Italialainen jatkokertomus, peukuttakaa lisää tai ei?

Osalla 2 ei vielä plussaa eikä miinusta. Nostelen siis.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 16:41"]Osalla 2 ei vielä plussaa eikä miinusta. Nostelen siis.
[/quote]
Lisää lisää!!!! Kyllä mä ainakin jatkoa odottelen kovasti!!!!! Tykkään tän tyylisistä kertomuksista. ;-)

Hei saako tarinasi lisätä tarinasivulle? tietysti sinun nimelläsi/keksityllä kirjailijanimelläsi

http://tarinattarentarinatupa.blogspot.com/2014/11/tarinoita-uusi-tarinablogi.html

upp lisää

Osa VI

Dramaattinen pakomatkamme sisilialaisen mafian, venäläisten asekauppiaiden ja poliisin kynsistä alkoi tuntua minusta jo liiankin dramaattiselta. Mitä ihmettä tekisin jos miehet aloittaisivat oikean tappelun.

Riensin riitelevien miesten väliin, mutta en ehtinyt edes suutani avata, kun Saro tarttui olkapäihini ja suuteli minua rajusti suulle. Ilmeisesti juuri tästä riidassa sitten olikin kyse, minusta. Saro päästi minusta irti ja katsoi voitonriemuisesti Lorenzoa. Minä seisoin edelleen typertyneenä paikallani, säilykepurkki kolahti kädestäni lattiaan. Lorenzo puolestaan loi halveksuvan katseen Saroon ja kumartui omalla vuorollaan suutelemaan minua, intohimoisesti, käsi hiuksissani. Kuulin Saron vetävän kiivaasti henkeä vieressämme.

Kiukku kuohahti sisälläni. Miten he kehtasivatkin! En ollut koskaan ollut näin vihainen. Kohotin käteni ja läimäytin Saroa poskelle ja käännähdin ja annoin samanlaisen läimäyksen Lorenzolle. Poskeni punoittivat kiukusta ja sähähdin heille molemmille, "Että kehtaattekin! Häpeäisitte! Minun henkeni on vaarassa ja te leikitte typeriä macho-leikkejänne!"

Marssin kiukuspäissäni talosta ulos, ja jos autoni avain olisi vain ollut minulla eikä Lorenzon taskussa, olisin ajanut tieheni samantien. Kun ei ollut, marssin taloa ympäri, itsekseni jupisten. Sekä ulkona, että talossa sisällä oli hiirenhiljaista, ilmeisesti riita oli loppunut siihen. Lopulta kuulin miten nurkan takana avautui terassin ovi ja molemmat miehet astuivat ulos. Puoliksi epäilin, että tappelu jatkuisi, mutta kurkattuani nurkan takaa näin, miten kummallakin miehellä oli olutpullo kädessään. He istahtivat vierekkäisille tuoleille ja kilauttivat olutpullot vastakkain, "salute", kumpikin murahti ja joivat pitkät kulaukset pullostaan ja rentoutuivat tuoliensa selkänojaa vasten.

"Miehet!" puuskahdin ja astuin minäkin terassille. Istahdin kolmanteen tuoliin ja katsoin miehiä paljonpuhuvasti. Saro ja Lorenzo vilkaisivat toisiaan ja kumpikin sentään tajusi näyttää nololta. "Ellanoora", Saro lopulta aloitti. "Olemme molemmat pahoillamme. Käyttäydyimme kuin keskenkasvuiset klopit. Päätös on tietenkin sinun. Mitä sitten meistä kummastakaan haluatkaan." 

"Juuri nyt, en halua yhtään mitään muuta kuin kuuman suihkun, onko selvä?" tiuskaisin miehille, "ja jos totta puhutaan, niin kylmä olut kelpaisi myöskin." 

Ilta alkoi vaihtua yöksi, yllämme kaartui uskomaton taivas,  tuhannet tähdet erottuivat täydellisessä pimeydessä ja jyrkkien kukkuloiden yllä loisti terävä kuunsirppi. Jaloistamme löytyi jo useampikin tyhjä olutpullo, jokainen oli käynyt vuorollaan suihkussa ja aiempi välikohtaus alkoi jo unohtua. 

