Lue keskustelun säännöt.
Luulin aina, että olen liikunnallisesti lahjaton
16.11.2014 |
Meillä oli ala-asteella sellainen liikunnanopettaja, joka tappoi ainakin minulta, mutta varmasti joiltain muiltakin, ilon liikkumiseen. Ne, jotka osasivat hänen ihannoimiaan voimistelujuttuja, olivat luoka ykköskastia. Niille, jotka eivät osanneet, hän ei edes yrittänyt opettaa (vaikkapa nyt kärrynpyörää). Liikunnalliset asiat siis joko osasi tai ei, ja jos ei osannut, oli tuomittu "huonojen" kastiin.
Olin ihan hyvä joissain jutuissa, mutta en päässyt näyttämään taitojani tunnilla tai sitten jäädyin täysin. Meillä oli välillä aika isoja liikuntaryhmiä, ja siksi joissain pallopeleissä ryhmä saatettiin jakaa kahtia "hyviin" ja "huonoihin" ja nämä sitten pelasivat keskenään. Olin ihan hyvä esim. koripallossa, mutta jotenkin lannisti se, että aina sai kuulla olevansa huono kaikessa. Joskus pelasin vapaa-ajalla esim. pesäpalloa, ja olinkin hyvä siinä, mutta koulussa en osunut palloon enkä saanut koppia.
Aloin inhota kaikkea urheilua. Opin harrastamaan liikuntaa vasta parikymppisenä (nyt olen jo puolessa välissä neljääkymmmentä), ja pikkuhiljaa olen huomannut, että mun onkin tosi helppo omaksua kaikenlaisia juttuja ja sisäistää, miten liikkeitä tehdään ja miten keho toimii. Esim. mulla onkin aika hyvä silmän ja käden välinen koordinaatio, heitän palloa tosi tarkasti. Katsoin juuri äsken fysioterapialausuntoani Kannasta, ja siellä ft kirjoitti, miten mun oli helppoa omaksua hänen ohjaamansa liikkeet - siitä tulikin mieleen kirjoittaa tämä avaus.
En nyt ihan tiedä, mikä tämän avaukseni pointti oli; ehkä jakaa kokemus? Jokainen voi keksiä pointtini itse.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Liikuntatunnit olivat viikon ikävimmät tunnit. Toivoin aina, että olisin sairaana niinä päivinä. Kuitenkin olen tykännyt luistella, hiihtää, pyöräillä ja uida vapaa-aikoina omin päin. Aikuisena innostuin myös avantouinnista ja kuntosalissa käymisestä.
On myös erojakin sinuun verrattuna. Olen yhä kömpelö itseni, mutta se ei ole estänyt minua kokeilemasta esimerkiksi jazztanssia kaverini houkuttelemana. Siellä sitten koikkelehdin muiden perässä ja nautin liikkumisesta. Samoin kävi tai-jin kanssa. Sekosin liikkeissäni, ellei opettaja näyttänyt vieressä, mitä tehdään. Golfiakin kokeilin vähän paremmalla onnella, mutta siihen minulla ei ole varaa. Joukkuelajeihin en myöskään tunne minkäänlaista vetoa vieläkään.