Miten rankaisette lapsianne / pidätte rajat?

Ihmettelen kovin, kuinka ihmissuku on pärjännyt tähän saakka, kun kaikki lasten kasvatuksessa käytetyt tavat nykyään osoitetaan vahingollisiksi.

Kuinka ihmeessä me ihmiset olemme kuitenkin kyenneet rakentamaan toimivia yhteiskuntia, jos meidät ja kaikki meitä edeltävät sukupolvet on kasvatettu jotenkin sairaiksi?

Ihan kuin tässäkin asiassa mopo olisi karannut ja kovaa. 

Jotenkin tuntuu siltä kuin nämä nykyiset ohjeet lasten kasvatuksesta tähtäisivät siihen, että mahdollisimman monesta kasvaisi narsistinen persoona, jolle kaikki on periaatteessa sallittua.

Puhumalla ollaan selvitty 17-vuotta! Rajat(mitä ne sitten onkaan) on opettu jo vaippaiässä.

Tämä on nykypäivää. Vanhempia syyllistetään kaikesta, ensin siitä että ovat ihan hukassa vanhemmuutensa kanssa kun eivät kasvata lapsia, ovat curling-vanhempia tai kyvyttömiä lastensa kanssa. Sitten kun kasvattavat lapsiaan, senkin tekevät väärin. Hirveät traumat tuli nyt lapselle, kauheita nämä nykyvanhemmat.

Parempi tosiaan tässä syyllistävien ja ahdistavien otsikkojen viidakossa olisi jättää ne jutut lukematta, ja maalaisjärjellä vaan kasvattaa sitä omaa lasta yhteiskuntakelpoiseksi. Parhaan taitonsa mukaan.

Kyllä meillä on käytetty jäähyä, jos ei ole puhe tehonnut ruokapöydässä. Lisäksi ovat saaneet joskus kotiarestia ja nettikieltoa. Kuopus on myös menettänyt joskus pelipäivän. 

Ihan fiksuja nuoria ovat edelleen ja mielenterveyskin tuntuu olevan kaikilla kunnossa. 

Ei meillä usein ole tarvittu rangaistuksia, mutta jonkun kerran kuitenkin, vuosia riittänyt jo uhka noista menetyksistä. Pääosin ollaan selvitty puhumalla, joskus vuosia sitten korotin myös ääntäni, mutta eipä ole mennyt hermotkaan vuosiin. Nykyään jo naureskellaan yhdessä mun kieltoja :D

Minut kasvatettiin ilman jäähyä, luunappeja ja tavaroiden takavarikointia. Vanhempani uskoivat puheeseen ja siihen, että tärkeintä on kertoa, miten tehdä oikein eikä rangaista siitä, että tekee väärin. Samaa olen noudattanut omien lasten kanssa.

Suurin osa rankaisemisesta ei näytä yhdistyvän lapsen tekoihin vaan äidin pinnan palamiseen. Sillä taas ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:40"]

Minut kasvatettiin ilman jäähyä, luunappeja ja tavaroiden takavarikointia. Vanhempani uskoivat puheeseen ja siihen, että tärkeintä on kertoa, miten tehdä oikein eikä rangaista siitä, että tekee väärin. Samaa olen noudattanut omien lasten kanssa.

Suurin osa rankaisemisesta ei näytä yhdistyvän lapsen tekoihin vaan äidin pinnan palamiseen. Sillä taas ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa.

[/quote]

Tässä et huomioi mitenkään sitä, että lapsilla on erilaiset temperamentit luonnostaan. Luonteeltaan rauhallisemmat ovat niitä, joiden kanssa pärjää puhumalla. Sitten on toisenlaisia, joihin pelkät puheet eivät auta...heidätkin on saatava tottelemaan sääntöjä jo oman etunsa takia.

Jäähypenkin ohjeistuksessa sanotaan nimenomaan, että lapselle tulee seikkaperäisesti selittää, miksi hän on jäähylle joutunut. Useimmiten etukäteen on jo kielletty ja kerrottu siten(kin), mikä on oikein.

Minullakin on käynyt hyvä tuuri lasteni temperamentin suhteen; ei meilläkään tarvittu luunappeja, jäähyjä tai kotiarestia tai netti- ja pelikieltoja.

Olen kuitenkin realisti ja ymmärrän, että luonteeltaan toisenlaisiakin lapsia on olemassa, paljonkin. 

Koska yhteiskuntamme perustuu yhteisiin sääntöihin, on lasten edun mukaista, että heidät saadaan niitä noudattamaan. Ilman väkivaltaa, sellaiseksi en laske oikein toteuttetua jäähyä.

