Pidittekö naiset imetyksestä?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:13"]

Se on suurinta rakkautta lasta kohtaan.

[/quote]

Ei siis väliä miten muuten lasta kohtelee, kunhan imettää?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:13"]

Se on suurinta rakkautta lasta kohtaan.

[/quote]

Ei siis väliä miten muuten lasta kohtelee, kunhan imettää?
[/quote]
Kuka niin on väittänyt?

En tykännyt. Ilman rintakumia imetys ei onnistunut ollenkaan ja rintakumin kanssa siinä ja siinä. Puolitoista kuukautta jaksoin sitä pelleilyä kunnes sitten siirryin korvikkeeseen. Mieliala parani heti.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:32"][quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:13"] Se on suurinta rakkautta lasta kohtaan. [/quote] Ei siis väliä miten muuten lasta kohtelee, kunhan imettää? [/quote] Kuka niin on väittänyt?

[/quote]

Minusta on aika ankea lähtökohta se, että imettäminen on suurin rakkaudenosoitus lapselle.

Pidin imettämisestä, mutta lähinnä sen kannalta, että ei tarvimnut pulloja pestä. Muuten se oli aika raskasta sottaista ja aikaa vievää.. :)
Vähän ot, mutta minä ihmettelen tuota tulkintaa, että äiti kokee olevansa tärkein lapselle.. Ikään kuin lapsi kokisi äidin persoonana ja henkilönä korvaamattomaksi. Itse en ole koskaan kokenut olevani lapsille korvaamaton. Ruoan saivat tissistä ja pullosta, unen omassa sängyssä ja ympärillä paljon välittäviä ihmisisä. Luulisin itsestäni liikoja jos tulkitsen vauvan takettuvan MINUUN imettäessä.. Kai ne nyt nappaa kiinni jostain sormesta kun on hyvä olla saadessaan ruokaa..

Mulle se on/oli vaan ruokkimistapa ilman sen suurempaa draamaa, ja laiskana ihmisenä se oli vauva-aikana helpointa, kun kerran kaikki meni hyvin. Nyt kuopusi 1 v 4 kk ja edelleen kovasti tissin perään, en raski vielä lopettaa kokonaan imetystä, vaikka toisaalta haluttaisikin. Muita lapsiani imetin 8 kk ja 6 kk, he eivät niin viihtyneet rinnalla ja siirryin pulloruokintaan.

Ekat viisi viikkoa imetys sattui aivan kamalasti, ja pian tuon jälkeen alkoivat vauvan voimakkaat rintaraivarit, jotka jatkuivat 7-kuiseksi saakka. Tuon jälkeen imetys on kuitenkin ollut mukavaa. Mielestäni on tosi siistiä, että kehoni pystyy tuottamaan ravintoa toiselle ihmiselle :)

Alussa se oli vaikeaa ja kivuliasta. Kiroilutti, että eikö se riittänyt, kun synnytyksessä olin jo kovilla ja sitten vielä nännihaavat siihen päälle!

Imetys alkoi sujumaan noin 3 viikon jälkeen kunnolla. Siitä eteenpäin aloin pitämään imetyksestä. Välillä oli pikkaisen vaikeita kausia, mutta kipuakin oppi sietämään, kun vauva oikein ärhäkästi nappasi (en sentään enää haavoille asti tullut).

Imetin kolmea lasta yhteensä yli 7 vuotta. Tiesin, että alku aina hankala, mutta kyllä alku oli esikoisen kanssa kaikista hankalin.

Ei siitä mitään orgasmeja saa, mutta kyllä imetys auttoi palautumaan synnytyksestä aiheuttaen supisteluja vatsanpohjaan ja tuntui rentouttavalta, kun maitorauhaset tulivat tyhjiksi. Kohtu supistui kasaan imetyksen avulla.

Vauvoilla on niin kova imu ettei tosikaan. Koko rinta heilui, varsinkin kun vähän isompi vauva imi. Rinnoista tuli pysyvästi herkemmät. Ennen lapsia ne eivät olleet herkät. Täydet rinnat pakottivat ja tykyttivät ja alkoivat suihkimaan herkästi maitoa, kun kuulin vauvan itkun, oman tai vieraan, ja miellään niitä huojensi antamalla oman vauvan imeä. Imetyksen lopettamisen tein hitaasti, jotta rinnat ehtivät tottumaan siihen. Annoin lapsen imeä vielä muutaman päivän välein silloin kun pakotus kasvoi epämiellyttäväksi. Vieläkin ottaa ihanasti rinnoista, kun kuulen vauvan itkevän esim kaupassa. Itku ei minua siis ahdista.

imetyksen kanssa sinuiksi tullut

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:44"]

Pidin imettämisestä, mutta lähinnä sen kannalta, että ei tarvimnut pulloja pestä. Muuten se oli aika raskasta sottaista ja aikaa vievää.. :) Vähän ot, mutta minä ihmettelen tuota tulkintaa, että äiti kokee olevansa tärkein lapselle.. Ikään kuin lapsi kokisi äidin persoonana ja henkilönä korvaamattomaksi. Itse en ole koskaan kokenut olevani lapsille korvaamaton. Ruoan saivat tissistä ja pullosta, unen omassa sängyssä ja ympärillä paljon välittäviä ihmisisä. Luulisin itsestäni liikoja jos tulkitsen vauvan takettuvan MINUUN imettäessä.. Kai ne nyt nappaa kiinni jostain sormesta kun on hyvä olla saadessaan ruokaa..

