Onko yleistä, että perheen äiti syö yksikseen muun perheen jälkeen?

Voihan se olla joillain rakkauden ilmauskin, mutta miksi esimerkiksi anoppini myrtsin näköisenä tai tarpeitaan vähätellen kieltäytyy syömästä samassa pöydässä? Hän nimittäin ei pidä pöydässä seuraa tai tarjoile aktiivisesti, vaan hän on jättänyt ruoat hellalle tai pöytään valmiiksi siten, että niitä saa itse ottaa. Mutta yhdessä aterioimaan hän ei tule yleensä ja silloinkin hän syö itse hiljaisuuden vallitessa. Näin on ollut, vaikka välimme olisivat muutoin olleet ihan hyvät. Aluksi luulin, että hän ei jostain syystä pidä minusta ja sen vuoksi karttaa seuraani. Ainakin omasta mielestäni läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa on mukavaa nauttia yhdessä ruokaa.

Mun mumma teki noin, olin jo unohtanut.

No ei. Piiat ei syö isäntäperheen kanssa

Mun mummolla oli tuo tapa. Sitä saatiin aina maanitella istumaan ruokapöytään samaan aikaan kuin muutkin. Istuihan se sitten lopulta, mutta vaan toiselle kankulle: heti valmiina tuomaan lisää leipää, uuden purkin maitoa... Hän piti itsensä tarjoilijan ja palvelijan roolissa. Oli kai sen nuoresta pitäen oppinut. 

Hän muuten tosiaan söi jäljelle jääneet ruuat. Kaikki. Elopaino 115 kiloa.

Mun mummilla myös tuo tapa ja reippaasti ylipainoa! Varmaan sitten tosiaan syö kaikki jäljelle jääneet ruuat. On muuten raivostuttava tapa, kun kyse kuitenkin lähes kahdeksankymppisestä ihmisestä, jonka ei todellakaan tarvitsisi passata ketään.

Kyllä meillä ainakin on noin, tähän ikäpolveen asti. En koskaan syö vieraiden, enkä perheen, kans. Ja paikkana Lappi

En tiedä onko yleistä, mutta oma anoppini tekee vähän tuontyyppistä. Hän ei välttämättä syö myöhemmin, voi syödä aikaisemminkin, mutta ainakaan ei samaan aikaan kuin me (siis poikansa perheineen). Silloin kun me syömme, hän tyypillisesti seisoo sivummalla ja kommentoi sitä syömistilannetta. Luettelee esim. pöydän antimia ja kyselee miksi emme ota mitäkin, tai maistuuko se mitä sillä hetkellä suuhumme pistämme (tai eikö se maistu, jos emme syö niin paljon kuin hän oli ehkä ajatellut että söisimme). Näin hän tekee kaikenlaisilla aterioilla, myös ihan tavallisella aamiaisella, ainakin osan ateriasta. Osaksi ajasta saattaa mennä toiseen huoneeseen, mikä on kieltämättä helpotus.

Hän on karjalainen, en tiedä onko tämä käytös alueelle tyypillistä vai vain hänelle.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:28"]

En tiedä onko yleistä, mutta oma anoppini tekee vähän tuontyyppistä. Hän ei välttämättä syö myöhemmin, voi syödä aikaisemminkin, mutta ainakaan ei samaan aikaan kuin me (siis poikansa perheineen). Silloin kun me syömme, hän tyypillisesti seisoo sivummalla ja kommentoi sitä syömistilannetta. Luettelee esim. pöydän antimia ja kyselee miksi emme ota mitäkin, tai maistuuko se mitä sillä hetkellä suuhumme pistämme (tai eikö se maistu, jos emme syö niin paljon kuin hän oli ehkä ajatellut että söisimme). Näin hän tekee kaikenlaisilla aterioilla, myös ihan tavallisella aamiaisella, ainakin osan ateriasta. Osaksi ajasta saattaa mennä toiseen huoneeseen, mikä on kieltämättä helpotus.

Hän on karjalainen, en tiedä onko tämä käytös alueelle tyypillistä vai vain hänelle.