Puhumalla. Tai ei kai meillä ole koskaan mitään rangaistuksia ollut, opetan puhumalla ja saamalla lapsen ymmärtämään. Ei ole jäähypenkkiä, ei arestia eikä takavarikkoja. Vielä vähemmän kieltäisin tapaamasta ystäviä jonkin kotiarestin nimissä.

Näin on pärjätty kohta 25 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:40"]

Minut kasvatettiin ilman jäähyä, luunappeja ja tavaroiden takavarikointia. Vanhempani uskoivat puheeseen ja siihen, että tärkeintä on kertoa, miten tehdä oikein eikä rangaista siitä, että tekee väärin. Samaa olen noudattanut omien lasten kanssa.

Suurin osa rankaisemisesta ei näytä yhdistyvän lapsen tekoihin vaan äidin pinnan palamiseen. Sillä taas ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa.

[/quote]

ASIAA! Kyse on vain siitä, että vanhemoi ei jaksa olla aikuinen ja opettaa lapselle mikä on oikein ja mikä väärin. Silloin menee överiksi ja lapselle karjutaan, kiskotaan kädestä jäähyllä, tukistetaan tai nujerretaan eristämisellä tai julmilla säännöillä.

Ei ole temperamenttikysymys saako lapsen ojennukseen puhumalla tai patteriin köyttämällä. Vanhempien kasvatuskyvyistä tai temperamentista siinä korkeintaan on kyse.

Meillä esikoistyttöön on aina puhe auttanut... Mitään muuta ei ole ikinä tarvinnut... Mutta kuopuspoika... Huhhei... On ollut pojalla nettikieltoa monta kertaa mutta myös on saanut joskus palkinnon hyvin sujuneesta jaksosta. =) Mieheni on ollut todella kujeileva ja villi pienenä ja sääntöjä vastaan kapinoiva ja meidän poika on näköjään samaa maata. Miehelläni oli lapsena kova kuri, oli selkäsaunaa sun muuta ja mukava, henkisestikin terve, henkilöstöpäällikkö ammatiltaan on nykyään. Meillä ei kuriteta fyysisesti, nettikielto on mielestäni melko lievä rangaistus.

Jumalauta ei lapsia saa rankaista! Kidutatte meitä D:

T:Lapsi

Jos miettii miten kasvatusmetodit luonnossa ovat, niin laumasta ulos sulkeminenhan on pahin mahdollinen rangaistus lauman jäsenelle. Sen sijaan eläinäidit näykkivät ja nipistelevät pentujaan jatkuvasti kasvatusmielessä ja myös muu lauma pistää kuriin niskoittelevat pennut. En tarkoita, että yksi yhteen voitaisi näitä metodeja käyttää, mutta ajattelemisen aihetta antaa.

Mä tunnun olevani ainoa joka on jäähyn kannallla. Kannattaa lukea teoksia ihmisten tempperamenteistä niin alatte myös ymmärtää paremmin toisia ihmisiä. Vai voitko sinä väittää, että kaikki ihmiset on samanlaisia. Eivät todellakaan. Kaikille ihmisille ei todellakaan auta se pelkkä puhuminen ja kädestä kiinni pitäminen. Jos jäähykin kielletään niin mihinkä oikeasti ihmispolvi menee. Mistän teoista ei saa rankaista. Silitetään vaan päätä. Itse olen jo 80-luvulla joutunut jäähylle. enkä koe mitenkään vaikuttaneen omaan persoonaani. Osaan ottaa toisten tunteetkin huomioon.

Jäähy on vaan oikeasti hyvä keino rauhoittaa lapsi. Mutta se ei ole ensimmäinen keino vaan todellakin viimeinen keino. Joskus se puhuminen ei vaan auta! Itse en pidä lasta sekuntti kellolla katsomalla tarkkaa kellon aikaa. Meillä lapsi sanoo hetken kuluttua. Äiti mä lupaan totella. Saa tulla siinä vaiheessa pois. Sitten puhutaan vielä kerran miksi niin ei saanut tehdä ja käydään pyytämässä pikkuveljeltä anteeksi. Tämän lyöminen ja potkiminen on yleensä syy miksi meillä mennään jäähylle. Se on ehdotonta, että meillä ei ketään kiusata ei kotona eikä hoidossa. Tässä vaiheessa jos ottaisin syliin niin ei onnistuisi, koska mielestäni pikkuveljellä on oikeus tulla syliin koska on saanut kipeää eikä sen joka sitä satuttaa. Ulospäin lastani pidetään tottelevaisena, kilttinä lapsena. Pari kertaa viikossa käy hoidossa, jossa on saanut kehuja käytöksestään. Tulee hyvin toimeen ryhmässä. Ulospäin suuntautunut ja mukava lapsi.