Lorenzolla oli pöydällä edessään tallentava mp3-soitin ja hän kuulusteli Saroa aseiden salakuljetuksesta Sisiliassa. Saro oli aiemmin jo kertonut miten hän oli alunperin päätynyt mafian palkkalistoille. Mietin miten vähän tuosta miehestä tiesinkään, hänen isänsä ja veljensä olivat kaikki vuorollaan olleet mukana mafian toiminnassa ja Saro oli vähitellen ajautunut itsekin touhuun mukaan. Ensin pikkutekijänä, sitten saaden enemmän vastuuta. Sen enempää Saro ei suostunut paljastamaan mafiasta, mutta hän oli suostunut kertomaan kaikki tietonsa Toporovista. 

"En luota siihen venäläiseen lainkaan.", Saro kertoi parhaillaan. "Hän on täysin häikäilemätön. Äärimmäisen kunnianhimoinen. Hän ei tyydy soittelemaan kakkosviulua. Mielestäni d'Angelo teki virheen ryhtyessään yhteistyöhön Toporovin kanssa." 

"d'Angelo?", Lorenzo varmisti, "Marco D'Angelo, Palermon mafiapomo, eikö totta?"

Saro huokaisi, "Kyllä, Padrino, Enkeli. Kyllä te sen jo tiesitte." ja jatkoi sitten "Cefalun asekätkön paljastuminen on pakko olla jonkun asianosaisen vuotama tieto poliisille. En usko hetkeäkään, että joku meidän pojistamme olisi ruvennut ilmiantajaksi. Ei missään tapauksessa. Toporov on pettänyt mafian. Hän yrittää passittaa meidän joukkojamme vankilaan ja ottaa itse vallan Sisiliassa."

Keskustelu jatkui ja meni yksityiskohtaisemmaksi, aikoja, paikkoja, asetyyppejä. Aloin nuokkua tuolissani ja arvelin parhaaksi siirtyä sänkyyn. Nousin hieman huojuville jaloilleni ja toivotin miehille hyvää yötä. Sänkyyn päästyäni en sittenkään meinannut saada unta. Kääntyilin, pyörin, vedin ohutta peittoa päälleni ja potkin taas pois. Mielessäni pyöri aiemmat kaksi suudelmaa ja Saron ja Lorenzon lupaus, että kumpikin sopeutuisi tekemääni päätökseen miesten suhteen.

Nousin sängystä, vain ohut peite ympärilleni käärittynä ja tassuttelin ulos terassille. Lorenzo ja Saro kääntyivät katsomaan minua yllättyneenä. "Onko jokin hätänä?", kysyi Lorenzo. "Tavallaan…" sanoin ja pudotin peiton päältäni. 

Kävelin Lorenzon eteen ja vedin hänet seisomaan, suutelin häntä suulle, pitkään, kielemme koskettelivat toisiaan ja tunsin miten Lorenzo jäykistyi vatsaani vasten. Vetäydyin hänestä kauemmas, ja käännyin Saron puoleen. Kumarruin suutelemaan häntä tuolissaan, upotin sormeni hänen hiuksiinsa ja toisella kädellä tartuin hänen t-paitansa kaulukseen ja vedin hänetkin seisomaan.

Miehet seisoivat hämmentyneinä, kiihottuneina, epätietoisina. "Sanoitte, että mitä minä teistä kummastakaan haluaisinkaan.", muistutin ja tartuin molempia käsistä ja vedin heidät makuuhuoneeseeni.

Riisuin ensimmäisenä Saron t-paidan, avasin hänen housujensa vetoketjun. Hänen käsiaseensa kolahti lattiaan. Pudotin riisumani t-paidan sen päälle. Hänen alaston vartalonsa oli kertakaikkisen upea. Istuin hajareisin hänen syliinsä ja painoin itseäni hänen kovaa vartaloaan vasten. Saron kädet liukuivat pakaroiltani ylemmäs rinnoilleni, ja hän kohotti minua saadakseen nännini suuhunsa. Samaan aikaan Lorenzo painautui selkääni vasten, suudellen ihanalla tavallaan niskaani ja purren korvalehteäni. 

