Kun mies ei viihdy enää lainkaan kotona, mitä tehdä?

Vaihda lukot kun on tänä iltana poissa.

Me erosimme. Tilanne oli tosin kireä monella muullakin tapaa.

Olen itsekin miettinyt, etten jaksa tällaista kireää tilannetta, kun tätä on ollut jo kohta puoli vuotta... Ja kun en saa mitään selkeää syytä - kaikenlaista älytöntä syyttelyä kyllä, mutta ei mitään sellaista selkeää, että mistä tämä nyt johtuu. Olen yrittänyt avata keskustelua, sanonut, että jos yritettäisiin parantaa tätä suhdetta, tehtäisiin välillä jotain mukavaa yhdessä. Mutta mies vaan ilmoittanut, että joo, sitten, kun minä muutun ja olen sellainen, kuin hän haluaisi. Mikä olisi käytännössä kai sitten rikas ja menestyvä. :(

Ap on pirttihirmu

Valitse tuolta jättämisrunoista teille sopivin.

Vakavasti ottaen, tosi surullista, että tilanne on mennyt tuohon. Nyt on kyllä tienhaara vastassa, valitsetteko lähteä samaa tietä vai eri suuntiin. Yhteinen polku vaatinee mieheltä halua ja muutoksen.

Hommaa mulliparsi ja siihen kettingeillä kiinni!

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 16:35"]

Mutta mies vaan ilmoittanut, että joo, sitten, kun minä muutun ja olen sellainen, kuin hän haluaisi.

[/quote]

Miksi et voisi kysyä mieheltä millainen sinä hänen mielestään nyt olet, millainen hän haluaisi sinun olevan, ja ennenkaikkea, miksi sinun pitäisi hänen mielestään muuttua toisenlaiseksi ja mihin se hänen mielestään vaikuttaisi suhteessanne?

Itse jättäisin tuollaisen miehen. Olkoon keskenään.

Siis varmaan tajuat sen, että sillä on toinen nainen. Missä se muuten olisi? Auttaisiko sen ääneen sanominen teitä tekemään ratkaisuja oman suhteenne tulevaisuuden suhteen. Ja miehelle terveisiä, että kanssakäyminen on kaksisuuntainen tie ja muutokset tapahtuvat kanssakäymisessä, ei tuolla tavalla että voisi syrjässä odotella ja palata, kun aika on sopiva. 

Meillä oli vuosi sitten vastaava pattitilanne. Kumpikin vaan syytti toisiansa pirttihirmuiksi ja riideltiin aivan älyttömistä asioista ja jatkuvasti. Mulle tuli seinä vastaan, kun mies ei enää edes syytellyt mistään, vain murjotti ne vähät illat kun oli kotona. Ei sanonut mitään.
silloin päätin, että mä nielen nyt kaiken paslan ja alan olemaan se ehtosa vaimo. Teen kaiken mukisematta ja koskettelen ohimennen. Lirkuttelen ja höpisen vaan kivoja. Jos en sillä saa miestä sulamaan, niin sitten terapeutille.
Parisen viikkoa ehdin olla auvoisa pikku vaimo, kun mies hymyili mulle pitkästä aikaa. Siitä se sitten lähti, alkoi viettää enemmän kotona aikaansa ja parin kuukauden kuluttua hän kysyi, että pitäiskö meidän puhua. Kyllä! Vyyhti lähti purkeamaan ja turhaan oltiin toisiamme syytelty. Meillä oli se kuuluisa itsestäänselvyys astunut pitkähköön (20v) parisuhteeseen.
Hän pyysi anteeksi, mä pyysin anteeksi ja yhdessä alettin taas tekemään asioita. Kotitöitäkin. Nyt eletään jotain uutta alkua. Seksikin on taas upeaa, ei suoritramista. Kuherruskausi menossa.
jotenkin se negatiivinen ilmapiiri on teilläkin saatava katkaistua, siinä on iso nieleminen, mutta syytökset ei varmasti auta ja turhat odotukset toisen suhteen. Kun keskittyy oleelliseen toisistanne huolta pitämään! Niin ja parisuhde on pitkälti kompromisseja. Voimia! Toisen on nöyrryttävä ensin, kovapäisyys ei auta.

Tee kodista viihtyisämpi paikka miehelle. Sellainen jossa voi hengata ja kutsua kavereita kylään. Jossa vaimo ei jatkuvasti esitä syyllistäviä kysymyksiä ja nalkuta. Vaikea tietää mikä on vikana aloituksen perusteella.

Käykö mies yhteisellä jääkaapilla ja/tai tuoko sinne ruokaa vai onko tilanne mennyt jo niin pitkälle, että molemmat huolehtivat yksin omista syömisistään? (yritän kartoittaa tilanteen vakavuutta)

No, miehen mielestä mä haaskaan kykyjäni nykyisessä ammatissani. Mun pitäisi tehdä jotain enemmän. Kotimme olen ostanut perintörahoilla ja halusin sitä varten avioehdon. Miehen mielestä tämä on edelleenkin väärin ja hänen mielestään hänen ei tarvitsisi osallistua mihinkään kustannuksiin, kun asunto on kerran minun. Ja jos mulla oli kerran rahaa, mun olisi pitänyt ostaa hänen valitsemansa tontti ja rakennuttaa siihen sellainen talo kuin hän olisi halunnut, mutta hän ei halua käyttää mihinkään omaa rahaa, koska on väärin, jos hän joutuu ottamaan lainaa ja minä en.