[/quote]

Se minunkin 115-kiloinen mummo oli karjalainen ja teki ihan tota samaa kommentointia! Oli aika hermostuttavaa kieltämättä. Koskaan hän ei ollut tyytyväinen syödyn ruuan määrään. 

3

ehkä jossain uskovaisissa naistenalistussuvuissa

Mun satakuntalainen mummuni teki juuri noin. Kysyin lapsena syytä, niin kuulemma parempi syödä rauhassa jälkeenpäin ja kuin pomppia jatkuvasti ylös ja passata pöydässä istuville lisää maitoa yms.

Itse syön yleensä lasteni jälkeen, kun mies on reissussa. Lasten ruokailu menee vauvaa syöttäessä ja 2-vuotiaita kaksosia auttaessa, maitoa kaataessa jne. :)

Sekä alunperin karjalainen että varsinaissuomalainen mummo tehneet noin. Varssuomalaismummo ei edes kahville pystynyt istumaan ruokapöydän ääreen vaan joi kahvinsa keittiöjakkaralla kahvinkeittimen edessä. En tiedä söikö pöydän ääressä edes yksin ollessaan. Karjalaismummo sentään istui kahvikupin kanssa pöydän äärelle, vaikkakin sille tuolille joka ei ollut yleensä pöytään päin käännetty vaan ikään kuin varatuolina sivuttain. 

Minä syön monesti iltapalan yksin. Tai sitten vauvan kanssa. Isommat tenavat nukahtaa aikasemmin ja mies ei halua vauvaa hoitaa edes suihkussa käynnin ajan niin saatan syödä yöllä kun vauva nukkuu ja yöllä käyn myös pesulla.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:54"]

Olen aidosti yllättynyt näistä vastauksista, sillä elämmehän näennäisesti tasa-arvoisessa pohjoismaassa ja kuitenkin ruokailutavoissa olemme melko lähellä islaminuskoisia maita sekä muita sellaisia maita, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo on lapsenkengissä. En ole mikään feministi edes, mutta silti tuntuu tällainen oudolta. T. Ap

[/quote]

Nyt sä yrität vain provota tulikivenkatkuista keskustelua. Tasa-arvo on nimenomaan sitä että sukupuolesta riippumatta voi tehdä ja elää kuten haluaa.

[/quote]

Näin on. Kaikki nämä tässäkin ketjussa kuvaillut äidit ja anopit nimenomaan itse haluavat hoitaa ruokailun näin, siitäkin huolimatta että se saattaa tuntua vieraista kiusalliselta. Ei ole kukaan siihen painostamassa, päinvastoin.

Nyt kun muistelemaan rupesin niin tosiaan ex-mieheni mummo teki noin. ei tullut pöytään kuin joskus harvoin ja passasi siinä sivussa meitä. Joskus saattoi ottaa ruokaa lautaselle ja söi sen keittiöjakkaralla istuen valmiina sinkoamaan ylös jos joku tarvitsi jotain :) 

Minusta se on loukkaavaa vieraita kohtaan, tuntuu, ettei oikeasti arvosta ja pidä vieraista, vaan esiintyy marttyyrinä ja piikana. Vanhojen ihmisten tapoja voi olla vaikea muuttaa, mutta älkää nyt nuoremmat naiset opetelkoot mitään noin typerää. En minä ainakaan voisi syödä, jos isäntäväkikään ei syö. Ja mitä se mies sitten tekee, saako mies syödä?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 20:05"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:21"]Mun mummolla oli tuo tapa. Sitä saatiin aina maanitella istumaan ruokapöytään samaan aikaan kuin muutkin. Istuihan se sitten lopulta, mutta vaan toiselle kankulle: heti valmiina tuomaan lisää leipää, uuden purkin maitoa... Hän piti itsensä tarjoilijan ja palvelijan roolissa. Oli kai sen nuoresta pitäen oppinut.  Hän muuten tosiaan söi jäljelle jääneet ruuat. Kaikki. Elopaino 115 kiloa. [/quote] Alapeukku.

