Lue keskustelun säännöt.
Italialainen jatkokertomus, peukuttakaa lisää tai ei?
09.11.2014 |
Osa I
Avasin puisen ikkunaluukun ja sisään tulvahti Palermon pölyinen ja kuuma auringonpaiste. Auringonsäde kimmelsi hetken vasemmassa nimettömässäni olevassa timanttisormuksessa, ja mietteliäänä hieraisin sormuksesta pienen pölyhiukkasen. Vielä kuukausi sitten tuo sormus oli huikaisevan rakkauden merkki, nyt aloin epäillä, että olin tehnyt elämäni virheen.
Saro oli hurmannut minut lähes ensisilmäyksellä, vaikka hetken aikaa leikinkin vaikeasti tavoiteltavaa. Puoli vuotta sitten olin kantanut tavarani pieneen kuplavolkkariini ja tehnyt hurjan ajomatkan Euroopan halki Espoosta Sisilian saarelle, pääkaupunkiin Palermoon. Elämäni hurjin teko, ja nyt mietin kannattiko.
Alkuun kaikki oli ollut ihanaa, huumaavaa, rakkaudentäyteistä. Saro kihlasi minut sormuksellaan ja hänen ystävänsä kilistivät kanssamme aitoa shampanjaa ja murteisella englannillaan kertoivat, että minä olen Saron elämän nainen.
Ja nyt seisoin tässä. Yhäti kuumenevassa yläkerran huoneessamme ja kurkistin kadulle, jos näkisin Saron palaavan kotiin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli ollut öitä poissa. Nukuin entistä useammin yksin vuoteessamme öisin.
Kadulla pörräsi skootterit ja pienet Fiatit. Ei Saroa. Huokasin ja käännyin italiankirjojeni puoleen. Italiantuntini alkaisi puolen tunnin kuluttua. Ehtisin vielä kerrata verbejä hiukan.
Olin pakannut kirjani olkalaukkuuni ja suljin oven perässäni. Naapurin Maria, tukeva, tyypillinen italialainen leski tervehti minua ja kuuliaisesti toistin hänellekin Buon Giorno. Aurinko oli kuin kuuma käsi selässäni, kun kävelin kolmen korttelin matkan paikalliselle yliopistolle, jossa kävin italiankielen alkeiskurssia.
Pysähdyin pieneen kahvilaan yliopiston nurkalla. Olin ajatellut ostaa pienen jäätelön hiukan viilentyäkseni. Luokkahuone olisi kuuma ja tunkkainen. Astuin kynnyksen yli, ja hetkeen en nähnyt mitään astuessani kirkkaasta auringonpaisteesta hämärään kahvilaan. Tervehdin kahvilanomistajaa ja tilasin gelato di mandorlan, grazie.
Istahdin kulmapöytään syömään jäätelöäni, kun tunsin, että minua tuijotettiin. Vilkaisin olkani yli ja huomasin, että pitkä ja tyylikäs mies kahvilan baaritiskillä katseli minua häpeämättä. Käänsin itse katseeni pois, mutta en voinut vastustaa kiusausta heilauttaa pitkiä vaaleita hiuksiani hiukan ylimääräistä. Kuulin miten tämä tuntematon mies ja kahvilanomistaja juttelivat, mutta he puhuivat niin nopeasti etten ymmärtänyt. Arvelin kuulleeni Saron nimen, mutta en ollut varma.
Kuulin askeleita takanani ja tuo tuntematon mies seisoi pöytäni vieressä, ja kysyi kohteliaasti englanniksi saisiko hän istuutua hetkeksi. Hämmästyneenä annoin luvan, mutta sanoin ettei minulla olisi kovin paljon aikaa.
Mies istui ja esittäytyi. Lorenzo Emmanuele. Hänen kätensä oli vahva ja lämmin. Esittäydyin itsekin, Ellanoora Laine. Mies piti kättäni hiukan pidempään kuin olisi soveliasta, meinasin jo punastua kun hän päästi irti ja hymyili. Hymy muutti hänen hiukan tavanomaiset, tummapiirteiset kasvonsa äärimmäisen komeiksi. Panin vaivihkaa merkille, ettei miehellä ollut sormusta sormessaan.
"Pyydän anteeksi, että häiritsen ja toivon, ettet pelästy, mutta olen tarkkaillut sinua ja kihlattuasi, Saro Battistaa." Lorenzo sanoi, hymy taas kadoten. "Olen lakimies, edustan Sisilian mafiaa vastaan taistelevaa järjestöä ja epäilemme, että Saro on sotkeutunut puuhiin, jotka ajaisivat hänet pahoihin ongelmiin. Ja sinut siinä sivussa."
