Miten rankaisette lapsianne / pidätte rajat?

Eihän jähyjen, eristämisen ja huutamisen puute ole sama asia kuin kasvattamattomuus/ vapaa kasvatus! Päinvastoin, ohjaavakasvattaminen vaatii mielestäni aikuiselta paljon enemmän kuin tottelemattomuudesta arestiin komentaminen. Lapselle kerrotaan ikäkauden mukaan miksi asiota tehdään tai misi niiitä ei tehdä. Hän oivaltaa itse millainne eläminen on oiekin ja kivaa kaikille.

En todellakaan menisi tuon temeperamentin taakse, että "joillakin nyt vain on niin kovapäiset ja riehakkaat lapset". Eiköhän pikemminkin ole niin, että kasvatustavat periytyvät sukupolvelta toiselle ja näin ollen myös se lasten käytös on samanlaista regointia perinteisiin konsteihin perheestä toiseen.

Meillä on kulkenut kai sitten suvussa se puhumalla kasvattaminen, koska ei kukaan serkuistani, sisaruksistani tai näiden lapsistamme ole mitään mahdottomia luupäitä, joita pitää istuttaa arestissa tai joilta pitää takavarikoida leluja. Kaikki ymmärtävät puhetta huutamatta, ottavat vastaan ohjausta ja käyttäytyvät siivosti. MIínusta se on kärsivälisyyden, johdonmukaisuuden ja esimerkin voimaa. Liian kovalla kurilla ja suhteettomilla rangaistuksilla aiheuteaan vain kohtuuttomia vastareaktioita ja turvattomuutta.

Lisään vielä, että itselleni ei ole sattunut helppohoitosia kullannuppuja tyttöjä, päinvastoin. Useampi poika ja myös erityispiirteitä.

MIten teidät itsenne on kasvatettu? Arestilla ja kepillä? MIkä oli lopputulos? Heikkoitsetuntoisia, ahdistuneisuushäiriöistä ja paniikkioireista kärsivien naisten sukupolvi. Silti puolustatte samoja kasvatusemenetemia, joista jäi jälkeen ikuinen riittämättömyyden tunne ja suoriutumispakko, kiltin työn syndroomat ja muut. Pitikö vanhempien rakkaus ansaita olemalla hiljaa. itkemättä ja suuttumatta? Halauksen sai vasta, kun hymyili ja oli heille mieluinen ja vaivaton.  Jos osositit muita tunteita, jouduit eristetyksi yksin.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:18"]

MIten teidät itsenne on kasvatettu? Arestilla ja kepillä? MIkä oli lopputulos? Heikkoitsetuntoisia, ahdistuneisuushäiriöistä ja paniikkioireista kärsivien naisten sukupolvi. Silti puolustatte samoja kasvatusemenetemia, joista jäi jälkeen ikuinen riittämättömyyden tunne ja suoriutumispakko, kiltin työn syndroomat ja muut. Pitikö vanhempien rakkaus ansaita olemalla hiljaa. itkemättä ja suuttumatta? Halauksen sai vasta, kun hymyili ja oli heille mieluinen ja vaivaton.  Jos osositit muita tunteita, jouduit eristetyksi yksin.

[/quote]

Ei ole hyvä mennä ääripäästä toiseen. Fyysiset rangaistukset ja lapsen itsetunnon lyttääminen eivät ole hyväksi, mutta ei myöskään toinen ääripää eli se ettei saa millään lailla ikinä antaa rangaistuksia, vain puhua ja halia. Uhmaiät ovat ihan normaaleja ja silloin lapsi nimenomaan oikein hakee niitä rajoja.

Se että joskus antaa rangaistuksen (hetki jäähypenkillä tms.), ei myöskään sulje pois keskustelua joka on tärkein osa kasvatusta, tietysti ja tottakai. Se ei myöskään sulje pois rakkautta, läheistä tunnesidettä ja paljoa yhdessäoloa, vaan tukee sitä satunnaisena mutta ääripäässä joskus tarvittavana vaihtoehtona.

Silti olen sitä mieltä, että pienen lapsen (ja teininkin)  eristäminen on kamalimpia kasvatus- tai kuristuskeinoja mitä olla voi. Ehkä lyöminen ja suoranainen solvaaminen menevät sen ohi, mutta on todella musertavaa joutua "hylätyksi" edes hetkeksi. Mielestäni lapsi ei koe sitä opetukseksi tyhmästä teosta vaan osoitukseksi hänen itsensä kelvottomuudesta.

Ajattelen varmaan jyrkemmin ja herkemmin asiaa siksi, että muistan tuollaiset arestit liian hyvin omasta lapsuudestani. Muistan sen tunteen miten häpesin olla minä. Huono, huono, huono, epäonnistunut. Tuntui hirveältä nähdä vanhempien kasvoilla sellaista tympeyttä, kun ei kelvannut.

Tuskinpa syy on ihan yksi yhteen tuo arestikäytäntö ja aikuisiän hylätyksi tulemisen pelot, mutta jostakin syystä en pääse ikinä eroon tunteest,a etten ikinä riitä enkä kelpaa. Pitää olla kaksi kertaa kiltimpi, sopuisampi, lempeämpi, älykkäämpi, ahkerampi ja epäitsekkäämpi ollakseen edes puoliksi niin hyvä kuin kaikki muut maailman ihmiset. En usko, että hylkäävällä, eristävällä tai nolaavalla kasvatuksella saadaan ainakaan hyvää aikaan.