[/quote]

no niin, laitoin sulle alapeukun kun pyysit, mitäs hyvää nyt tarjoilet pöytään?

[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 09:27"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 19:49"] En ole äiti, mutta teen tuota :D Sisaruksilla ikää 8, 9, 12 ja 13v, minä 16v. Tykkään etenkin aamuisin laittaa kaiken sisaruksille valmiiksi, että äiti saisi nukkua vähän pidempään ja tulla sitten siistiin keittiöön, ja syön itse vasta sisarusten syötyä. Paahtoleivät paahdan ja kokoan valmiiksi, murot kippoihin, kaakaot lämpimiksi, yms :) [/quote]

Kasvaisipa minunkin esikoisestani (tai vaikka jostain nuoremmistakin) noin fiksu ja ajattelevainen teini-ikäinen. <3 [/quote] Awww :3 Tykkään vain pyöriä keittiössä ja tehdä taikojani, ja aamut sattuu olemaan päivän parasta aikaa. Koko muu perhe on vähän aamu-unista porukkaa, että saan omassa rauhassani laittaa kaiken valmiiksi :D Heräsin tässä joku viikko sitten viideltä keretäkseni tekemään vähän perusteellisemman aamupalan, pesin ja laitoin salaatit tarjolle, tonnikalan omaan kuppiinsa, kurkut, juustot yms paloittelin sopivan kokoisiksi paloiksi, paahdoin patongit uunissa valmiiksi ja halkaisin ne kahtia ennen pöytään liian alle laittamista, nostin tuoremehut pöytään ja keitin kahvin valmiiksi, ennenkuin kävin herättelemässä äitiä ja sisaruksia valmiiseen aamiaispöytään :3 Näyttivät ilahtuvan aamupalasta :) Nyt 12-v pikkusisko on välillä myös halunnut tulla mukaan kokkailemaan kaikkea seurakseni, ja mielelläni opetan ruuanlaittoa hänelle.

[/quote]

 Miksi oi MIKSI en ole alle parikymmpinen miehenalku vaan olen keski-ikäinen mamma, tulisin ja etsisin sinut ja kosisin! Toivottavasti löydät kumppanin joka osaa arvostaa sinua ja taikojasi! <3 <3 <3

[/quote]

Naiset aina kuvittelee, että miehet arvostaa niiden tekemää ruokaa. Johtuu siitä, että naisilla on aina nälkä.

Ei meillä pohjanmaalla tuollaista olla harrastettu. Mummolla ikää jo yli 90, isomummokin on kuulunut perheeseen lapsuudessani, eikä kumpikaan koskaan syönyt muiden jälkeen.

Mun mummilla oli tuo tapa. Nyt vasta tajusin. Eipä sitä joo ruokapöydässä näkynyt. Oli sapuskaa jos jonkin sorttista... Aika harvoin näin hänet kyllä syömässä muutenkaan! Jos kun olin pieni niin juotiin yhdessä teetä ja syötiin sokerikorppuja. 

Meidänkin eteläkarjalaisessa suvussa oli tapana, että emäntä (isoäitini ja äitini) ei syönyt pöydässä muun väen kanssa, vaan istuen halkolaatikolla hellan kupeessa. Siitä oli helppo täydentää tyhjeneviä tarjoiluastioita pöydässä ja siinä välissä syödä myös itse. Mamma ja äiti eivät olleet mitään jätemyllyjä, vaan söivät kyllä samaan aikaan kuin muutkin, mutta eivät vain pöydässä. Jos oikein muistan kertomuksista, niin myös mamman äiti toimi samalla tavalla. Mamma sairastui ja menetti liikuntakykynsä lähes kokonaan suhteellisen nuorena ja joutui sitten kyllä pöydän ääreen, kun toiset emännöivät. Itse en siihen tapaan koskaan ole suostunut, vaan olen aina syönyt pöydässä toisten kanssa ja puhuin asiasta monesti äidillenikin, mutta eihän vanha koira oppinut uusia temppuja.