Lue keskustelun säännöt.
Haluisin edes joskus tietää, millaista on intohimo
17.11.2014 |
En tiedä onko kukaan yhtä laimea ihminen kuin minä. Olen niin laimea, etten ole kenessäkään herättänyt koskaan suuria tunteita, enkä ole tuntenut sellasia itse niin että olisin saanut vastakaikua. En tiedä millaista on, kun mies ihan todella himoitsee minua. En tiedä millaista on syttyä pelkästä katseesta.
En oikeastaan himoitse enää mitään. Mikään ei herätä minussa sen suurempia tunteita (paitsi lapset ja oma mies siinä mielssä, että ikävöin kyllä häntä ja rakastan häntä jne.), minulla ei ole mitään harrastusta tai aihetta josta pitäisi yli kaiken. En pidä oikeastaan mistään niin että jaksaisin kiinnosta enempää. Kaikki asiat vain on. Olen lopettanut kirjojen lukemisen, en katso tv;tä. Joskus opettelen tekemään uutta ruokaa, joskus sisustan kotia uudelleen. Teen hyvää ruokaa ja kotimme on kaunis, mutta minulla ei ole siihenkään mitään tunnesidettä. Se on vain koti.
Tuntisimpa joskus edes jotain!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kyllä tuntenut ja tunnen yhä intohimoa rakastani kohtaan niin että varpaankynnet kihelmöi hänen lähellään mutta ymmärrän ap:n pointin.
Olen luova, aikaansaava ihminen joka olen kiinnostunut asioista ja kokenut paljon elämän aikana. Mutta - silti olen vähän kade näille joille esim työ tai hyväntekeväisyys tai taide tai mikä tahansa elämäntapa on intohimo. Olisi ihanaa antautua täysillä johonkin asiaan.
Tai ehkä perhe ja ystävät sittenkin on mun intohimo? Olen emotyyppi ja rakastan sitä kun pöydän ympärillä on paljon ihmisiä ja hälinää, hyvää ruokaa ja naurua... Ehkä nuo intohimot vaan jää arjen jalkoihin?