[/quote]

Mä taas ajattelen, että vanhemmat ovat lapselle korvaamattomia, riippumatta siitä, imettääkö vai ei.

3

Imetän nytkin parasta aikaa :) Imetys on ollut minulle ehdottomasti helpoin, kevyin ja paras tapa ruokkia vauvat. En ole oikein semmoista pullonkeittelijä-tyyppiä, vaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Kyllähän tästä läheisyydestä myös nauttii, sekä minä että vauva.

Mieheni imee kanssa joskus!

Viikon jaksoin sitä pelleilyä, sen jälkeen oli rauha maassa.

Imetys oli ihanaa, luonnollinen tapa antaa parasta mahdollista ruokaa omalle lapselleen ja luoda vahva molemminpuolinen kiintymyssuhde. Imetyshetket rauhoittivat mieltä, elämää ja olivat aivan parasta. Imetin kolmea lasta yhteensä n. 6 vuotta. Välillä oli vaikeaa ja raskastakin (yöheräilyt), mutta plussat ylivoimaisesti suuremmat!

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:12"]

Vaimon kommentti Imettejät-ohjelmaan oli: Vittu mitä hommaa. Inhosin imettämistä jo ennen sitä, sen aikana ja sen jälkeen. Meillä on yksi lapsi, poika 11-v. Miten te naiset koitte imettämisen?

[/quote]

Mä inhosin sitä. Ainoastaan parina kertana kun nännit ja nännipihat eivät olleet verillä tai varpaankynnet imeytyneet alkuimuissa paria senttiä sisällepäin, se tuntui hyvältä. Lähinnä imetin siksi että "se on hyväksi".

Kuka siitäkin hyötyi? Vauva itki, äiti itki... Imetin kolme ja toista neljä kuukautta. Jälkimmäisen kanssa sain vielä rintatulehduksen viikon kuumeen kera vaikka antibiootit alkoi samana päivänä kun kuume nousi. Vittu mitä paskaa sekin oli.

Jos olisi kolmas lapsi tullut, se olisi ollut pullovauva alusta asti.

En. Se oli tosi hirveetä tahtojen taistelua. Imetin kuitenkin neljä ja puoli kuukautta täysin, tosin välillä ei suostunut rinnalle ja mietin lopettamista. Jotenkin se vain meni. Sen jälkeen sai lisäruokaa ja 9kuukauden iässä teki täys stopin. Annoin periksi ja olin onnellinen! 

Ensinnäkinse SATTUU, toiseksi ainoa asento, missä pystyin imettämään oli makuulla. Lähde siitä sitten minnekään... Päätin, että jos saan toisen lapsen, en ala meitä kumpaakaan kiusaamaan imettämisellä, vaikka tiedän sen olevan lapsen parhaaksi. Ei tullut toista lasta.

Koeta ymmärtää vaimoasi, jaksamista!

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:13"]

Se on suurinta rakkautta lasta kohtaan.

[/quote]

Kissan vitut, se on lapsen ruokkimista jos ei muuta ole antaa.

2

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:59"]Viikon jaksoin sitä pelleilyä, sen jälkeen oli rauha maassa.
[/quote]

Etpä kauaa jaksanut yrittää. Luulitjo että se heti sujuu kuin vanhalta tekijältä?

...

Itse olin ajatellut ennen lapsen saamista, että se on jotenkin inhottavaa enkä hirveästi halua koko hommaa... No, kun vauva syntyi, imettäminen oli jo synnytyssalissa maailman luonnollisin asia.

Kaipaan nytkin vielä sitä, että saisin hoitaa vielä kerran omaa vauvaa ja erityisesti imettää. Imettäminen oli helppoa, vauvat ovat näyttäneet aina niin onnellisilta imiessään, imettäminen on helpottavaa kun saa maidon pois rinnoista ja jotenkin se läheisyys mikä tulee omaa lasta ruokkiessaan on ihan uskomattoman hienoa. Olen imettänyt kumpaakin lastani 13 kk, eli siihen saakka, kunnes ovat voineet juoda lehmänmaitoa ja ovat jo tottuneet siihen.

Miehenikini piti imettämistä arvossaan, kannusti heti aluksi siihen ja muisti sanoa miten hienoa on, että jaksan rintaruokkia lapsia. Puolison tuki oli minusta aika tärkeää.