Olen ostanut auton omilla rahoillani. Jos mies lainaa sitä, hän ajaa täysin holtittomasti, hurjia ylinopeuksia. Kerran ajoi kolarin, kun ohitti ohituskieltoalueella törkeästi jonkun auton. Sain tietää asiasta, kun paikalle kutsuttu poliisi soitti mulle. Sen jälkeen en ole suostunut siihen, että mies ajaa autoani, koska mä siitä sitten sain vaan palkaksi odotella autoa korjaamosta pari viikkoa ja maksaa korkeampia vakuutusmaksuja. Miehellä on auto työn kautta. Tämä hiertää jatkuvasti, kun mies haluaisi ajella omia menojaan minun autollani ja minä en suostu, koska pelkään, että se menee romuksi ja sitten mulla ei ole autoa.

Miehen mielestä mun pitäisi kotona pitää koti kunnossa, siistinä ja siivota hänenkin jälkensä. Kun kummastelen tätä, niin hän sanoo ensin, että joo, pitäisihän hänenkin siivota omat jälkensä, jne, mutta että niin kauan, kuin mulla ei ole haastavaa työtä, niin niin kauan mun tehtävä on korjata hänenkin jälkensä. No, viikko sitten kyllästyin miehen sotkuihin ja raivasin ne. Nyt on taas urheilukassit levällään olohuoneen lattialla, miehen likaiset vaatteet pisin keittiön tuoleja, likaiset astiat pöydällä, aamulla jääkaapista otetut voileipätarpeet tiskillä pilaantumassa, jne.

Mä en saisi puuttua mihinkään hänen tulemisiinsa ja menemisiinsä. Mutta itse mun pitäisi istua täällä kotona ja odottaa, koska hän suvaitsee tulla. Ruoka valmiina ja miehen vaatteet silitettyinä.

Seksi tai mikään muukaan läheisyys kanssani ei miestä kiinnosta pätkän vertaa. Kuulemma ei huvita, jos painostan (eli kysyn, että voitaisiinko ehkä mahdollisesti harrastaa tällä viikolla seksiä). Jos en tee mitään aloitteita, ei huvita sittenkään. Ei ole huvittanut puoleen vuoteen. 

Mies syö mun ruoat, jos niitä on. Itse tekee ruokia, joita en voi allergian vuoksi syödä ja on sitten muka ihmeissään, että mitä, etkö sä muka voi syödä tätä, no voivoi.

Nalkutat , loisit ja pihtaat? Eroa, miehesi ansaitsee parempaa.

Ap, minäkin olen perinyt jonkun verran rahaa. En ole miljonääri, mutta näillä rahoilla elelee mukavasti eikä ole pakko tappaa itseään työllä (voin pitää joko ison kasan sapattivuosia tai downshiftata reilusti, mutta en voi olla koko loppuikääni tekemättä työtä). Minulla ei ole miestä, mutta tuo esittämäsi skenaario on kyllä pahin pelkoni miehen suhteen. Kuulostaa siltä, että miehen psyyke ei kestä sitä, että sinulla on helpompi elämä rahan suhteen. Hän joutuu 'raatamaan' ja on silti sinua köyhempi. Se syö. Lisäksi hän on alkanut pitää sinun rahojaan 'valtion pohjattomana kassana', josta ei tarvitse välittää tai pitää huolta.

Pahinta kaikesta on se, että hän ei tällä hetkellä kunnioita sinua lainkaan. Jos hän ei pysty käsittelemään tuota rahatilanteen todellisuutta, ei teillä varmaan ole muuta mahdollisuutta kuin lopulta erota. Voisiko mies myöntää sen suoraan, että v*tuttaa sinun varallisuutesi, jos hän pääsisi siitä katkeruudestaan sitten eroon? Kaikki eivät pääse. Olet myös oletettavasti joutunut luopumaan jostain tai joistain rakkaista ihmisistä nuo rahat saadaksesi, ihan kivutta ne eivät ole silloin sinullekaan tulleet. Voit myös perustella, että vanhempasi halusivat rahat sinulle pesämunaksi ja vanhuudenturvaksi. Siksi ne on suojattava avioehdolla, heidän toivetta kunnioittaakseen. 

Elämä on lyhyt, joten älä tuhlaa jäljellä olevaa aikaasi johonki taulapäähän. Ei muuta lisättävää.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 17:05"]Tee kodista viihtyisämpi paikka miehelle. Sellainen jossa voi hengata ja kutsua kavereita kylään. Jossa vaimo ei jatkuvasti esitä syyllistäviä kysymyksiä ja nalkuta. Vaikea tietää mikä on vikana aloituksen perusteella.
[/quote] Voi jeesus. Näitä kivikaudella eläviä vaan löytyy yhä.

Mun eksä kun käyttäytyi noin, niin se johtui siitä, että sillä oli toinen nainen. Erottiin. Huh, se oli iso helpotus!