"En voi millään uskoa tuota" hengähdin säikähtäneenä, "Ei Saro".
"Onko Saro viime aikoina ollut öitä poissa?" Lorenzo kysyi. "Onko hänelle tullut paljon hämäriä puhelinsoittoja?". Tiesin vastauksen, juuri näinhän meille oli käynyt. Voisiko olla, ettei Sarolla olisikaan toista naista, vaan hän olisi sotkeutuntut johonkin vielä pahempaan?
Lorenzon kysymykset jatkuivat "onko Sarolla paljon käteistä rahaa, tai onko hän käynyt viime aikoina usein muissa rannikon pikkukaupungeissa?"
Kaikki oli totta. Mutta en ollut valmis myöntämään tälle miehelle mitään. Nousin ylös ja tavoittelin vihaista sävyä, vaikka sydämeni hakkasi pelästyksestä. "Ei, mikään näistä ei ole totta!"
Lorenzo katseli minua tasaisesti ja vakavasti. "Hyvä on, mutta voitko kertoa minulle missä Saro on juuri nyt?". "En" vastasin, "mutta siksi etten halua kertoa, en siksi etten tietäisi!".
Pieni vino hymy palasi Lorenzon kasvoille, ja hän onki povitaskustaan käyntikorttinsa. "Ota tämä, ole hyvä ja soita minulle, kun Saro ei palaa täksikään yöksi kotiin."
Työnsin kortin laukkuuni ja yritin löytää ylimielisen katseen ja sanoin niin ylpeästi kuin osasin. "Arrivederci, signor".
Tunsin Lorenzon katseen selässäni kun työnsin kahvilan oven auki ja riensin tunnilleni. Katse teki minut levottomaksi. Säikähdyksen lisäksi tunsin jotain muutakin, joka sai sydämeni sykkimään nopeammin. Jokin tuossa tummassa syvässä katseessa.
Noh. Lisää vai ei? (Inspiraatio tuosta italialainen mies jättää minut yksin -ketjusta.)
Kommentit (37)
En jaksanut lukea loppuun. Ei jatkoon. Tai sitten en vaan ole kohderyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko tää tarina jatkua niin että ylimielinen suomitytteli pettyisi kun luuli Lorenzon ihastuneen häneen mutta sitten se menisikin niin että Lorenzo löytäisi Saron ja pidättäisi hänet. Jolloin myös Ellanoora tuotaisiin väkisin kuulusteluihin ja siellä he rakastuisivat Lorenzon kanssa ihan oikeasti toisiinsa vaikka yrittäisivät kovasti olla ihastumatta. Samalla Ellanoora voisi tajuta että Saro oli pelkkä limainen mafioson liero jolla on lauma naisia odottamassa rikasta mafiosomiestä ja Ellanooralla ei olisi niin väliä kun muitakin naisia on tarjolla! ja sitten tää voisi jatkua myös niin että Ellanoora olisi menossa naimisiin Lorenzon kanssa kunnes huomaisi päivä ennen hääjuhlia olevansa raskaana Sarolle! ja koska Italia on katolinen maa niin monet vastustaa aborttia ja Ellanoora tuntisi nolostuvansa ja haluaisi kaikesta huolimatta pitää lapsen! ja salaa Lorenzolta Ellanoora voisi käydä vankilassa kertomassa Sarolle miten asia on! ja sitten Ellanoora kuulisi ettei Italiassa saa epiduraalia ja synnytykset hoidetaan yleensä keisarinleikkauksella niin Ellanoora pelästyisi pahanpäiväisesti ja muuttaisi Lorenzon kanssa Suomeen!
miltäs kuulostaisi?
Liikuttavan yksimielistä, eikö musta tuukaan harlekiinikirjoittajaa. Voihan nyyh.
Osa II
Kasvoilleni puhalsi äkillinen kuuma tuulenpuuska. Palermon kesäyöt eivät koskaan ole oikeasti viileitä. Seisoin Lorenzo Emmanuelen parvekkeella ja odotin itkua. Itkua lyhyen, mutta sitäkin kiihkeämmän kihlaukseni puolesta. Seikkailu, jolle puoli vuotta sitten lähdin, oli ohi. Tai niin sinä hetkenä luulin.
Olin soittanut Lorenzon minulle antamaan puhelinnumeroon kieriskeltyäni sängyssä yksin aamuyöhön asti. Olin yrittänyt soittaa sata kertaa Sarolle, ja sain joka kerta kuulla puhelinyhtiön viestin, ettei tavoittelemaanne henkilöön saada yhteyttä. Edes yksi lause italiaksi, jonka noiden soittojen jälkeen osasin täydellisesti ulkoa.
