Sinä joka olet kateellinen yksinhuoltajan vapaa-ajasta

Miksi vapaaehtoisesti lapseton olisi kateellinen yksinhuoltajalle?

Miksi lapseton olisi kateellinen yksinhuoltajalle?

Niin että mikä vapaa-aika josta voisi olla kateellinen? Seitsemän vuoden aikana lapsi ollut alle 10 kertaa yökylässä. Isänsä makaa mullan alla kun senkin haluatte varmaan tietää. Viime viikolla uskaltauduin jättämään lapsen kotiin puoleksi tunniksi kun kävin hölkkäämässä. Jee, mulla on taas oma harrastus! Lähikauppaankin olen päässyt käväisemään ihan yksin. Aivan mahtavaa, olette varmaan kateellisia kaikki ydinperheiden raskautetut mammat? Mutta oma valintahan tämä on ja ansaittua kun olen tällainen wt ja yhteiskunnan varoilla elelevä loinen joka saa kaiken maailman yh-tukia ovista ja ikkunoista.

Ja sekin että niputetaan perheet yhteen muottiin. Perheitäkin kun on erilaisia. Me ollaan yrittäjäperhe, mä teen päivätyötä, mies tekee töitä 7 päivänä viikossa aamusta iltaan vaihtelevasti. Mä hoidan kodin, lapset sekä pihan. Aina, 95% yksin. Mistä kumpuaa ajatus että vaikka perheessä on 2 vanhempaa niin molemmat jotenkin jakaisi hommat? Meillä on erittäin harvoin, 1-2 kertaa vuodessa vapaa vkl, emme tosiaan vietä sitä yksin vaan koko perheen kanssa. Aikuisten omaa aikaa ei ole, ei yhdessä eikä erikseen. Ja tämä ei ole valitusvirsi vaan ihan fakta. Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta, jokainen sekuntti käytetään heihin mikä töiltä ehditään. Voisin toki valittaa miten raskasta tämä on mutta en koe sitä niin. On ihan asennekysymys selvitä tästä. Me tiedettiin jo ennen lapsia että hoidan me melkein yksin eikä se tullut yllätyksenä. Että joskus totuus on tarua ihmeellisempää.., olen minäkin kyliltä kuullut että mun elämä on kuulemma helppoa jne. Tervetuloa kokeilemaan.

Kun av:ta lukee, aika moni äiti täällä on avioliitossaan yksinhuoltajan asemassa ilman yhtään vapaapäivää. Kyllä silloin on parannus elämään, kun lapset ovat poissa vähän väliä.

Mä ainakin keskiyön kaikki pidemmät työreissun ja ylityöt niihin päiviin, kun lapset on isällään. Isällään ovat muutaman päivän viikossa. Hyvin vaihtelevasti. Olkaa sitten kateellisia, jos siltä tuntuu. Minä olen kateellinen sille, että teillä on ehjä perhe. Mahdollisuus isompaan asuntoon. Kaksi aikuista jakamassa vastuuta. Läheiset välit lasten isovanhempiin ja yksinkertaista sopia pyhistä.

Keskiyön = keskitän (hiton autocorrect)

Tässäkin taas nähdään se, että aina löytyy niitä, jotka ovat tietävinään miten jonkun toisen asiat ovat ja miten "helppoa" jollain toisella on. Mitäs jos pitäisitte huolen ihan vain omista asioistanne ja lapsistanne?

Lukekaapa niitä kommentteja joissa valitetaan kun mies tekee pitkää päivää töissä tai varsinkin on jossain työmatkalla.

Tuskin kukaan haluaa vaihtaa yksinhuoltajaksi vaikka ajattelee heillä olevan paljon helpompaa kuin itsellä.

No minulla on helppoa, oli tosin helppoa silloinkin kun olin vielä aviossa. Lapset eivät juurikaan sairastele ja voin aina tehdä etätöitä tarvittaessa. Asunto on kohtuullisen kokoinen ja helppo siivota, lasten harrastuksiin on toimivat kyytiringit ja aikaa jää olla ihan yksi muinakin päivinä kuin joka toinen viikonloppu ja kesällä kolme viikkoa.

Mun yh-vapaa on kaksi kertaa päivässä: kun ajan päiväkodilta töihin 10 min ja töistä päiväkodille 10 min. Siinäpä se. Neljä vuotta tätä autuutta on nyt kestänyt. Vielä pari vuotta, niin saatan päästä vaikkapa kuntosalille tai yksin kauppaan. Lapsia on kolme. En nyt ihan luksuksena ole osannut itse pitää....

Ei tulisi mieleenkään kadehtia yh.n tai uusperheen elämää. Tässä kun seuraa lasten kavereiden elämää, siitä on hohto kaukana. Kolme on joutunut viimeisen vuoden aikana sijoitukseen, koska uuden miehen kanssa tehdyt lapset menee edelle ja murkku on se hankala murkku, josta on päästävä eroon, kun se pilaa uuden onnen.

Ja ei, en asu missään slummialueella, vaan ihan nämä tapahtuvat hyvätuloisilla omakotitaloalueilla.

Mä en edes tunne ketään yksinhuoltajaa, joka säännöllisesti tai edes joskus saa omaa aikaa. En minäkään aikoinaan. Joten enemmän kuulostaa yllättävältä, tuo oma aika.

