Lue keskustelun säännöt.
pieni ekaluokkalainen oli :(
26.11.2014 |
Kaatunut pyörällä ja ei kukaan auttanut. Minä vaunujen kans pysähdyin ja hänellä oli jalka kai murtunut :( otin hänet vaunujen jalkaosaan istumaan ja vein kotiin! Äitinsä alko huutaan pojalle että ei ole mitään kouluun siitä. Sanoin kuitenkin että turvonnut oli nilkka että käyttää lääkärissä. Ei edes kiitoksen sanaa pojan äidiltä! Tuli silti hyvä mieli kun poikaa autoon. Mietin että pääsiköhän poika lääkäriin..
Kommentit (11)
Tai sitten siinä oli takana että poika ennenkin on "lintsannut"koulusta... Tai jotkut vanhemmat on tuollaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus olin lähdössä kotoa ja huomasin pienen, arviolta parivuotiaan pojan leikkivän kallioisella maastolla (pihassa on monipuolista maaperää, myös leikkipaikka) ja siitä hän sitten kaatui ja tipahti maahan noin puolen metrin matkan ja alkoi heti itkemään. Vanhempaa ei näkynyt missään ja menin toki heti lapsen luo kysymään sattuiko ja missä äiti on. Lapsi itki vieläkin ja hiiitaaasti paikalle laahusti lapsen äiti joka vaan nosti pojan syliinsä eikä suonut minulle sanaakaan.
Itse äitinä ymmärrän, että aina ei voi kaikkea nähdä mutta tuollaisella pihalla olisin tarkkana ja viimeistään, kun lapsi itkisi surullisena niin syöksyisin paikalle pikavauhtia. Ja kiittäisin ihmistä, joka olisi lapseni seurana rauhoittelemassa kun itse en ollut ehtinyt paikalle.
Ite kyllä sanoisin ja kiittäisin tuhannesti. Voihan Se olla että äitikin oli jollain lailla pois tolaltaan niin ei edes tajunnut kiittää...
Kurjaa. :(
Eiköhän me kaikki olla nyt jo tietoisia, että äidit (myös isit) voivat olla uupuneita, väsyneitä, masentuneita. Jos tässäkin tapauksessa..? Ilmoita jonnekin perheneuvolaan tai lastensuojeluun tms. mitä mieltä ovat tilanteesta. Voi kuulostaa ylireagoinnilta, mutta parempi yli- kuin ali-. Vai mitä?
Ja sitten voi olla tyytyväinen, jos teki väärän hälytyksen. Toisaalta ei kai ole mistään väärästä hälytyksestä kyse, jos lasta noi kaltoin kohdellaan. Oppisipa ehkä välinpitämätön äitikin tilanteesta jotain?
En tiedä, miten ensihätään itse reagoisin, mutta viime viikkojen tragediat on herättäneet olemaan enemmän silmät auki, yhteisöllisesti... Sanokaa vaan vapaasti toisten asioihin puuttujaksi. Pusut ja halit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jokainen ketju päättyy siihen, että joku ehdottaa lasuilmoituksen tekemistä. Mietin vain kuinka paljon nämä varmuuden vuoksi tehdyt ilmoitukset vievät aikaa niiltä oikeilta tapauksiilta. Ei joka asiasta kannata tehdä lasuilmoitusta. Jokainen vanhempi on joskus väsynyt.
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 11:05"]Täällä jokainen ketju päättyy siihen, että joku ehdottaa lasuilmoituksen tekemistä. Mietin vain kuinka paljon nämä varmuuden vuoksi tehdyt ilmoitukset vievät aikaa niiltä oikeilta tapauksiilta. Ei joka asiasta kannata tehdä lasuilmoitusta. Jokainen vanhempi on joskus väsynyt.
[/quote]
Juu mutta perhettä tuntematon voi vaikka kysäistä lasusta tai vastaavilta tahoilta, miten menetellä. Ja ollako huolissaan. Mieluummin kuin kääntää selkänsä... Lasuun yhteydessä olemista ei tulisi pitää niin hemmetin suurena asiana. Tai neuvon kysymisen pitäisi olla helpommin järjestettävissä, kun ollaan niin äärettömän uusavuttomia vähän joka suhteen nykyisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 10:17"]
Kaatunut pyörällä ja ei kukaan auttanut. Minä vaunujen kans pysähdyin ja hänellä oli jalka kai murtunut :( otin hänet vaunujen jalkaosaan istumaan ja vein kotiin! Äitinsä alko huutaan pojalle että ei ole mitään kouluun siitä. Sanoin kuitenkin että turvonnut oli nilkka että käyttää lääkärissä. Ei edes kiitoksen sanaa pojan äidiltä! Tuli silti hyvä mieli kun poikaa autoon. Mietin että pääsiköhän poika lääkäriin..
[/quote]
Niin... ehkä olisi saanut paremmin apua koulusta.
Kouluunko poika olis pitänyt viedä ? Kyllä ite ainakin kotiin lapseni haluan jos tuollainen jöy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa sivuten ja ot:
Meidän 8 v. poika kaatui rajusti pyörällä kotimatkalla ja onneksi näillä nurkilla asuu (tai ainakin sattui osumaan sillä kertaa) henkilöitä jotka välittivät. Ei käynyt onneksi pahasti. Poljin ja pyörän keskiö (??) ja vaatteita rikki, mutta muuten selvittiin mustelmilla.
Hienointa oli huomata, että auttamaan pysähtyi poikamme mukaan 11-vuotias saman koulun poika. Auttoi nostamaan pyörää ylös ojasta jne. On kotikasvatus mennyt sen pojan kohdalla nappiin! Ohi mennyt autoilijakin oli peruuttanut tapahtumapaikalle, kun huomasi mitä oli käynyt.
Joten ei kai vielä ihan epätoivoon tarvitse heittäytyä ihmisten kylmyydestä...
Hyvä, että autoit. Auttajia on niin harvassa. Erikoinen äiti, kun noin suhtautui.