Olin äärimmäisen kiihottunut; kahden miehen hyväilyt, kaksi ylpeänä sojottavaa kovaa kalua, kaksi suuta vartalollani. Olin kuin rajun taifuunin kourissa. Minua suudeltiin, naitiin, vietiin kohti orgasmeja, hellät kädet nostivat minut yhä uusiin asentoihin, raju ote painoi minua niskasta ja pakotti takapuoleni pystyyn. Välillä en tiennyt kumpi oli sisälläni ja kumpi suussani, kumpi suuteli minua ja kumpi työntyi minuun kovana ja kuumana.

Vihdoin kukaan ei enää jaksanut liikahtaakaan. Makasin täydellisen raukeana, toisella puolellani Saro kuorsasi jo, toisella puolellani Lorenzo pyyhkäisi hiussuortuvan otsaltani, suuteli minua ja nukahti myöskin.

Heräsin janoisena. Ulkona oli vielä hämärää. Arvelin auringonnousun olevan kuitenkin jo lähellä. Nousin miehiä herättämättä, vedin kesämekkoni pääni yli ja kävelin keittiöön. Valutin hanasta vettä ja join pitkään suoraan hanasta. Nostaessani kasvoni vesihanan alta, katseeni osui ulos maatalon pihaan. Pihassa häilähti jokin varjo. Ja toinen. Ja kolmas. Joku oli löytänyt meidät.

koittakaa nyt keksiä italialaismiehille aina muitaki nimiä ku lorenzo....

Tää on oikeasti hyvä! lähetä se näihin

http://www.like.fi/haluatko-kirjailijaksi

http://www.bazarforlag.fi/bazar/haluatko-kirjailijaksi

http://www.aurinkokustannus.fi/kirjailijaksi.php

http://www.minervakustannus.fi/yhteystiedot/kirjailijaksi/

Osa III

Heräsin palermolaisiin aamun ääniin. Skootterin äkäiseen murinaan ja tööttäyksiin. Lasten kimeisiin ääniin heidän mennessään kouluun. Hetken olin ihmeissäni missä olinkaan, sitten muistin. 

Olin edelleen ihanasti yön jäljiltä arka ja raukea. Lorenzon tyynen ja vakavan kuoren alta oli paljastunut pidäkkeetön ja rajukin rakastaja. Hän oli näykkinyt vartaloani kaikkialta, suudellut ja maistellut, kunnes huusin hänen nimeään ääneen ja kerjäsin häntä ottamaan minut. Ja hän otti. Uudelleen ja uudelleen. Vihdoin nukahdimme, jalat toistemme ympäri kietoutuneena ja toisiamme hengittäen. 

Lorenzo ei ollut vieressäni, mutta sänky oli vielä hänen jäljiltään lämmin. Muistin hämärästi, että hetki sitten hiuksiani oli silitelty ja kuiskattu "cara bella" korvaani. 

Nousin sängystä, venyttelin nautinnollisesti ja kävelin paljain jaloin etsimään suihkua. Lorenzon sinikaakelinen kylpyhuone tuoksui edelleen hänen partavedeltään. Suihkun jälkeen kuivasin hiuksiani kylpyhuoneesta löytämääni pyyhkeeseen, Lorenzon oli täytynyt jättää se minulle esiin. Laskeuduin alakertaan keittiöön miettien, mitä ihmettä tekisin seuraavaksi. En kai voinut mennä Saron ja minun kotiinkaan, en itse asiassa ollut ihan varma miten edes pääsisin sinne, tai vieläkö voisin kutsua sitä kodikseni. 

Keittiössä minua odotti tuore croissant jonkin kahvilan logolla merkityssä paperipussissa ja viesti Lorenzolta. "Cara, tule käymään toimistollani puoli yhdeltätoista, ota taksi puistikon toiselta puolelta alla olevaan osoitteeseen." Paperilapun alla oli viisitoista euroa, selvästikin taksimatkaa varten.

Löysin mutteripannun keittiön kaapista ja keitin itselleni espresson ja söin vielä lämpimän croissantin. Kello oli jo puoli kymmenen, ja epäilin Lorenzonkin saapuneen toimistolleen myöhään tänään.

Saavuin Lorenzon toimistolle muutaman minuutin myöhässä. Epäilin taksikuskin vieneen minua muutaman korttelin ylimääräistä. 