Itsekkään en ymmärrä, että vuotiaita viedään jäähylle. Isomman lapsen rangaistuskeino. Jos syliä aletaan pitämään rangaistuskeinona niin uskon sen alkavan vaikuttamaan kohta puolin myös hyväkäytöksisiin lapsiin. Tarhassa alkavat temppuilemaan, että saisivat aikuisen huomion sillä ja pääsisivät syliin.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:40"]

Minut kasvatettiin ilman jäähyä, luunappeja ja tavaroiden takavarikointia. Vanhempani uskoivat puheeseen ja siihen, että tärkeintä on kertoa, miten tehdä oikein eikä rangaista siitä, että tekee väärin. Samaa olen noudattanut omien lasten kanssa.

Suurin osa rankaisemisesta ei näytä yhdistyvän lapsen tekoihin vaan äidin pinnan palamiseen. Sillä taas ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa.

[/quote]

Tässä et huomioi mitenkään sitä, että lapsilla on erilaiset temperamentit luonnostaan. Luonteeltaan rauhallisemmat ovat niitä, joiden kanssa pärjää puhumalla. Sitten on toisenlaisia, joihin pelkät puheet eivät auta...heidätkin on saatava tottelemaan sääntöjä jo oman etunsa takia.

Jäähypenkin ohjeistuksessa sanotaan nimenomaan, että lapselle tulee seikkaperäisesti selittää, miksi hän on jäähylle joutunut. Useimmiten etukäteen on jo kielletty ja kerrottu siten(kin), mikä on oikein.

Minullakin on käynyt hyvä tuuri lasteni temperamentin suhteen; ei meilläkään tarvittu luunappeja, jäähyjä tai kotiarestia tai netti- ja pelikieltoja.

Olen kuitenkin realisti ja ymmärrän, että luonteeltaan toisenlaisiakin lapsia on olemassa, paljonkin. 

Koska yhteiskuntamme perustuu yhteisiin sääntöihin, on lasten edun mukaista, että heidät saadaan niitä noudattamaan. Ilman väkivaltaa, sellaiseksi en laske oikein toteuttetua jäähyä.

[/quote]

Totta. Jostain syystä niitä rauhallisia lapsiaon vanhemmilla, jotka eivät rankaise lapsia siitä, että äidillä palaa pinna.

Minulla on 2 veljeä ja sisko, kaikki siis rauhallisia, koska jäähyjä ei tarvittu. Veljillä on yhteensä 7 lasta, siskolla 1 ja minulla 3. Kaikki kasvatettu rankaisematta. Todennäköisyys sille, että kaikki 11 serkusta /sisarusta ovat rauhallisia ja tyyniä, lienee aika olematon. Silti meillä on suvussa sinun sanojesi mukaan vain luonteeltaan rauhallisia.

Etkö oikeasti usko kasvattamiseen lainkaan, jos oletat, että osaa lapsista pitää rangaista vain siksi, että vanhemmilla palaa pinna?

Ikävästi menossa vapaakasvatuksen suuntaan monien ajattelu. Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkaukautta, selvät rajat ja niistä on pidettävä kiinni.

Ei peruskouluikäisiin pojankoltiaisiin aina mitkään halit auta. Niin se vaan on. Silloin esim. jäähy on järkevämpi kuin antaa rajojen paukkua ja halia vaan.

Opettamalla rajat ja pitämällä ne, kasvaa aikuisia, jotka yhteiskunnassakin kunnioittavat muita ja noudattavat sääntöjä.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 18:10"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 17:28"]

[quote author="Vierailija" time="28.09.2014 klo 16:40"]

Minut kasvatettiin ilman jäähyä, luunappeja ja tavaroiden takavarikointia. Vanhempani uskoivat puheeseen ja siihen, että tärkeintä on kertoa, miten tehdä oikein eikä rangaista siitä, että tekee väärin. Samaa olen noudattanut omien lasten kanssa.

Suurin osa rankaisemisesta ei näytä yhdistyvän lapsen tekoihin vaan äidin pinnan palamiseen. Sillä taas ei ole mitään tekemistä kasvattamisen kanssa.

[/quote]

Tässä et huomioi mitenkään sitä, että lapsilla on erilaiset temperamentit luonnostaan. Luonteeltaan rauhallisemmat ovat niitä, joiden kanssa pärjää puhumalla. Sitten on toisenlaisia, joihin pelkät puheet eivät auta...heidätkin on saatava tottelemaan sääntöjä jo oman etunsa takia.

Jäähypenkin ohjeistuksessa sanotaan nimenomaan, että lapselle tulee seikkaperäisesti selittää, miksi hän on jäähylle joutunut. Useimmiten etukäteen on jo kielletty ja kerrottu siten(kin), mikä on oikein.

Minullakin on käynyt hyvä tuuri lasteni temperamentin suhteen; ei meilläkään tarvittu luunappeja, jäähyjä tai kotiarestia tai netti- ja pelikieltoja.

