Lue keskustelun säännöt.
Tapaamissopimuksen muuttaminen?
26.09.2014 |
Lapset molemmilla vanhemmillaan viikko - viikkojärjestelyllä. Lapsille on minusta hyvä, että tapaavat näin molemia vanhempiaan. Asumme lähekkäin, joten ympäristö on sama, koulu ja kaverit. Lasten isän kanssa ihan ok välit. Nyt olen kuitenkin huolestunut muutamasta asiasta. Lapsilla on usein läksy- ja koulutarvikeunohduksia sillä viikolla kun ovat isällään. Kokeet saattavat unohtua. Harrastukset jäävät usein väliin, kun isällä ei ole varaa tai viitseliäisyyttä kuljettaa lapsia sinne. Lisäksi lapset ovat alkaneet olla levottomia kun palaavat minulle, mutta palautuvat 'normaaleiksi' oltuaan pari päivää täällä. Isän asunto on todella pieni. Lisäksi minua on alkanut epäilyttää ruoka-asiat, koska lapset ovat todella nälkäisiä ensimmäiset päivät palattuaan. Isällä on jaksamisensa ja taloudellisten asioidensa kanssa suuria ongelmia, ollut jo muinaisen liittomme aikana, ja olen alkanut epäillä tämän viikko-viikkosysteemin järkevyyttä. Olen yrittänyt tukea, siitäkin huolimatta, että kyseessä on ex-mieheni, häntä siinä, että tämä ratkaisu toimisi. tämä on siis yhdessä sovittu tällaiseksi. Olen sanonut, että vien lapset harrastuksiin, jos tarvitsee, olen muistuttanut, että tarkistaa läksyt jne. mutta ei. Lupaa kyllä, mutta tekemättä jää. Elatusmaksuja hänen ei tarvitse maksaa, ja muutenkin teen kaikki lasten hankinnat. En tiedä olenko nyt ihan turhasta huolestunut, mutta olen alkanut miettiä oliko tämä sittenkään hyvä ratkaisu lapsien kannalta. Erosta on joitain vuosia, lapset eivät ihan pieniä enää. Mutta kuinka ottaa asia puheeksi ilman mitään sen suurempaa dramatiikkaa, koska tiedän, että helposti asiasta syttyy sota, vaikka kuinka kauniisti asian yrittää exälle esittää? Kuinka voi järkevästi pyytää muutosta tapaamissopimukseen? En kaipaa 'olisit miettinyt ennenkuin lapsia hankit'-kommentteja, koska nämä lapset ovat kaikkein rakkain asia minulle tässä maailmassa, ja jätänkin tuollaiset kommentit ihan omaan arvoonsa.
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 14:45"]
Joo joo. On isä täysinkelvoton huoltaja lapsilleen. Lastenvalvojan juttusille ja unohda kaikki kiva kaveri entiselle rakkaalle puolisolle höpinät. Kyllä sinun pitää saada automaattisesti omia lapset kokonaan itsellesi, kun kyse on lasten edusta ja sinun diktatuurimaisesta vallasta!
[/quote]
Kysehän ei ollut tosissaan tuosta mainitsemastasi asiasta, varmaan tiedät sen itsekin. Siitä on tosiaan kyse, että olen huolestunut lasten edusta, mutta ei kyse siitä, että käyttäisin diktatuurimaista valtaa ja haluaisin lapset itselleni kokonaan. En myöskään pidää isää lapsille kelvottomana, lähinnä vain huolissani hänen jaksamisestaan. Minä en ole myöskään kiva kaveri entiselle puolisolleni, vaan olemme tekemisissä vain pakosta ja lasten asioissa, ja näitä välejä tarkoitin tuolla ok-väleillä. Mutta kuten jo aloituksessani sanoin, jätän nämä kommentit omaan arvoonsa. Sinulle kuitenkin mukavaa päivänjatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet alunperinkään mahdollistanut tilanteen. Isän ongelmat oli tiedossa ja SINÄ pääsit hänestä eroon, mutta altistit lapsen emotinaaliseen kaltoinkohteluun tietämällä, että isästä ei siihen vastuunkantoon ole. Lapset on jo kertalleen revitty juuriltaa ja nyt olet tekemässä sitä uudelleen. Mitä seuraavaksi?! Mitä, jos et jaksakaan yksin. Voit olla varma että välinne ei siitä ainakaan parane, jos lähdet vaatimaan sopimukseen muutosta, jos isällä on tahtoa tunteita olla lastensa kanssa.
Koulu ei ole puuttunut unohduksiin. Ja tosiaan kyselin täältä neuvoja siihen, mitä voin asialle tehdä, ja onko tässä tilanteessa syytä olla huolissaan. En ole 'viemässä' lapsia isältään, en ole vaatimassa mitään radikaalia, en vain tiedä mitä tehdä. Siksi kirjoitin tänne. Mutta huomaan jo nyt, foorumi oli aivan selkeästi väärä, mutta jatkakaa toki keskustelua. Kiitos ja anteeksi, poistun takavasemmalle ja jatkan asiasta huolestumista itsekseni.