Lorenzo oli tullut hakemaan minut asunnoltamme. Astuessaan ulos autostaan ja tullessaan avaamaan minulle matkustajanpuoleisen oven, hän näytti komealta ja rennolta, ilman solmiota, paidan kaulukset auki ja tuoksuessaan kevyesti partavedeltä. Mietin, olinkohan keskeyttänyt treffit tai yön tyttöystävän luona.
Olimme ajaneet Palermon keskustan läpi ja pysähdyimme pienen puistikon reunustalle, kortteli näytti hiljaiselta. Kahvilat olivat kiinni ja asuinhuoneistot niiden yläpuolella pimeitä.
Lorenzo sammutti auton, ja kiersi ripeästi auton konepellin ympäri ja tuli taas avaamaan minulle oven. Hän tarjosi kätensä ja veti minut matalasta autosta seisomaan. Liike toi minut kovin lähelle häntä, ja huomasin ensimmäistä kertaa miten tuuheat ja pitkät silmäripset hänellä oli. Lorenzon ilme oli vakava, kun hän kumartui lähemmäs, niin lähelle, että tunsin aavistuksen karkean sängen poskeani vasten. "Arvostan, että tulit tapaamaan minua." Hän sanoi matalasti. "Olet todella rohkea ja voit olla suureksi avuksi järjestöllemme ja ehkä myös Sarolle."
Jäin miettimään, olinko todellakin rohkea vai kertakaikkiaan vain niin kyllästynyt epätietoisuuteen, kun Lorenzo otti yhtäkkiä kasvoni käsiensä väliin ja käänsi päätäni, niin että katsoimme toisiamme syvälle silmiin. Ote oli hellä, lähes intiimi. "Olen todella pahoillani, Ellanoora, mutta meillä on tiedossamme myös sellaista materiaalia, joka tulee loukkaamaan sinua henkilökohtaisesti."
Ja niin hänellä olikin. Paksussa mapissa, jonka luin Lorenzon kotitoimiston sohvalla. Suhde venäläiseen tyttöön. Pahinta oli tietysti Saron osallistuminen mafian touhuihin. Siitä ei enää ollut epäilystäkään.
En ollut pitänyt sitä mitenkään kummallisena, että Saro käytti pelkkää käteistä. Olihan hän ravintolassa töissä, missä kuulemma hänen palkkansa maksettiin pimeänä ja tietysti tipit siihen päälle. Ravintola oli hieno ja kallis, ja kuulemma rikkaat palermolaiset tippasivat hyvin. Nyt tietenkin ymmärsin, miten naiivi olin ollut. Sarolla oli käteistä, koska huumeet ja aseet myytiin käteisellä.
Nojasin parvekkeen kaiteeseen ja mietin miksen osannut itkeä. Sydämeeni oli kasvanut jotain jäätävää.
Kuulin Lorenzon askeleet asunnosta takaani ja käännyin ympäri. Hän seisoi ovella ja ojensi valkoviinilasia, "Ajattelin, että voisit tarvita jotain juotavaa." "Laitoin myös pastaa kiehumaan ja aion tehdä sinulle äitini reseptillä spagettia ja simpukoita valkoviinikastikkeessa." Tajusin, etten ollut syönyt mitään koko päivänä aamuista jäätelöä lukuunottamatta ja hymyilin kiitollisena. Lorenzo vastasi omalla säkenöivällä hymyllään ja katosi takaisin asuntoon.
Siemaisin valkoviiniä ja muistelin erästä juhlaa kesän alussa, johon minutkin oli kutsuttu. Eräs ravintolan kanta-asiakas, tai niin Saro ainakin väitti, kutsui joka kesä juhliinsa ravintolan väen ennen turistikauden alkua ja niin kiireistä kesää, ettei kukaan enää ehtisi juhlia.
Juhlat järjestettiin upealla huvijahdilla. Olin pukeutunut Suomesta tuomaani Dolce&Gabbanan pilkulliseen cocktail-mekkoon, ja huikean korkeisiin korkoihin. Jahdille astellessani pelkäsin horjahtavani lyhyeltä laiturilta mereen. Minut esiteltiin juhlien isännälle, nimi ei ollut jäänyt mieleeni, mutta mies oli vaikutusvaltaa huokuva. Muistin, miten pienet mustat silmät olivat mittailleet minua päästä varpaisiin ja hän oli taputtanut Saroa olalle ja puhunut nopeaa italiaa. Saro oli ohjannut minut viinitarjoilun ääreen ja olimme kuherrelleet auringonlaskua katsellen. Ihana ilta, jonka jälkeen tuntuikin, että kaikki oli mennyt pieleen.