Katselin kolmikerroksista keltaiseksi rapattua rakennusta ja yritin arvata mistä löytäisin Lorenzon toimiston. Lasi-ikkunalla varustetun oven vieressä näin kyltin "L. Emmanuele, Avvocato, 2. piano". Lorenzo, vai sihteerikö ehkä, arvailin, päästi minut sisään painettuani kyltin alla olevaa summeria ja kiipesin kivisiä rappusia toiseen kerrokseen.

Lorenzo odotteli jo minua toisessa kerroksessa ja tervehti minua poskisuudelmalla. Minua ujostutti, enkä oikein tiennyt  mihin katsoa. Hän kuitenkin tarttui minua kädestä ja veti minut sisään toimistoonsa. Keski-ikäinen sihteeri vastaanottotiskillä katsoi minua tuimasti silmälasiensa yli ja pari muutakin päätä avokonttorissa kääntyi  minua katsomaan. 

Lorenzo vei minut omaan huoneeseensa ja sulki oven perässämme. Oven sulkeutuessa hän kääntyi heti puoleeni ja suuteli minua ahnaasti, painaen minua ovea vasten. Vastasin suudelmaan työntäen käteni hänen hiuksiinsa. Jokin Lorenzossa sai minut tuntemaan kuin olisin herättämässä nukkuvaa petoa. Tyynen kuoren alla kupli intohimo ja jotain rajua ja äärimmäisen maskuliinista.

Lorenzo irrottautui suudelmasta ja hautasi hetken kasvonsa kaulaani vasten. Hän hengähti syvään ja suuteli vielä kaulaani ennen kuin nosti kasvonsa ja katsoi minua silmiin. "Et varmasti edes tiedä, miten ihana olet. Mutta meillä on töitä tehtävänä. Siksi pyysin sinut tänne."

"Mitä tiedät Sisilian mafiasta?" hän kysyi, istuessaan työpöytänsä ääreen ja viittasi kädellä pöydän toisella puolella olevaan tuoliin.

"En kovin paljoa, siksi kai olin Saronkin suhteen niin naiivi." vastasin istuessani alas. 

"Mafia on perinteisesti ollut Sisiliassa hyvin tukevasti vallan kahvassa, kulissien takana. Nyt viime vuosina ihmiset ovat kyllästyneet ja alkaneet taistella vastaan. Meillä on muutamia järjestöjä, jotka koordinoivat vastarintaa ja tukevat ihmisiä, jotka ovat joutuneet mafian hampaisiin. Minä edustan lakimiehenä yhtä tällaista järjestöä.

Saro on pieni tekijä. Hänet saataisiin kyllä tuomittua, mutta oikeasti olisimme kiinnostuneet isommasta saaliista. Tiedämme, että sinäkin olet hiljattain tavannut Palermon mahtimiehen, miehen, joka johtaa mafiaa Palermon alueella. Meillä on pitävät todisteet Saroa vastaan, mutta jos sinun avullasi saisimme yhdistettyä Saron ja tämän miehen, meillä olisi ensimmäinen konkreettinen todiste hänen puuhistaan. Ja usko pois, olemme jahdanneet häntä vuosikausia."

Tajusin tietysti heti, että tämä mahtimies oli mies, jonka olin tavannut huvijahdilla kesällä. Kerroin tapahtumasta Lorenzolle ja hän nyökkäili. "Kyllä, tiesimme juhlista ja tiesimme kaikista osallistujista. Siksi lähdimme tarkkailemaan nimenomaan sinua, koska ulkomaalaisena et voinut olla mafian vaikutusvallan alla suoraan.

Minun on kerrottava sinulle, että tämä kaikki on äärimmäisen vaarallista. Mafia tietää, että se on menettämässä voimiaan ja se taistelee kaikin keinoin vastaan. Jos selviää, että sinä olet täällä ilmiantajan roolissa, sinut voidaan siepata, eikä kukaan enää löydä sinua, tai kenties jonain päivänä autopommi räjähtää vieressäsi.

Mafia tietää minun työstäni ja minua tarkkaillaan säännöllisesti. He tietävät varmasti, että olet käymässä toimistossani ja he miettivät juuri parhaillaan, että miksi."

Nousin pelästyneenä seisomaan. "Mutta minä olen suomalainen. Minä haluan vain lähteä kotiin. Miten oletkin voinut saattaa minut tällaiseen vaaraan!"

