Miksi haluaisin lapsen vaikka en tavallaan edes halua?

Lapsen hankinnassa tärkeää ei saa olla mikään halu, joka btw johtuu ihan hormooneista vain. Tärkeää on vastuunkantokyky, arjensietokyky, raha yms. tylsät aikuisten jutut. Lapsenhoito ei ole mikään harrastus, vaan sun pitää sopeutua ja kestää ihan kaikki mitä tulee. Ystävät, vaikka kuinka lupaisivat, eivät hoitele sinun lastasi. Lapsettomille sinkuille voit vilkuttaa hyvästiksi, niitä ei kakkavaippasi kiinnosta.

Harrastukset eivät välttämättä ole enää mahdollisia, parisuhde voi hyvinkin mennä. Ja silti pitää pistää hymy nassuun joka päivä, ja vakuuttaa koko maailmalle että hyvin sujuu, minä kyllä pärjään. Lisäksi on sellaisia pikkujuttuja, kuin se, että et voi enää unohtua ajatuksiisi, ja pohdiskella mitä haluat. Sun pitää olla 24/7 hereillä, valppaana, vahtia ja reagoida salaman nopeudella. Jos et osaa, lapses kuolee.

Jos niinq tavallaan et haluu, niin älä herranjumala tee sitä lasta. Ei se ole missään nimessä kivaa eikä helppoa. Sen eteen teen 20 vuotta töitä, ja silti voi olla että epäonnistut täysin.

18, kyllä mulla edelleen äitinä on lapsettomia sinkkukavareita. Niiden kanssa jutellaan muusta kuin kakkavaipoista.

Taidat 18 olla aika katkera. Minun lapseni kummitäti on lapseton sinkku, jota nimenomaan kiinnostivat ne kakkavaipat. Kaikkien parisuhde ei kariudu, harrastaa pystyy jos on mies ja tukiverkko. Ja miksi esittää vahvaa kun voi olla hauras oma itsensä?

Täällä sama ongelma. En ole ikinä ajatellut haluavani lapsia. En lähtökohtaisesti edes pidä lapsista. En näe niitä kauniina ja hellyyttävinä. Kun työssäni kohtaan lapsia alkaa ahdistus kun en keksi _mitään_ sanottavaa heille. En ole ikinä edes vauvaa pitänyt sylissäni. Silti huomaan koko ajan lisääntyvissä määrin miettiväni millaista meidän arki olisi vauvan kanssa, miltäköhän se näyttäisi. Huomaan lukevani lastenkasvatus- ja synnytyskeskusteluja samalla kun erilaiset äidit pyörii telkkarissa.

Enkä tosiaan ole mikään äitimäinen. En ole lainkaan luonteva lapsia kohdatessani enkä koe minkäänlaisia ihastuksen tunteita kun näen muiden ihmisten vauvoja, silti ajatus omasta pyörii päässä jatkuvasti. Jotenkin pelottava ajatus kun olen aina ajatellut tyytyväni elämään ilman muksuja.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 07:53"]

Olen hyvin epä-äitimäinen ihminen mutta mietin välillä että olisipa kivaa saada lapsi. Itse asiassa mietin nykyään aika useinkin. Onkohan siinä taustalla se että ei olisi ikinä tylsää, kun joutuisi kantamaan vastuuta 24 h ?

[/quote]

Kannattaa suhtautua kriittisesti tähän tunteeseen. Saatat kaivata elämääsi lisää merkityksellisiä asioita, tarkoitusta ja mielekästä tekemistä. Meidän kulttuurissamme lapsen hankkiminen on sosiaalisesti hyväksytty ja tuettu tapa saada näitä asioita, ja tunteesi heijastelee tätä. Lapsen hankkiminen ei kuitenkaan ole välttämättä sinulle paras valinta. Voit löytää haluamasi myös toisenlaisesta elämänmuutoksesta.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 08:34"]

Sen kun tietäis. En ole yhtään äidillinen ihminen ja se vastuu ja huoli ja työmäärä kauhistuttaa. Silti huomaan miettiväni jatkuvasti millaista olisi, jos meillä olisi lapsi. Kai se on tämä kun ikää on yli 35 ja suhdekin mallillaan. Mielessä pyörii, että kohta ei sitä mahdollisuutta enää ole. Ärsyttävää tällainen.