Parvekkeelle asti alkoi kantautua ihana tuoksu ja lähdin etsimään keittiötä ja Lorenzoa. Löysin hänet keittiöstä, höyryävän kattilan ääreltä, hihat käärittynä ja vielä yksi paidannappi auki. Tumma hiuskiehkura oli valahtanut hänen otsalleen. Tirskahdin ääneen, ja Lorenzo nosti katseensa ja kysyi, mikäs niin hassua on. Vastasin nauraen, että hän voisi olla sanakirjassa kuvituksena italialaiselle, niin stereotyyppinen kuva edessäni on.
"Toivottavasti tarkoitat, että seksikäs italialainen". Hän kysyi naurahtaen.
"Onkos niitä muunlaisiakin", vastasin lähtien leikkiin mukaan.
"En tiedä, mutta Suomestakaan ei taida löytyä kuin erittäin kauniita naisia". Lorenzo hymyili minulle silmät tuikkien. Hänen katseensa oli eksynyt useamman kerran paljaisiin sääriini ja kevyen kesämekkoni muotoihin näiden muutaman tunnin aikana, jotka olimme viettäneet yhdessä. Huomio tuntui mukavalta. Olinhan ollut kuin näkymätön Sarolle niin pitkään.
Lorenzo kattoi minulle pastalautasen olohuoneensa ruokailutilaan ja tuli itse istumaan vastapäätä viinilasillisen kanssa. "Toivottavasti pidät simpukoista Emmanuelen tapaan" hän sanoi ja katsoi taas minua levottomuutta herättävällä katseellaan lasinsa reunan yli. Minä söin valtavan lautasellisen ja nautin joka suupalasta. Ihana makuyhdistelmä valkosipulia, ripaus chiliä, tuoreita simpukoita ja täydelliseksi keitettyä pastaa. "Ihanaa" hymisin suu puoliksi täynnä.
Syötyäni vein suorastaan puhtaaksi nuollun lautaseni keittiöön ja aloin valuttaa vettä lautaselle tiskatakseni, kun Lorenzo astui taakseni, otti lautasen kädestäni ja suuteli niskaani. Hämmästyin, jäykistyin, pelästyinkin hiukan. Lorenzon hengitys tuntui kuumana kaulallani ja hänen parransänkensä raapi ihanasti niskaani. Suudelmat kohosivat kohti korvaani, kuumat ja kylmät väreet juoksivat pitkin selkärankaani, ja kun hän puraisi kevyesti korvalehteäni, en voinut kuin voihkaista ääneen. Seisoin edelleen kuin patsas tiskialtaan ääressä, Lorenzo painautui selkääni vasten ja näykki kaulaani toiselta puolelta. Hänen vartalonsa tuntui yhtä aikaa sekä vieraalta, että kiihottavalta.
Käännyin ympäri, enkä tiennyt halusinko kieltäytyä lähentelyistä vai halusinko tätä vierasta miestä, joka oli kääntänyt maailmani ylösalaisin. Katsoimme toisiamme silmiin. Lorenzon silmät olivat tummat, vakavat. Hän silitti kämmenselällään poskeni kaarta ja sanoi, "sano nyt ei, äläkä anna minun jatkaa, tai sano kyllä ja tule kanssani yläkertaan".
Huokaisin "si" ja hän nosti minut käsivarsilleen ja kantoi sänkyynsä.
(Kiitos kaikista peukuista. Kirjoittaminen on harrastus, tällainen harlekiinityyli uutta! :D Kuinkahan tuhmaksi tällaisen tarinan saa kirjoittaa? Sensuroidaanko tämä vielä pois, jos kolmannessa osassa romanssi vielä jatkuu...?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostellaan, jos löytyis lukijoita lisää näin maanantaiaamuun.
Lisää on tulossa, mutta ei vielä tänään, pahoittelen! Vauva kärttyisenä, ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Tarina on kyllä jo päässäni, joten huomenna tulossa lisää, arvelisin. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielioppi kuntoon. "Kadulla pörräsivät skootterit ja pienet Fiatit", ei "pörräsi". Paljon muitakin pikku kielioppivirheitä löytyy tekstissä.