Lorenzokin nousi ja yritti tavoitella kättäni, jonka kuitenkin vedin vihaisena sivuun. "Rauhoitu Ellanoora, minulla on suunnitelma. En tietenkään saattaisi ketään viatonta vaaraan." Hän haroi hiuksiaan yhtäkkiä hieman hämillisen näköisenä ja jatkoi, "sinulle olisi turvallisinta esittää tyttöystävääni muutaman viikon, kunnes saamme koottua ja toimitettua todisteemme carabiniereille. Silloin käyntisi täällä olisi pelkkä tyttöystävän piipahdus poikaystävän työpaikalla."

Katsoin Lorenzoa epäluuloisena. Oliko tämä viettely pelkästään esitystä, jonka hän oli jo aloittanut eilen. Oliko hänellä useitakin todistajia, joita hän "suojeli" samalla tavalla. Olipa totuus mitä tahansa, pakkohan minun oli leikkiä mukana, jos halusin poistua Sisiliasta elävänä.

Pakotin itseni hymyilemään, ja kysyin "Hyvä on sitten, poikaystävä, aiotko viedä minut lounaalle tänään?". Lorenzo astui lähemmäs ja veti minut syliinsä ja kuiskasi, "minulla olisi paljon parempikin ajatus kuin pelkkä lounas." 

Hänen kätensä hakeutuivat kesämekkoni alle ja hän puristi pakaraani, paljasta sellaista, koska en ollut tietenkään pakannut puhtaita alusvaatteita mukaani kotoa lähtiessäni. Lorenzo hengähti epäuskoisena, "Madonna mia, sinä ajat minut hulluksi Ellanoora." Hänen huulensa hamuilivat ahnaasti niskaani tavalla, joka sai polveni heikoiksi. Lorenzon käsi kiertyi pakaran puolelta reidelleni ja nousi ylöspäin, ylöspäin, juuri sinne minne sitä kipeästi halusinkin. Kun hän tavoitti kosteuden reisieni välistä, hän nosti ääneen voihkaisten minut syliinsä ja asetti hajareisin työpöydälleen. Lorenzon tumma pää painui reisieni väliin ja hitaasti etenevin suudelmin, kielenkärjellä minua nautinnosta kiduttaen kuljetti minua kohti hetken unohdusta.

Lopulta pääsimme myös lounaalle kadun toisella puolella olevaan kahvilaan. Matkalla sinne katselin epäluuloisena pysäköityjä autoja ja kahviloissa istuvia ihmisiä. Oliko joku heistä mafian tarkkailija?

Voileivän ja kahvin jälkeen Lorenzo ehdotti, että kävisin kotonani hakemassa tarvitsemiani vaatteita ja tavaroita. Hän suuteli minua kevyesti ennen kuin pysäytti minulle taksin ja antoi kuljettajalle osoitteeni. 

Tuntui kerta kaikkiaan omituiselta katsella taas taloa, jossa olin puoli vuotta elänyt Saron kanssa. Ikään kuin olisin ollut kauankin poissa. Kaivoin avaimeni käsilaukusta ja astuin sisään. Keittiömme oli täsmälleen siinä kunnossa, mihin olin sen jättänytkin. Teekuppi tiskialtaassa ja ostoslista hassun magneetin alla jääkaapin ovessa. Kaikki niin tuttua, mutta sittenkin jo vierasta. Kiipesin yläkertaan makuuhuoneeseemme pakatakseni ja jähmetyin makuuhuoneemme ovella. Sängyssämme nukkui, kevyesti kuorsaten, tutussa asennossaan vatsallaan ja käsi rennosti pään alla, kukas muukaan kuin Saro.

(Kiitän taas peukuista ja kommenteista! Kaikki palaute tervetullutta!)

Lisää!!!!

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 00:40"]Lisää!!!!
[/quote] Samaa mieltä!

Nostelen taas. Viimeiset osat tulossa viikonloppuna! Älä missaa! :)

Italialaismiehillä on niin stereotyyppiset nimet, että oispa tässä mikä tahansa Luca, Antonio, Fabio, Paolo, niin "aina samalta" se kuulostais silti.

Aivan loistava tarina ensimmäisten osien osalta, ja varta vasten etsin tämän käsiini jotta voisin lukea jatko-osan. Vaan mikä pettymys! Jäi vain ihan WTF fiilis. 

