, en ajattele sitä sen kummemmin. Toki siihen liittyy lähinnä positiivisia mielikuvia eikä negatiivisia, mutta en kauheasti ajattele sitä. Mulle imettäminen ja pitkä imetys olivat ja ovat edelleen itsestäänselvyys.
Vihasin sitä. Imetin väkisin 6kk, sitten lopetin. En halua enempää lapsia, jos haluaisin en imettäisi.
Pidin siitä vaikka olihan siinä sidottu vauvaan eri lailla kuin pullosta juottamalla.
Läheisyys vauvan kanssa oli ihan korvaamatonta! Miss it
Tykkään, varsinkin nyt kun vauva on jo isompi ja touhu on tuttua. Ihana läheisyyden ja levon hetki. Asiaan vaikuttaa tietenkin, että vauvani on alusta asti ollut helppo imetettävä, lukuunottamatta joitain ohimeneviä lyhyitä vaiheita, jolloin on tuntunut, että vauva on "kiukutellut" rinnalla. Kohta imetys on ohi ja vähän jo surettaa.
Kyllä pidin siitä, imetin yli vuoden. Vauva nukahti niin nätisti viereen...
Imetin kolmea lastamme noin vuoden ikään saakka ja siinähän se meni. En minä sitä sen erityisemmin miettinyt koskaan ja ei se ollut missään tapauksessa ikävää, vain täysin luonnollinen juttu. N40
Alkuvaikeuksien jälkeen rakastan imettämishetkiä! Ihanaa katsella kun vauva tyytyväisenä imee, välillä katsoo silmiin ja pikku hiljaa silmäluomet painuu kiinni, mutta suu vaan jatkaa imemistä. Pienet lämpimät sormet kietoutuu käteni ympäri viestittäen kuinka tärkeä hänelle olen. Näitä hetkiä tulee ikävä imetyksen loputtua :')
En tykännyt yhtään. Esikoista imetin hampaat irvessä vajaat puoli vuotta, kuopus sai maidon pullosta.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:19"]Vihasin sitä. Imetin väkisin 6kk, sitten lopetin. En halua enempää lapsia, jos haluaisin en imettäisi.
[/quote]
Onpas itsekäs äiti
Ekat pari-kolme viikkoa oli jotain aivan järkyttävää - nännit verillä, vaikka mitä yritti... Sitten lähti sujumaan ja mielestäni se oli helppoa ja mukavaa. Varsinkin toisen lapsen kohdalla lopettaminen oli todella haikeaa, kun tiesin, ettei meille enää vauvaa tule :(.
Ekat päivät oli yhtä tuskaa, mutta sen jälkeen nautin imettämisestä, kunhan oli vesipullo vieressä. Ihanan rentouttavaa!