Adjektiiviähky näkyy jo eka lauseessa. "Avasin puisen ikkunaluukun ja sisään tulvahti Palermon pölyinen ja kuuma auringonpaiste. " Jos on pakko käyttää adjektiiveja niin luo niillä salaperäisyyttä. Pelkkä värien, materiaalien ja yllätyksettömien laatujen lisäily on tarpeetonta.
Ihana makuyhdistelmä valkosipulia, ripaus chiliä, tuoreita simpukoita ja täydelliseksi keitettyä pastaa. "Ihanaa" hymisin suu puoliksi täynnä. <-- kannattaa välttää tuollaista toistoa, sitä on muuallakin.
Kappalejako on kummallinen. Olet vaihtanut kappaletta esim. kesken jonkun henkilön puheen.
"Teekuppi tiskialtaassa ja ostoslista hassun magneetin alla jääkaapin ovessa." Tuossa olet onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mukiin menevä tarina, mutta mielestäni naisen pitäisi olla aikamoinen kaunotar ja harvinaisen upea että kukaan mies viitsisi sekaantua mafiosoksi tietämänsä miehen naiseen tuolla lailla heti sänkyyn ja oraaliseksiä heti O.o mutta niin, kyllähän sitä kaikkea tapahtuu ja satuahan tämä vaan on!
Osa IV
Saro. Vaaleanruskeat, hiukan liian pitkät hiukset, aina kuin tuulen ja meren tuivertamat kuin kalifornialaisella surffarilla. Ilkikurinen hymy ja kasvot kuin enkelillä. Sinisten silmien viaton katse, kuin lapsella.
Katselin kun hän nukkui ja tunsin sittenkin vielä hellyyttä. Meillä oli kuitenkin hetkemme.
Hiivin varpaisillani vaatekaapilleni ja toivoin, että olisin patistanut kovemmin Saroa öljyämään oven saranat. Tiesin, että tuo vanha puinen sukukalleus narahtaisi. Ja narahtihan se. Käännähdin ympäri, mutta Saro ei ollut liikahtanutkaan, edes hengityksen rytmi ei muuttunut.
Nostin varovasti kaapista ulos pienen vedettävän matkalaukkuni ja heittelin muutaman lempivaatteeni siihen. Pakkasin alusvaatteita, hajuveteni ja meikkini. Ainoa koruni oli vielä sormessani, sen ajattelin jättää lähtiessäni keittiön pöydälle.
En uskaltanut vetää laukkua perässäni melua peläten, joten nostin laukun syliini ja makuuhuoneen ovella käännyin vielä katsomaan nukkuvaa miestä. Niin kaunis ja niin petollinen. Olin jo kääntymässä pois, kun äkkäsin Saron kännykän yöpöydällä hänen vierellään.
Uskaltaisinkohan kurkata? Ehkä kännykästä löytyisi viestejä tai puheluja tuolta Palermon mafiapomolta. Voisin tehdä vaikutuksen Lorenzoon, jos löytäisin jotakin. Laskin laukun sylistäni ja hiivin äärimmäisen varovasti yöpöytää kohti. Tiesin Saron käyttämän numerokoodin, hän käytti omaa syntymävuottaan aina kun tarvittiin nelinumeroista koodia.
Näppäilin yksi yhdeksän kahdeksan viisi ja puhelin avautui tottelevaisesti. Puhelimen taustakuvana oli kuva meistä kahdesta, käsivarret toistemme kaulalla, nauramassa rannalla. Suljin hetkeksi silmäni, käskin sydäntäni olemasta liikuttunut. Avasin viestit. Viestejä oli vain neljä. Ensimmäinen "Marina", toinen nimetön puhelinnumero, Italian suuntanumerolla, kolmas nimetön puhelinnumero Venäjän suuntanumerolla, neljäs samasta numerosta kuin toinen.
Marina tarkoitti tietenkin sitä venäläistä tyttöä. Lorenzon mapissa oli ollut todisteet kuvineen päivineen. Tyttö oli kaunis, pitkä, huippumallin korkeat poskipäät ja täydellinen rusketus. Kuvia pariskunnasta kävelemässä käsi kädessä. Suutelemassa katulampun alla. Kuva Sarosta poistumassa tytön asunnosta.
Avasin Marinan viestin. "Amore, missä olet? Tulethan tänä yönä luokseni? Kaipaan sinua jo!". Toinen viesti tuntemattomasta numerosta oli pidempi, monimutkaisempi, en ymmärtänyt juuri mitään. Kolmas viesti oli englanniksi, tiukka sellainen; "Delivery at 2 am. Do not be late. We will not tolerate lazyness", ei allekirjoitusta. Neljäs viesti, jälleen italiankielinen, oli myöskin liian vaikea minun rajoitetulle italiankielen taidolleni. Käsitykseni mukaan näissä kahdessa viestissä kuitenkin annettiin ohjeita käyttäytyä kohteliaasti ja tehdä kaikki mitä venäläinen vieraamme pyytää.
