Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Siitä on nyt 9v kun äitini kuoli.
23.11.2014 |
Aika menee hurjaa vauhtia ja nyt kun lapseni jo murrosiässä niin sitä oikein tajuaa, että miten hirveän aikaisin äiti lähti, en ole lainkaan varma että lapseni muistavat nuorena kuolleesta mummostaan paljoakaan, jos mitään :´(
Kommentit (6)
Mun äiti kuoli 4kk sitten 43-vuotiaana:\ olen ite 23v ja on kamalaa ajatella ettei tulevilla lapsillani tule olemaan mun puolelta mummia.
onneksi jäljellä on ihana isä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta kuoli 5-vuotta sitten äiti, lapsen kanssa katsellaan usein mummista valokuvia ja kerron juttuja siitä, kuinka paljon mummi rakasti häntä ja aina tavatessaan piti hyvänä, teki herkkuruoat jne, Yritän pitää yllä jonkinlaista muistoa. Lapsi muistaa aika yllättäviä yksityiskohtia menneiltä ajoista, vaikka hän itse olikin mummin kuoleman aikaan 6-vuotias.
Itselläni ei ole koskaan ollut mummeja eikä vaarejakaan, sekä isän että äidin puoleta kuolivat jo ennen syntymääni. En kuitenkaan koskaan kaivannut heitä, koska he olivat jotain ajat sitten eläneitä minulle tuntemattomia ihmisiä, joihin minulle ei ole mitään kosketuspintaa. Tämä siis numero 3:lle lohdutukseksi.
Mun isoisä kuoli, kun olin melkein 2.
Äitini on tehnyt rakkaasta isästään mulle melkein kuin oikeat muistot, kun hän on niin elävästi häntä kuvaillut. Olen myös.lukenut.kirjeitä ja katsonut valokuvia.
Isoisäni on noussut minulle yhdeksi tärkeäksi esikuvaksi kertomusten kautta.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 16:52"]Minulta kuoli 5-vuotta sitten äiti, lapsen kanssa katsellaan usein mummista valokuvia ja kerron juttuja siitä, kuinka paljon mummi rakasti häntä ja aina tavatessaan piti hyvänä, teki herkkuruoat jne, Yritän pitää yllä jonkinlaista muistoa. Lapsi muistaa aika yllättäviä yksityiskohtia menneiltä ajoista, vaikka hän itse olikin mummin kuoleman aikaan 6-vuotias.
Itselläni ei ole koskaan ollut mummeja eikä vaarejakaan, sekä isän että äidin puoleta kuolivat jo ennen syntymääni. En kuitenkaan koskaan kaivannut heitä, koska he olivat jotain ajat sitten eläneitä minulle tuntemattomia ihmisiä, joihin minulle ei ole mitään kosketuspintaa. Tämä siis numero 3:lle lohdutukseksi.
[/quote]
sehän siinä vähän onkin kun äiti oli mulle niin läheinen. Oltiin äidin ja tyttären lisäksi myös parhaat ystävät. Että mahdolliset lapseni eivät saaneet tutustua eikä äiti ole mukana siinä asiassa elämässäni. Vaikka eiväthän lapset tietenkään kaipaa sitä mistä eivät tiedä kun on muita aikuisia ympärillä.
Etpä juuri muuta voi kuin kertoa hänestä, kun tavata ei voi.
Alue: Aihe vapaa
Voithan sä kertoa lapsillesi millainen äitisi oli, jos he eivät itse muista :)