Murrosikäisen yksinäisyys mietityttää

Murrosikäisen 13-vuotiaan pojan yksinäisyys täällä mietityttää. Hän on tyytyväisen ja tasapainoisen oloinen kaveri, joka aloitti juuri uudessa koulussa seiskaluokan. Hänellä on mun mielestä ihan tavalliset sosiaaliset taidot (eli ihan hyvät) ja kavereita periaatteessa on - näkee heitä vaan minun mielestä tosi harvoin, ehkä kerran viikossa. Tosin on ihan _koko_ ajan känny kädessä ja viestittelee erilaisten nettipalveluiden kautta luokkakavereidensa ja muiden kanssa. Mutta siis mietin että onko ongelma että näkee kavereita vapaa-ajallaan niin vähän? Onko tämä ongelma muille kuin meille vanhemmille? Mikä on normaalia vai riittääks että lapsi itse vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Eikä kysyttäessäkään näe tässä problemaaa.