Ystäväni ainakin valittaa, kun lasten kanssa on niin rankkaa yksin, mutta tosiasiassa heiluu ulkona syömässä ja shoppailemassa ka viikonloppureissuilöa poikaystävänsä kanssa joka toinen viikonloppu ja 3 päivää viikossa, kun lapset on isällään. Ei kuuloista kamalan rankalta, kun on 3 päivää, jolloin saa keskittyä töihin, itseensä, nukkua hyvin ja vaikka tuijottaa telkkaria koko illan ja sitten on taas lapset 4 päivää, tai vaihtoehtoisesti vaan 2 päivää, jos menevät isälleen viikonlopuksi. Onhan siinä kivat pari päivää lomaa aina välissä, jaksaa sitten taas lapsia.  

No jaa. Olen vuosia kuunnellut yhden yh:n narinaa siitä miten hänellä ei ole lainkaan omaa aikaa. Mutta lapset ovat joka toinen viikonloppu isällä ja nainen huitelee milloin missäkin päin eri tapahtumissa joka toinen viikonloppu.

Eihän tuollaista voi tehdä kahden vanhemman perheessä. Ukko tuskin katsoisi hyvällä jos vaatisin saada vapaaviikonlopun joka toinen viikko, vaikka sallisin hänelle saman myös joka toinen viikonloppu. Mielummin ollaan lasten kanssa viikonloppuisin.

Vaikka olisikin joka toinen viikonloppu omaa aikaa "huidella ties missä" niin sen muun ajan on todellakin yksin vastuussa lapsesta/lapsista. Vaikka kuinka väsyttäisi, ei ole ketään joka olisi lasten kanssa että saisit levättyä. Kaikki säännölliset harrastukset, esim. kansalaisopiston kurssit, jumpat tms. voit unohtaa, ellet halua etsiä ulkopuolista lapsenvahtia ja maksaa vähistä rahoistasi vielä sitäkin. Yleensä siinä vaiheessa kun se vapaa viikonloppu tulee, on niin väsynyt että puolet ajasta menee kun nukkuu univelat pois. Saa olla tästä kateellinen ja ihmetellä ihan vapaasti.

Voin vaan kuvitella miten rankkaa on olla yh, mutta yksi tuttuni vähän "pilaa" sitä kuvaa.. Tosiaan parikymppinen pimu ilman koulutusta ja töitä. Asuu keskustassa kolmiossa, on auto ja merkkilaukkuja. Lähdössä tässä kuussa ulkomaille johonkin biletapahtumaan. Muutenkin joka viikonloppu muksu on jossain hoidossa ja some täynnä kuvia ja päivityksiä miten "siistii on elää täysillä". Kyllä käy kateeksi kun tuntuu, että on enemmän rahaa ja aikaa kuin minulla joka opiskelee ja tekee töitä. Ja tämä on varmasti poikkeustapaus mutta hitto... Pitäisikö itsekin vääntää lapsi jos sitten olisi varaa elää leveesti.

Jepp. Minuakin yh:na vituttaa se että ihmiset kuvittelee että mulla on joka toinen viikonloppu vapaa. Ei ole. Ensin saa stressata sitä että ottaako se isä lapset vai jääkö välistä. Sitten olen kyllä yleensä töissä silloin ihan tarkoituksella niin että minulla olisi enemmän vapaapäiviä lasten kanssa.
Hyvällä tuurilla mun vapaa viikonloppu tarkoittaa sitä että lauantaina pääsen yksin kauppaan ja saan rauhassa mopata koko kämppä. Ostan silloin kaikki painavat jauhot, pesuaineen ym.

Ja on ERITTÄIN kurjaa kun itse on kuumeessa mutta ei saa yhtään levätä. Yhtä paljon lapset tarvitsee silloinkin.

On hassua niputtaa kaikki yh:t samaan kategoriaan. Yksinhuoltaja on sananakin kyseenalainen. Joillakin on hyvin toimiva yhteishuoltajuus, jossa lapset hoidetaan enemmän tai vähemmän yhdessä. Esim etävanhempi hoitaa joka toinen vkl ja lisäksi kuskaa harrastuksiin ja hoitaa kouluasioita yms. Sitten on todellisia yksinhuoltajia, joissa etävanhempi ei huolehdi lapsistaan säännöllisesti edes joka toinen viikonloppu.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:07"]

Ei tulisi mieleenkään kadehtia yh.n tai uusperheen elämää. Tässä kun seuraa lasten kavereiden elämää, siitä on hohto kaukana. Kolme on joutunut viimeisen vuoden aikana sijoitukseen, koska uuden miehen kanssa tehdyt lapset menee edelle ja murkku on se hankala murkku, josta on päästävä eroon, kun se pilaa uuden onnen.

Ja ei, en asu missään slummialueella, vaan ihan nämä tapahtuvat hyvätuloisilla omakotitaloalueilla.

[/quote]

Juu, tosiaan sijoituksiahan ei tapahdu ydinperheissä ollenkaan? Lapsia ei laiminlyödä ydinperheissä ollenkaan? Kaikki uusperheet ovat tuollaisia? Kovin olet mustavalkoinen. Suosittelen tutustumaan uusperheisiin ja yksinhuoltajiin, joilla menee hyvin. Heitä on aika paljon.

Suoraan sanoen vituttaa tuollaiset ihmiset, jotka yleistävät tällaiset tapaukset kattamaan KAIKKI yksinhuoltajat ja KAIKKI uusperheet. Ja tällaiset ihmiset luonnollisestikin tulevat ihan joka kerta pätemään näihin ketjuihin, vaikka oma ns. kokemus uusperheistä ja yksinhuoltajista on se mitä LUULEE olevan jollain toisella. Tuskinpa sinunkaan todellinen tietämyksesi lastesi kavereiden perheistä kovin syvällistä on, vaikka niin näyt luulevankin.