Ilmeisesti tässä oli syyt Saron pitkään poissaoloon. Hän oli vastaanottamassa jotakin aamuyöstä, ehkä toimittanut tavaran jonnekin muualle ja vielä viihdyttänyt jotakuta vierasta. Ihmettelin itsekseni venäläistä kytköstä. Lorenzo ei ollut puhunut mistään sellaisesta.
Saro käännähti sängyllä kyljelleen ja sydämeni pomppasi kurkkuun ja hengitykseni pysähtyi. Saro kuitenkin jatkoi uniaan. Löysin puhelimesta komennon "valitse kaikki viestit" ja "lähetä viestit eteenpäin". Välitin kaikki neljä viestiä omaan puhelinnumerooni ja asettelin puhelimen varovasti takaisin samaan paikkaan mistä sen löysinkin.
Sitten olisinkin voinut läimäyttää itseäni. Miten typerä olinkaan! Sekunnin päästä oma puhelimeni alkoi piipittää käsilaukussani neljän viestin sarjaa. Saro venytteli, kääntyi selälleen ja avasi silmänsä sängyllä.
Saro nousi kyynärpäänsä varaan sängyllä ja katseli minua, ensin hymyillen, mutta sitten hänen täytyi huomata kauhistunut ilmeeni ja matkalaukku oven suussa. "Mitä ihmettä? Rakas, mitä on tapahtunut?" hän näytti vilpittömän hämmästyneeltä.
"Minä…minä…" en ollut saada sanaa suustani. "Minä tiedän sinusta ja siitä tytönheitukasta!" sain vihdoin tiuskaistua. Miten hassua, että se sittenkin oli ensimmäinen mieleeni tullut syytös, ei suinkaan laittomat ja vaaralliset puuhat mafian kanssa.
"Rakas…" Saro aloitti. En antanut hänelle suunvuoroa, vaan annoin tulla täydeltä laidalta. "Minä jätin kaiken sinun vuoksesi! Työni, ystäväni, elämäni Suomessa! Ja näin sinä kohtelet minua!"
Saro nousi sängyllä istumaan, taputti sänkyä vierellään. "Tule tänne kulta, jutellaan. Minä tiedän tehneeni väärin. Tietenkin tiedän. Mutta minä tunsin Marinan jo ennen sinua ja jotenkin vain lipsahdimme siihen kaikkeen takaisin. Mutta ei hän merkitse minulle mitään sellaista kuin sinä. Lupaan sen."
Pudistin päätäni ja peruutin kohti ovea ja matkalaukkuani. "Ei. Minä annoin sinulle kaikkeni ja sinä petit minut. En voi antaa sinulle anteeksi."
Saro pomppasi seisomaan, ja vasta herättyäänkin hän oli minua nopeampi. Hän ehti ovensuuhun ennen minua ja nappasi toisella kädellään laukun kahvasta kiinni ja toisella tarttui käteeni. "Älä lähde noin. Ole kiltti."
Katsoin miestä, jota olin rakastanut. Tai ehkä rakastin vieläkin. Saro taisi nähdä jonkin pehmenevän silmissäni. Hän nosti käteni huulilleen. "Ole kiltti", hän toisti. "Minne sinä muka lähtisit? Minulla on vapaapäivä. Voisimme olla ihan kaksistaan. Ajetaan jonnekin rannalle, siitähän sinä pitäisit."
Halusin satuttaa häntä. Halusin pyyhkiä tuon itsevarmuuden pois. Tuon luulon, että muutamalla kauniilla sanalla hän voisi saada mieleni muuttumaan. "Et sinä ole ainoa, jolla on ollut muita", sähähdin silmiäni siristäen. "Minäkään en ollut kotona viime yönä." Tönäisin häntä rajusti rintaan, ja repäisin käteni irti hänen otteestaan, nappasin laukkuni ja tömistin rappusia alas.
Portaiden alla vilkaisin vielä olkani yli. Saro seisoi jähmettyneenä portaiden yläpäässä, lihaksikasta rintaansa hieroen, sinisissä silmissään loukkaantunut katse.
Ulospäästyäni jatkoin matkaani puolijuoksua. Uskollinen kuplavolkkarini oli pysäköitynä kauempana kadulla. Haparoin autonavaimiani käsilaukusta ja vilkaisin vielä olkani yli. Saro ei ollut seurannut minua ulos.