Olen kuitenkin realisti ja ymmärrän, että luonteeltaan toisenlaisiakin lapsia on olemassa, paljonkin. 

Koska yhteiskuntamme perustuu yhteisiin sääntöihin, on lasten edun mukaista, että heidät saadaan niitä noudattamaan. Ilman väkivaltaa, sellaiseksi en laske oikein toteuttetua jäähyä.

[/quote]

Totta. Jostain syystä niitä rauhallisia lapsiaon vanhemmilla, jotka eivät rankaise lapsia siitä, että äidillä palaa pinna.

Minulla on 2 veljeä ja sisko, kaikki siis rauhallisia, koska jäähyjä ei tarvittu. Veljillä on yhteensä 7 lasta, siskolla 1 ja minulla 3. Kaikki kasvatettu rankaisematta. Todennäköisyys sille, että kaikki 11 serkusta /sisarusta ovat rauhallisia ja tyyniä, lienee aika olematon. Silti meillä on suvussa sinun sanojesi mukaan vain luonteeltaan rauhallisia.

[/quote]

Johtuu siitä, että temperamentti on periytyvä. Joissain suvussa sitten taas on räväkämpää väkeä.

t. ohis (ei tuo temparamentista kirjoittanut)

Ennen laitettiin lapsi nurkkaan häpeämään ja se oli ihan tavallista. Mut eikö se lopetettu jo ajat sitten huonona kasvatuksena. Sitten tuotiin jäähy tän britin mukana jonain superkasvatuskeinona?

Mihin ikään asti jäähy toimii? Tai minkä ikäisillä vielä käytössä?

Näissä kasvatusasioissa trendit muuttuu. Nyt on meneillään erityisherkkyyskausi, puhutaan haavoittuvista ja herkästä lapsista paljon, mutta kaikki eivät ole sitä tyyppiä. Kaikki vaikuttaa aivoihin. Jos aivoissa on vain hyviä jälkiä niin se tarkoittaa että lapsi on kasvatettu pumpulissa vailla rajoja. He eivät sitten aikuisena kestä vastoinkäymisiä lainkaan, koska eivät ole niihin tottuneet. On sellaisia lapsia, joihin pelkkä puhe auttaa, mutta jos ei auta niin sitten on tehtävä jotenkin muuten. Rajojen pitäminen on todella tärkeää. Tietysti ei rangaistuksia saa ladella päättömästi esim. jos lapsi on vahingossa tehnyt jotain ikävämpää tai äidillä hermo palaa vaikka kuukautisten takia lapsen normaalista käytöksestä. Johdonmukaisuus on tärkeää, mutta sehän on vanha tuttu juttu. Sanoisin että esim. keskiverrolle vilkkaalle, touhukkaalle, fyysiselle ja ei-erityisherkälle 8 - 12 -vuotiaalle pojankoltiaiselle ei puhe ja hali joka tilanteessa auta. Silloin nettikielto, viikkoraha pois, jäähy ei mielestäni ole lainkaan liian traumatisoivaa ja kovaa kasvatusta. Ihan oikeasti, pelottaa että tämän hössötyksen myötä vanhemmat jättävät rajat vetämättä lapsille. Rajat ja rakkaus ovat ihan yhtä tärkeitä tasapainoiseksi ihmiseksi kasvamisessa!!!

En muista että olisin varsinaisia rangaistuksia koskaan antanut. Jollain teoilla on saattanut olla seurauksia (esim. imetys on keskeytynyt jos lapsi puree), mutta se on hieman eri asia. Torumista olen toki harrastanut ja muistan hyvin, kun lapsi oli pieni, miten hänellä rupesi alahuuli väpäjämään pelkästään siitä, kun heristelin sormeani ja sanoin vakavana "soo soo!". 

Olen toisaalta hyvin harvoin vaatinut lapselta jotain sellaista, mihin minulla ei ole perusteita. En ole pakkosyöttänyt enkä pakkonukuttanut. Enkä ole vaatinut laittamaan enemmän vaatetta päälle kuin mitä lapsi kokee tarpeelliseksi. Olen siis kunnioittanut tiettyjä alueita, jotka katson itsemääräämisoikeuden alaisiksi. Kotitöihin lapsi luonnollisesti osallistuu, koska se on hänelle perusteltu ja hän ymmärtää,  että hänenkin on tehtävä osuutensa. 

Koska kotitöiden tekeminen on vähän tylsää, pyrin tekemään sen molemmille helpoksi. Minua ei huvita tehdä yksin, enkä toisaalta vaadi lastakaan usein tekemään yksin. Ja koska lapsista on kiva valita vaihtoehdoista, saatan tarjota niitä: "Haluatko tyhjentää tiskikoneen yksin vai haluatko, että tyhjennetään yhdessä" :-)