Kiukkuinen vaimo
Kaski isäntää kohtasi toisensa pellon pientarella. Siinä aikansa tarateltua toinen kyselemään.
Mites se siun eukko, onko se luonteeltaa mitennii ailahtelevaine. Ei tokkiisa ei se ailahtele se on niin tasane luonne jotta. Aina yhtä kiukkune uamusta ilaa.
Nuoapuri katto toista ihmeissää ja kyselemään et kui sie moista kestät.
No, minkä hiä luonnolleen. Naene ku on naene. Se kun on luotu semmoseks. Se on arkkeolookin ja piskin sekotus. Jos ei kaeva vanhoja niin räkyttää muute vua.
No ei köö se jo vällee käy hermoon moene? No ei tokkiisa. Mie vuan, jos vanahoja kaevaa totteen et mua on piässy kovettumaa ku noi tiukalle ottaa. Ja jos muute vua räkyttää niin kutun vierree ja rapsuta korvantakkaa. Kyllä se siitä heltyy.
Näin asiat muualla entä teillä
Kommentit (3)
Ehkä noin.
Miehenhän luoja ensin loi. Luodessaan teki miehen riippuvaiseksi viljasta. Ajatteli että pysyy hengissä paremmin kun jotain syötävää etsii ellei riistaa saa. Laittoi myös riippuvuuden pehmeyteen. Ajatteli että etsiytyy aina luolaansa pehmeille taljoille suojaan pimeän tullen.
Mut eihän se ole luojan vika jos ei osannu ennustaa tulevaisuutta. Ihminen keksi viljasta oluen ja viinan johon mies jäi riippuvaiseksi. Taljat muuttui sohvaksi ja sängyksi. Mutta kun luoja ei antanut miehelle kykyä hahmottaa kenen sängystä on kysymys mies parka nukkuu siinä sängyssä jonka löytää. Eikä luoja opettanut kuinka sohvalta noustaan, siksi mies polonen joutuu illat pitkät siinä makaamaan.
Ollaan siis armollisia miehelle sillä luojan luomalle ei mitään mahda.
Noin kun asiat osais ottaa.