Auto oli tulikuuma sisältä, mutta en välittänyt. Työnsin vain matkalaukkuni matkustajan penkille ja hyppäsin itse ratin taakse. Selkäni hiestyi välittömästi kuumaa penkkiä vasten. Käänsin avainta virtalukossa ja lähdin liiankin äkäisesti liikenteen sekaan. Takaa tullut auto tööttäsi ja kuljettaja huusi avoimesta ikkunastaan jotain naiskuskeista.
Kaoottinen Palermon liikenne pakotti minut keskittymään ajamiseen, vaikka nyt ne pitkään odottamani kyyneleet alkoivat väkisinkin virrata. Pyyhin silmiäni kämmenselälläni ja pakotin itseni hengittämään syvään. Käänsin ilmastoinnin kovemmalle teholle ja ohjasin auton kohti yhtä Palermon pääväylistä, jolta pääsisin koukkaamaan kohti Lorenzon toimistoa.
Minua itketti vieläkin, kun vedin laukkua perässäni kiivetessäni Lorenzon toimistotalon toiseen kerrokseen. "Typerät kyyneleet", puhisin itsekseni, "typerät miehet, ei miesten takia kannata itkeä", mutisin samaan tahtiin kun kiipesin portaita.
Sihteeri pakotti minut odottamaan Lorenzoa avokonttorin puolella. Samat uteliaat päät kääntyivät katsomaan minua, mutta katselin sinnikäästi kattoon ja räpyttelin kyyneleitä silmistäni.
Vihdoin Lorenzo kurkisti omalta oveltaan ja minut nähdessään moitti lempeästi sihteeriään, että minut saa aina päästää hänen huoneeseensa. Hän tuli hakemaan laukkuni ja suuteli minua kevyesti poskelle. Hän näki kyyneleiset silmäni ja arvasi mitä oli tapahtunut, "Saro oli tullut kotiin? Oletko kunnossa?", hän kysyi.
Vedin syvään henkeä ja kerroin kaiken. Lorenzo oli erittäin kiinnostunut Saron saamista viesteistä, mutta kohteliaasti hän kuunteli koko tarinani ja pakoni asunnosta. Hän veti minut syliinsä ja vain piti minusta kiinni.
"Haluatko lähteä asunnolleni suihkuun ja nukkumaan, vai haluatko kuulla miksi Saro on saanut viestejä venäläisestä puhelinnumerosta?". Halusin ehdottomasti tietää mistä on kyse ja istuin taas Lorenzon vierastuolille.
"Kuten kerroin aiemmin, mafia on menettämässä vaikutusvaltaansa ja yksi tapa, millä se on yrittänyt saada alamaailman takaisin haltuunsa, on ollut ostaa aseita Venäjältä ja toimittaa niitä edelleen levottomiin maailmankolkkiin kuten Syyriaan, Libanoniin, Afrikkaan. Tietojemme mukaan Venäjältä aseet toimittaa entinen öljymiljonääri Oleg Toporov. Toporov on erittäin vaarallinen mies. Hän siirtyi öljy-yhtiön johtoon KGB:sta ja hallitsee nyt Venäjän mustan pörssin asemarkkinoita Lontoosta käsin. Ja ilmeisesti hän viihtyy hyvin myös Sisiliassa."
Lorenzo asteli luokseni ja kyykistyi eteeni leveästi hymyillen, kädet kevyesti polvillani. "Olet varsinainen aarre, Ellanoora. Jos annat meille hetkeksi puhelimesi, voimme analysoida Saron puhelimesta löytämäsi viestit ja tutkia tarkemmin kenelle puhelinnumerot kuuluvat. Jos puhelinnumerot eivät olisikaan prepaid-liittymiä, meillä on käsissämme varsinainen lottovoitto!"
Kaivoin puhelimeni laukustani ja ojensin sen Lorenzolle. Lorenzo huikkasi jotain italiaksi oveltaan ja pian kiireiset askeleet kopisivat kohti Lorenzon toimistoa. Yksi avokonttorissa istuneista miehistä tuli ja otti puhelimen Lorenzolta, nyökkäsi minulle, ja kiirehti takaisin ulos.
"Giuseppe on paras tutkijamme. Varsinainen velho tietotekniikan kanssa." Lorenzo sanoi ja istui taas työpöytänsä ääreen. Hän kaivoi uuden mapin laatikostaan ja pyysi minua katsomaan mapista löytyviä valokuvia ja kirjoittamaan listan niistä henkilöistä, jotka olin koskaan nähnyt Saron kanssa.