Up

Osa V

Istuimme kuplavolkkarissani, Lorenzo ratissa, puikkelehtien kaasu pohjassa Palermon kapeilla kaduilla. Minun teki jo mieli sulkea silmäni, mutta sen sijaan puristin istuintani rystyset valkoisena ja yritin uskoa, että Lorenzo todellakin osasi ajaa kuin rallikuski.

"No niin, Ellanoora, meillä on huonoja uutisia ja erittäin huonoja uutisia." Hän vihdoin aloitti selityksensä hullulle ajomatkallemme. "Ensinnäkin, meidän on löydettävä Saro ja saatava hänet mukaamme." 

"Saro!", huudahdin epäuskoisena, "Et voi olla tosissasi!"

"Kyllä vain. Nämä ovat ne erittäin huonot uutiset. Giuseppella on omat tietolähteensä poliisissa, joka juuri ilmoitti meille, että carabinieri on löytänyt asekätkön Céfalusta ja heidän tutkimuksiensa mukaan Saro on nähty paikalla. Kun he antavat pidätysmäääräyksen Sarosta, he tulevat raahaamaan myös sinut poliisiasemalle kuulusteltavaksi. Mafialla on tietenkin omat tietolähteensä poliisivoimissa ja kun he yhdistävät sinut, Saron ja minut, olet sinä paljastunut ilmiantajaksi. Saron kihlatulla ei pitäisi olla mitään asiaa minunkaltaiseni lakimiehen luona."

Lorenzo keskeytti puheensa ajaakseen törkeästi päin punaisia valoja. Ympärillämme puhkesi kakofonia autontorvia, mutta Lorenzo ei niistä piitannut.

"Siispä, ainoa mahdollisuutemme pitää vielä hetki kaikki tietomme piilossa ja salassa, on piilottaa Saro. Kun carabinierit eivät löydä Saroa, he eivät keskity sinuunkaan."

Päässäni pyöri. Juuri, kun luulin pääseväni niskan päälle kaikista näistä parin päivän tapahtumista, vedettin matto taas jalkojeni alta. 

"Entäs ne vain tavanomaiset huonot uutiset?", kysyin. 

"Muistathan, että kopioit neljä viestiä Saron puhelimesta? Minä tietenkin kuvittelin, että Giuseppe keskittyisi niihin kolmeen viestiin, jotka olivat tietenkin Palermon mafiapomolta ja venäläiseltä aseiden myyjältä. Giuseppe nyt kuitenkin on Giuseppe ja pedanttisuudessaan vailla vertaa. Hän oli siis tutkinut myös neljännen viestin, Marinan lähettämän. Hän sai selville, että Toporovin ja Marinan puhelinliittymillä on sama laskutusosoite. Ymmärrätkö, mitä se tarkoittaa? Marina on Oleg Toporovin tytär! Sinun Sarosi on mafian silmissä kirjaimellisesti hypännyt sänkyyn vihollisen kanssa! Epäilenpä, että Toporov itsekään olisi kovin tyytyväinen, jos tietäisi asiasta. Jos tämä kaikki tulee ilmi, luulenpa, että meitä tulee jahtaamaan sekä carabinierit, sisilian mafia että venäläiset asetoimittajat."

"Miksi sanot, että Toporov on mafian vihollinen? Luulin, että heillä on hyvä suhde, jos he kerran tekevät asekauppaa keskenään." kysyin hivenen kireästi Lorenzolta, koska hän juuri koukkasi jalkakäytävän kautta ohittaakseen kadulle pysähtyneen pakettiauton.

"He tekevät toki kauppaa keskenään, mutta Toporov myy aseita muillekin kuin mafialle ja on joillakin alueilla nyt vaikutusvaltaisempi kuin mafia itse. He eivät ole kovin tyytyväisiä tilanteeseen."

Saavuimme entiselle kotikadulleni juuri kun Lorenzon puhelin soi. Soittaja oli Giuseppe, joka ilmoitti, että carabinierit ovat aloittaneet operaationsa Saron pidättämiseksi. Lorenzo vilkaisi kadun kumpaankin päähän, ei poliisiautoja, ei vielä. "Meillä on noin viitisen minuuttia, arvelisin. Lähin poliisiasema on vain muutaman korttelin päässä. Mene sisään ja suostuttele Saro lähtemään mukaasi. Kaikki on nyt sinun varassasi, Ellanoora, mene!"