Jos halauksen saa vain silloin kuin on ihana, ei ole lupaa olla kaikkea muutakin. Puolet ihmisen minuudesta katostaan silloin epäkelvoksi.

Jep. Mä sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön lapsuuden kaltoinkohtelun (tukkapöllyjen, lyömisen jne) seurauksena.

Ongelmahan koko ihmiselämässä on se, että ihmisen ydin/sielu on hyvä, puhdas, täydellinen juuri sellaisena kuin on, mutta sen vastapainona on ihmisen liha / itsekkyys, taipumus kilpailuun, nokkimisjärjestykseen, oman hyvän tavoitteluun toisten kustannuksella.

Liian kova kasvatus tuhoaa sielua, mutta liian lepsu kasvatus taas ei anna tarpeellisia rajoja ihmisen lihalle.

Koko elämä on tasapainoilua. Pitää tulla toimeen tässä kovassa maailmassa ja myös oman inhimillisyytensä kanssa, mutta toisaalta nähdä ja kunnioittaa sitä hyvää ja kaunista, mikä on pinnan alla. Myös kasvatuksessa tämä ristiriita on se vaikeuttava asia.

t. kahden lapsen äiti 34 vee

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:45"]

Jep. Mä sairastuin traumaperäiseen stressihäiriöön lapsuuden kaltoinkohtelun (tukkapöllyjen, lyömisen jne) seurauksena.

[/quote]

Minä en sairastunut vastaavasta vaan olen menestynyt erittäinkin hyvin elämässä. Joten olemme kaikki erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:51"]

Ongelmahan koko ihmiselämässä on se, että ihmisen ydin/sielu on hyvä, puhdas, täydellinen juuri sellaisena kuin on, mutta sen vastapainona on ihmisen liha / itsekkyys, taipumus kilpailuun, nokkimisjärjestykseen, oman hyvän tavoitteluun toisten kustannuksella.

Liian kova kasvatus tuhoaa sielua, mutta liian lepsu kasvatus taas ei anna tarpeellisia rajoja ihmisen lihalle.

Koko elämä on tasapainoilua. Pitää tulla toimeen tässä kovassa maailmassa ja myös oman inhimillisyytensä kanssa, mutta toisaalta nähdä ja kunnioittaa sitä hyvää ja kaunista, mikä on pinnan alla. Myös kasvatuksessa tämä ristiriita on se vaikeuttava asia.

t. kahden lapsen äiti 34 vee

[/quote]

Juuri näin. Siksi viisastelijoiden ja kasvatusasiantuntijoiden mielipiteistä pitää ottaa omiksi työkaluikseen ne mitkä tuntuvat sopivan omien lasten kasvatukseen ja käyttää sellaisiakin työkaluja mitkä on kuulemma jyrkästi väärin. Ei kannata ajautua tuulen mukaan vaan käyttää maalaisjärkeä.

Ihmettelen joskus miten tälläiset Suomessa ymmärtämällä ja keskustelemalla kasvatetut lapset esim. pärjäisivät työelämässä toisenlaisessa kulttuurissa. Koska itse olen ollut useammassa maassa töissä niin vaikea olisi kuvitella jos minulla olisi ollut jonkinlainen minä-minä-meininki ja uhmakkuus... ei onnistuisi.

Missä näitä suomalaisia ymmärtämällä ja keskustelemalla kasvatettuja lapsia oikein on? Tietääkseni suomessa on aika vahva väkivallan kulttuuri.

En nyt jaksa lukea, onko joku jo sanonut tämän: mutta jos lapsi kasvatetaan niin, että aina kun tekee tuhmasti niin sylitellään ja puhutaan asiasta, miten hän tulee pärjäämään sitten aikuisena? Aikuisena jos tekee jonkin rikoksen, ei silloin puhuta vaan asiasta; että tuo oli kyllä väärin tehty ja ei noin saa tehdä, muuten kaikille tulee paha mieli. Silloin joutuu vankilaan tai muuten vastuuseen tekosestaan.

Eikö jo lapset pitäisi totuttaa "oikeaan" rangaistusmenetelmään?

Luin vihdoin tuon uutisen ja olipahan taas. Kyllä todellakin tästäkin lähin käytän jäähyjä kasvatuksessa. Nää tuntuu olevan aina tosi kaukana suomalaisesta/eurooppalaisesta arkijärjestä. Ei mulle tulis pieneen mieleenkään käyttää jäähyä väsykiukkuun ahdistukseen tai vastaavaan. Niitä varten on ihan muut metodit, kuten tunteiden sanottaminen tai yhteinen lukuhetki lapsen kanssa. Jos perheen ainut kasvatusmetodi on omaan huonerseen eristäminen ja sitä käytetään sen kymmenen kertaa päivässä niin ylläripylläri jos vaikutus ei ole hyvä.

22jatkaa vielä. Joka tapauksessa lapselle on parasta että nuhtelu/rangaistus tapahtuu samantien "rikkeen" jälkeen, kuten jäähyssä. Ei ainakaan pieni lapsi osaa hahmottaa miksi vaikka vartin päästä ei saa katsoa telkkaria rangaistuksena jostain mihin hän ei voi enää vaikuttaa. Se luo turvattomuutta lapsrlle ku hänestä aikuinen toimii irrationaalisesti ja epäreilusti. Ja tästäkin on tutkimusta.