Sepä se. Ihminen kun ei aina voi etukäteen tietää jokaisesta ratkaisuistaan sitä, mikä on se toimivin ratkaisu. Ja minun jaksamisestani tässä ei todellakaan ole kyse, jaksan, voin ja pärjään ihan hienosti :)
Mitä sinä olisit halunnut kuulla?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi ihan avoin ja rehellinen keskustelu kahden aikuisen ihmisen kesken. Kerro avoimesti ja rehellisesti huolistasi ja toivot isän myös kuuntelevan. Ei se niin vaikeata ole. Olet jo iso tyttö ja sinun pitää rohkeasti ottaa se vastuu, eikä todeta niitä ongelmia, jossain ajanvietteenä käytävällä keskustelupalstalla vaan ratkaista ne lastesi toisen vanhemman kanssa.
Olisin halunnut kuulla kommenteja ja kokemuksia ihmisiltä, jotka ovat kenties olleet samassa tilanteessa, että on tullut mieleen onko viikko-viikkoratkaisu sittenkään se paras mahdollinen ja kuinka vanhemmat saivat sovittua muutosta asiaan vai saivatko lainkaan, vai saatiinko asioista jollain muulla tavoin sovittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei siis juurikaan ole kokemuksia tällaisista keskustelupaikoista. Kirjoitin kysymykseni palstalle, kun päädyin kyseiselle vauva-sivustolle ajatellen tämän olevan sellainen paikka jossa näistä asioista voi anonyymisti kysyä. Sen jälkeen vasta oikeastaan selailin muita keskusteluja, ja huomasin, että ei täällä tosissaan kannata mitään kysyä, kun vastaukset ovat sen suuntaisia, että niitä kaikkia ei ihan täyspäiset ihmiset ole kirjoittaneet.
Näissä tilanteissa ei ole ihanne ratkaisua. Ongelmia on kaikissa tapaamismuodoissa, mutta yleensä ne selviää puhumalla. Aikuinen ei voi enää odottaa, että asiat selviää itsestään. Jos ongelma on todellinen ja huoli aito sinun pitää puhua siitä isän kanssa ennen kun tilanne mutkistuu entisestään. Vuoroasumisen avainhan on luottamus ja avoimmuus. Kaikki asiat voi millään mennä aina tismallee oikein ja samalla tavalla lapsen kahdessa kodissa vaan se erilaisuus pitää hyväksyä.
Ei yhdenkää lapsen elämä romahda siitä, että joka aterialle ei sitä porkkanaa ole tai molempien asunto ole toistensa peilikuvia. Eikä se lasten harrastus alakouiässä vielä niin vakavaa ole. Koita saada edes koulun kanssa petraamaan.
Lapset on meilläkin levottomia sekä minun, että isän kodissa. Asetu niiden lasten asemaan. Ei lapsi tunne yhtään vähempää ikävää kuin sinä esim. lapsia kohtaan, kun he ovat isällä.
Mutta ihan järjetöntä kyllä on, että sinä maksat kaiken. Jos noin huolissasi olet lasten isän taloudellisesta tilanteesta, mikset maksa elatusta lasten toiseen kotiin. Myös vuoroasumisessa kompeisoidaan näitä tuloeroja elatusmaksuin, koska se lasten oikeus saada sitä riittävää elatusta lasten molemmissa kodeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista muutosta haluaisit tapaamissopimukseen? Voisiko mennä päivän vaihdoilla, jolloin lapset pysyvät pitkälti sinunkin valvonnan alla?
Minkä ikäiset lapset ovat? Kuinka he eivät itse vielä ota vastuuta koulunkäynnistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on myös yksi asia joka huolestuttaa, kun täällä ollessaan jo osaavat ottaa vastuuta läksyistään, vaikkakin läksyt tarkistetaan joka ilta ja isällään unohtavat tuollaiset asiat. Alakoululaisia siis ovat.
Pitkä ja kallis prosessi oikeudessa, jos isä ei suostu muutamaan sopimusta.
Ja mitä tulee levottomuuteen. Ihan normaalista ikävästä kyse. Ei se ole helppoa olla erossa toisesta vanhemmasta, ja juuri kun taas tottuu niin heitetään kuin pallo ilmaan ja seuraavaa ottamassa koppia.
Niin ja jos isä ohjaa itsenäiseen tekemisiseen koulun suhteen. Lapsia kuin ei voi koko koulutaivalta pitää kädestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo joo. On isä täysinkelvoton huoltaja lapsilleen. Lastenvalvojan juttusille ja unohda kaikki kiva kaveri entiselle rakkaalle puolisolle höpinät. Kyllä sinun pitää saada automaattisesti omia lapset kokonaan itsellesi, kun kyse on lasten edusta ja sinun diktatuurimaisesta vallasta!
Toivottavasti isä pitää kiinni hänen ja ennen kaikkea lasten oikeudesta molempiin vanhempiin päivittäisessä arjessa. Ei sinulla ole mitää oikeutta määritellä millaista sen isyyden tulee olla.
Mitä ajattelit tarjota tilalle?! Joksikin standardiksi muodostunutta joka toisen viikonlopun tapaamisia?!
Ehkä ihan oikeasti haluaa viettää sitä aikaa lasten kanssa, eikä toimia vain taksikuskina harrastuksiin ja rauhoittaa sen arjen. Ja kyllä koulu puuttuu asiaan, jos unohtelut yms on huolestuttavaa, mutta anna kun minä arvaan...se on jo puuttunut.