Kompuroin autosta ulos kirkkaaseen iltapäiväaurinkoon ja avasin toistamiseen saman päivän aikana puisen kotioveni sydän pamppaillen. "Saro!", huusin heti ovelta, "Ellanoora täällä!". 

Saro kurkisti eteiseen keittiöstä, höyryävä pastalautanen käsissään. Huokaisin helpotuksesta, ainakin hän oli kotona. Ennenkuin Saro ehti sanoa sanaakaan, jatkoin huutaen, "Meillä ei ole hetkeäkään aikaa, Saro! Sinun on lähdettävä mukaani, ei kysymyksiä! Carabinierit ovat tulossa!"

En ollut koskaan nähnyt Saron toimivan yhtä ripeästi. Hän työnsi pastalautasen tiskialtaaseen, jonne tomaattikastike levisi kuin veri. En voinut kuin ajatella, että tuo oli enne. Huono sellainen. Saro veti auki yhden keittiön laatikoistamme ja työnsi kätensä syvälle laatikon sisään, repäisten jotain irti laatikon ylälaidasta. Vetäessään kätensä ulos, järkytyin vielä kerran, hänellä oli kädessään musta, kiiltävä ja vaarallisen näköinen käsiase. 

Saro työnsi aseen selkänsä taakse housujensa vyötärönauhaan ja nosti t-paidan helman aseen päälle. Sitten hän tarrasi käteeni, ja muiskautti suukon poskelleni, "sinä olet kunnon tyttö, Ellanoora, nyt mennään. Minulla on ystäviä, jotka kyllä piilottavat meidät."

"Ei, Saro, sinä et ymmärrä! Minulla on lakimies, hänellä on jo suunnitelma. Meidän on tehtävä kuten hän sanoo, tai minä en koskaan pääse täältä kotiin!" Olin jo hädissäni, en halunnut pakoilla Saron kanssa hänen mafiaystäviensä luona.

Saro pysähtyi niin äkisti, että törmäsin hänen selkäänsä. "Mitä ihmettä olet mennyt tekemään Ellanoora…" Hän kääntyi ja näytti yhtäkkiä uhkaavalta, pelottavalta.

Minä tarrasin vuorostani hänen käteensä. "Saro, ole kiltti, meillä ei ole aikaa. Carabinierit ovat todellakin tulossa. Lorenzo sanoi, että meillä on korkeintaan viisi minuuttia."

"Vai Lorenzo", hän tuhahti, "luultavasti Lorenzo Emmanuele, eikö totta? Mennään sitten. Sillä nynnyllä on paras oikeasti olla suunnitelma. Jos hän on maailmanpelastajan syndroomallaan saattanut sinut vaaraan, hänen on paras elää vastedes silmät selässä."

Saro kurkisti ulko-oveltamme ja vilkaisi hänkin kadun kumpaankin päähän. Ei poliisiautoja näkyvissä, mutta tuttu nouseva ja laskeva hälytysääni kuului jo. Saro tarttui taas kädestäni ja juoksimme yhdessä autolleni. Minä syöksyin etupenkille, Saro sukelsi vatsalleen takapenkille. Läimäytin oveni kiinni ja Lorenzo lähti liikkeelle, tällä kertaa ajaen hitaasti kuin eläkeläismummo. "Paras olla kiinnittämättä poliisien huomiota", hän sanoi ja kääntyi katsomaan Saroa, "sinun on paras pysyä matalana."

Ehdimme ajaa korttelin verran eteenpäin, kun vastaamme kaahasi letka poliisiautoja. Laskin kahdeksan autoa. Lorenzo ajoi edelleen rauhallisesti kuin sunnuntain huviajelija, eikä yksikään poliiseista edes vilkaissut autoamme.

Kun letka hälyytyssireeneineen oli ohittanut meidät, nousi Saro takapenkiltä istumaan. "No niin, signor lakimies, annapa kuulua tämä sinun suunnitelmasi Ellanooran pelastamiseksi. Tiedäkin, että hän on ainoa syy, miksi istun tässä samassa autossa kanssasi."

