Lue keskustelun säännöt.
Riitelettekö lasten nähden?
22.10.2014 |
Vai yritättekö katsoa, ettei lapsi näe riitelyänne?
Meillä lapsi ei yleensä näe, mutta joskus saattaa joku asia yhteisessä ruokapöydässä muuttua väittelyksi, niin silloin lapsi on ollut kyllä vieressä.
Mutta ollaan yritetty olla riitelemättä suuremmiten lapsen nähden.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä riidellään vähän eikä silloinkaan varsinaisesti riidellä, vaan joku ilmaisee tuohtumuksensa ja siihen otetaan kantaa välittömästi tai myöhemmin, mutta viesti yritetään aina kuunnella. En näe kauheasti syytä, miksi sitä pitäisi kätkeä. Paitsi ehkä silloin, kun riita syntyy kasvatuskysymyksistä, niinkuin tietysti aika usein käy.
Toisaalta nelivuotias on joka tapauksessa siinä sopassa, koska aika usein isä joutuu perumaan ja muuttamaan lupaamiaan asioita, koska ei ole tarkistanut äidiltä tai itseltään ensin. Mies on siis miellyttäjätyyppiä, joka hönkäisee heti myöntymyksensä, eikä yhtään harkitse. Lapsi taas osaa käyttää sitä ominaisuutta hyväksi.
On katsottu aiheelliseksi puhua tästä dynamiikasta lapsenkin kuullen, koska silloin hän ymmärtää, että välillä äiti käyttää veto-oikeutta tai laittaa isän miettimään asian uudelleen, ja tämä avoimuus tuntuu sopivan kaikille. Lapsikaan ei tällä tapaa juuri loukkaannu tai hämmenny linjan tempoilevuudesta, koska ymmärtää, mistä se johtuu.
Varsinaiset parisuhdekaunat ovat sitten eri asia, niitä ruoditaan erikseen. Mutta joskus tulee räjähdettyä stressaantuneena yllättävästi, ja silloin sitten annetaan lapselle joku selitys jälkikäteen, miksi se kuppi niin herkästi kaatui. Meillä on järkevän oloisesti tunteisiin suhtautuva poika. Ei säikähdä omia eikä muiden tunteita, eikä juuri tunnu kantavan kaunaa silloinkaan, kun itselle on jo pieni syyllisyys hiipinyt.