Otin mapin vastaan ja vetäydyin toimiston sohvalle paperilehtiön kanssa. Lorenzo keskittyi johonkin läppärillään ja pitkän aikaa istuimme kumpikin työmme ääressä. Olin ehtinyt tunnistaa viidet kasvot mapista, kun lopulta kuulin taas lähestyvien askelten kopinan ja Giuseppe kurkkasi ovenraosta, kännykkäni kädessään ja kiihtynein elein ja äänenpainoin selitti pitkään Lorenzolle jotakin. Poimin puhetulvasta ainakin Saron ja Toporovin nimet, sekä sanat carabinieri ja mafia.
Lorenzo kuunteli hiljaa ja keskittyneesti, ja kääntyi Giuseppen kadottua katsomaan minua hiuksiaan epätoivoisesti haroen, "Ellanoora, nyt olemme pulassa. Pahin mahdollinen on tapahtunut."
(Pahoittelen viivästystä, nyt toivottavasti pysytään jokapäiväisessä aikataulussa. Vielä tiedossa ainakin kaksi jännittävää osaa!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro vaan loputkin. Tää kertomus on koukuttanu ainakin mut täysin. ;-)
Nostelen. Kai tällekin voisi löytyä lisää novellinystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko loppuosissa paljastua että Saro onkin vain pelkkä gigolo joka haluaa rahastaa Ellanooraa ja lopulta Ellanoora menettää rahansa Sarolle joka huijaa työkseen kaikkia naisia?
Justjoo! muuten hyvä tarina mutta ei enää kun muuttuikin jonkun seksinjanoisen teinitytön eroottiseksi fantasiaksi!!! Petyin :`D onko tämä tarinan loppu vai onko tulossa lisääkin näitä Kauniit ja Rohkeat -kohtauksia? liittyykö panorinkiin mukaan kenties joku toinen nainenkin, se Saron salainen tyttöystävä joka löysi heidät? Oliko tässä nyt tämän tarinan loppu? eikö kirjoittaja itsekkään tiedä miten hölmöltä/typerältä kuulostaisi jos oikea lakimies ryhtyisi panemaan mafioson akkaa ja vielä mafioson kanssa!!!! että niin, tosi todenperäinen tarina ja muuttui heti tylsäksi luulin että he olisivat yhdessä hakanneet tuon gigolo-Saron!!! silloin tarina olisi ollut edes jännä! :P mutta ilmeisesti kirjoittaja haaveilee itse tämmöisestä niin laita tää seksifoorumille? ikävää jos ap:lle tuli paha mieli tästä arvostelusta mutta luulin että tämä tarina kertoi mafioson pidätyksestä ja naisesta joka ihastui toiseen parempaan mieheen! mutta nyt vaikuttaa siltä että Ellanoora on hukassa oleva teini joka haluaa kaikki miehet joita näkee eikä ole kovinkaan fiksu :( huh odotin kai jotain "tosirakkaus" romaania mutta kyllä sen taas tässäkin näkee miten nykypäivänä tosirakkaus on kuollut kokonaan eikä kellään ole mitään tunteita ketään kohteen, pelkkiä eläimellisiä haluja vaan.. ja aika jännä juttu että kaikki pettää koko ajan ja pettäminen hyväksytään tässä tarinassa kuin tuulta vaan ja anteeksi annetaan kaikki. Tästä tarinasta vois puuttua pari kohtaa että Ellanoora saa kamalan tulehduksen jonka Saro tartutti häneen exältään/kaverinaiseltaan jota tapailee selän takana, sillä eihän tässä tarinassa mainittu edes kondomeja!! :D jos tämmöinen meininki on oikeasti tuolla saarella niin minä en ainakaan aio sinne koskaan matkustaa?
Oikeat mafianvastustajat eivät voisi koskaan olla niin säälittäviä että sekaantuisivat johonkin mafioson naiseen saati sitten että vielä yhdessä alkaisivat panna toisiaan, he ovat kunnian miehiä jotka muistetaan hyvästä työstään eikä irstailuista O.o tämä on kyllä niin satua kun olla ja voi mutta kaipa tällekin tarinalle löytyy omat faninsa
Siis mitä ihmettä juuri luin? Miten tästä tuli joku ihme harlekiiniromaani?
Jatka vain.
Varsinkin tuo kättelykohta on harlekiinien yleisin klisee. Mutta ihan luettavaa tekstiä. :)
up, vaadimme jatkoa