"Voisin sanoa samaa, signor Battista", vastasi Lorenzo kylmästi ja jatkoi, "järjestöllämme on turvatalo maaseudulla. Menemme sinne ja odotamme tietoja kollegaltani mitä carabinierit tekevät. Sinun on paras keksiä jokin hyvä selitys omalle työnantajallesi, miksi olet paennut omin päin. Lähetät yhden viestin ja sen jälkeen suljet puhelimesi. Emme halua, että poliisi, mafia tai Toporovin porukka paikallistaa sinut signaalisi perusteella. Lisäksi haluan sinulle siteen silmille. En voi sallia, että näet minne ajamme. Mieleni tekisi työntää sinut takaluukkuun matkan ajaksi, mutta valitettavasti tämä pikkuauto ei sellaiseen oikein sovellu."

Saro mulkoili Lorenzoa, mutta teki kuten hän käski, kirjoitti jonkin viestin, sulki puhelimensa ja riisui oman t-paitansa siteeksi, jonka hän kietaisi päänsä ympäri ja kaatui mielenosoituksellisesti jälleen makuulle. Hän raotti vielä kuitenkin kerran silmäsidettään ja murahti äkäisenä, "sinun on paras olla lääppimästä tyttöäni sillä aikaa kun minä makaan täällä sokkona".

Lorenzo ei vaivautunut vastaamaan, painoi vain lisää kaasua, niin että Saro heilahti vasten takapenkin selkänojaa. En tiennyt pitäisikö minun nauraa vai tuskastua molempien miesten machoiluun. Päätin jättää tilanteen sikseen ja suljin minäkin silmäni hetkeksi.

Hätkähdin hereille, kun auto pomppi kuoppaiselle hiekkatielle. Ulkona oli jo pimeää ja auton valot pyyhkivät tienvierustoja. Nousimme loivaa kukkulanrinnettä ylös, tien molemmilla puolilla harmaa, epätasainen kiviaita, sen pidemmälle en pimeydessä juuri nähnytkään.

Kaarroimme lopulta vanhan maalaistalon pihaan. Lorenzo ajoi talon taakse, ja nousimme kaikki venytellen autosta. Saro riisui silmäsiteensä, mutta ei pukenut t-paitaa päälleen. Hän oli kieltämättä vaikuttava näky seistessään leveä ja lihaksikas rinta paljaana, aseen kahva housunvyötärönauhan alla.

Ympärillämme sirittivät kaskaat ja kun aloin tottua pimeään, näin miten yläpuolellamme liihotti muutama pieni lepakko. Missään ei näkynyt valonpilkahdustakaan, ei naapureita, ei kaupungin valoja. Me todellakin olimme maalla. Lorenzo kaivoi avaimen taskustaan, avasi maatalon oven ja teki pienen teatraalisen kumarruksen, "Tervetuloa kaikki, yritetäänpä tulla toimeen seuraavien päivien ajan." Minä ja Saro vilkaisimme toisiamme, kohautimme olkapäitämme ja astuimme sisään.

Yritimme asettautua taloksi. Kiersimme Lorenzon ohjeistuksella maatilan tilukset ja varmistimme, että talon turvaksi asetetut liiketunnistimet toimivat. Teimme inventaarion keittiönkaapeista, laitoimme löytämämme oluet kylmään ja pyyhimme pölyjä huonekaluista. 

Olin juuri miettimässä jaksaisinko tehdä tonnikalapastaa löytämistäni säilykkeistä, kun tajusin, että Saro ja Lorenzo riitelivät jossain kovaäänisesti. Kiirehdin keittiöstä, tomaattisosesäilyke vielä kädessäni ja löysin miehet kirjaimellisesti napit vastakkain, kädet vuoroin ilmaa viuhtoen, vuoroin toisiaan olkapäähän tai rintaan tönien, äänenvoimakkuus jatkuvasti nousten. Kumpikaan ei antanut tuumaakaan periksi.

(Tarinatar: Julkaise toki. Laita kirjailijanimeksi vaikkapa Ellanoora Laine. :D)

Olen kyllä kade, kun Tertun tarinatuokiota on luettu yli 400 kertaa, tätä alle 200. :(
ap:n kirjailijan ego ei tätä kestä!

Miksi naisten novellit on tätä harlekiinisontaa??