[/quote]

On ihmspsykologian ominaisuus, että me emme voi sietää sitä, kun meiltä otetaan pois jokin vaihtoehto. Sillä, aioimmeko koskaan hyödyntää tuota vaihtoehtoa, ei ole väiä. Vaikka et olisi koskaan aikonut lisääntyä, lisääntymiskyvyn menetys voi silti aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Tämän kokevat monet, jotka hakeutuvat sterilisaatioon lapsiluvun tultua täyteen: lapsia ei ole enää tulossa mutta silti tulee jotenkin melankolinen olo. -22

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:29"]

Taidat 18 olla aika katkera. Minun lapseni kummitäti on lapseton sinkku, jota nimenomaan kiinnostivat ne kakkavaipat. Kaikkien parisuhde ei kariudu, harrastaa pystyy jos on mies ja tukiverkko. Ja miksi esittää vahvaa kun voi olla hauras oma itsensä?

[/quote]

Minusta tuo 18:n kommentti oli realistisen, harkitsevan ja kypsän ihmisen puhetta. -22

nosto

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 08:40"]

Sama juttu täällä. Olen viimeaikoina alkanut miettiä yhä enemmän lapsen saantia, vaikka en ole mielestäni koskaan potenut vauvakuumetta. Inhoan myös turhaa meteliä ja epäjärjestystä sekä sitä, ettei asiat ole hallinnassani. Samoin tarvitsen pitkät yöunet. Rakastan matkustelua kaukomaissa ja bambumajoissa. Kaikki on siis vastaan. Pelkään jääväni jostain paitsi jos en hanki.

[/quote]

Niinhän sinä jäätkin paitsi. Mutta entä sitten? Minusta elämässä on syytäkin jäädä paitsi asioista, jotka eivät erityisemmin kiinnosta ja jotka eivät tunnu tärkeiltä.

Sen nimi on biologinen kello. Tik tik tik...

ÄLÄ HANKI

Lapsen kaipuu on osa biologiaasi. Jos olosuhteet ovat suotuisat lapselle, luultavasti äitiys onnistuu sinulta ihan hyvin.

Aika pelottavaa. Ap

Suurin osa naisista onnistuu olemaan hyvä äiti omalle lapselleen, vaikka olisi täysin epä-äitimäinen ihminen muuten. Biologia on ihmeellinen.

Johtuu luultavasti siitä, "kun kaikilla muillakin on" ja "niin vaan kuuluu tehdä". Mieti. Tarkkaan.

Sen kun tietäis. En ole yhtään äidillinen ihminen ja se vastuu ja huoli ja työmäärä kauhistuttaa. Silti huomaan miettiväni jatkuvasti millaista olisi, jos meillä olisi lapsi. Kai se on tämä kun ikää on yli 35 ja suhdekin mallillaan. Mielessä pyörii, että kohta ei sitä mahdollisuutta enää ole. Ärsyttävää tällainen.

Ihminen voi muuttua. Avautua uusille mahdollisuuksille. Omalle lapsellesi olisit varmasti äidillinen. Omalla tavallasi. Ehkä meillä on joskus stereotypioita äitiyden suhteen.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 08:08"]

Sen nimi on biologinen kello. Tik tik tik...

[/quote]

tik..tik..tik....

mieti pystytko/haluatko laittaa omat tarpeet taka alalle lapsen takia. oikeesti. olishan se koirakin kiva. lasta on hankala laittaa kiertoon.