Anoppini inhottaa

Minäkään en pidä anopistani. Ehkä on kuitenkin hyvä haukkua vain salassa, koska lapsia mummon haukkuminen satuttaa (kokemusta on kun äiti inhosi isän äitiä). 

Voisin avautua samaisesta aiheesta! :D Ex anoppi oli kamala, nykyinen vielä ihan siedettävissä, viimeksi nähnyt anoppia kohta vuosi sitten! :D kerran vuodessa on ihan hyvä xD

Ihan kun toi lause ois mun suusta tullut :D mulla kans ihan hirvee anoppi, kuvittelee olevansa hyvä lastenhoitaja ja ruuanlaittaja. Ja muutenki sellanen päällepäsmäri. Onneks ei kuitenkaa tarvii pahemmin olla tekemisissä.

Samoin. Anoppini on iso läski nainen, syö koko ajan, puhuu taukoamatta ja yleensä samat jutut uudelleen ja uudelleen. Puhuu ruoka suussa, möhnää vaan lentelee puheen tahtiin. Hän myös osaa kaiken parhaiten. Jos joku vaikkapa lakaisee lattiaa hänen mielestä väärin, on asia heti korjattava ja kertottava miten se on tehtävä. Ihan joka asiassa. Hän saa myös vittuilla muille päin naamaa, mutta annas olla jos joku jotain poikkipuolista sanoo hänestä! Alkaa hirveä draama, selkään puukottaminen ja ikuinen vihanpito.
Ja en ole ikinä sanonut tätä kenellekään. Pokkani pitää ämmän edessä eikä miehellä ja lapsilla ole aavistustakaan ajatuksistani.

Miniät yleensä tasoittuvat kunhan ikää tulee lisää. Ensin pitää yrittää nokitella ja näyttää olevansa kaikessa tietävämpi, parempi, kokeneempi, fiksumpi ja ylivertaisempi. Onneksi se menee ohi ja yleensä anopit vain keräävät kaiken rauhallisuutensa ja mielentyyneytensä odottaessaan tuon pätemisvaiheen ohimenoa. Jos miniän itsevarmuus ja itsetunto ovat nollatasoa, tuollainen vaihe kestää pitkään ja tuntuu ikuisuudelta.

Miniä hyvä, anopin koti on anopin koti ja siellä pätevät anopin säännöt. Jos anoppi ei pese ikkunoitaan, se ei ole sinun asiasi. Pese omat ikkunasi. Jos et pidä anopin tekemästä ruuasta, tee itse parempaa. Jos anoppi kasvattaa mielestäsi lapsia huonosti, olet valinnut huonosti kasvatetun puolison ihan itse. Jos anopin harrastukset ärsyttävät, harrasta itse paremmin. Jos anopin kotieläimet ärsyttävät, ole huoleti, ne asuvat anopin kotona. Jos anoppi pitää punaisesta väristä ja sinä et, sinun ei ole pakko  käyttää sitä väriä itse. Yms. yms.

Kysymys kuuluu, miksi on aina pakko huomauttaa kaikesta ja etsiä riidan aihe kaikesta? Tee paremmin ja anna anopillekin aihetta ylpeyteen. Anoppi ei ole vihollisesi, vaan liittolaisesi. Kunhan itsevarmuutesi kasvaa huomaamaan asian.

Terv. Anoppi, jota ärjyvä miniä naurattaa :)

Mulla on loistava anoppi. Mitä nyt vähän iän tuomaa tiettyä kaavoihin kangistumista, asiat tehdään näin koska jo 70-luvulla tehtiin näin :) Ymmärtää olla sekaantumatta liikaa, mutta neuvoo jos neuvoa kysyy.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:51"]Voisin avautua samaisesta aiheesta! :D Ex anoppi oli kamala, nykyinen vielä ihan siedettävissä, viimeksi nähnyt anoppia kohta vuosi sitten! :D kerran vuodessa on ihan hyvä xD
[/quote]

voi sinua onnekasta ; ) me asutaan anopin naapurissa, ahdistaa...: (

Mun anoppi ilmotti ekalla kerralla ku nähtiin, ettei ole valmis tutustumaan muhun koska en ole X (ja tähän X:n kohdalle avokkini exän nimi). Tästä kuitenkin hiljakseen päästiin eteenpäin ja kuvittelin päässeemme väleihin (avokkini on mamman poika, ei mikään vässykkä mutta uskoo, kuuntelee ja kunnioittaa mammaansa). Kunnes yhtäkkiä parin vuoden jälkeen anoppi haukkui minut alimpaan helvettiin ja heti perään myös äitini jonka on tavannut vain kerran. Kamala alkoholisoitunut naakka joka yrittää hallita parisuhdettamme jatkuvasti (sisustukseemme, menojamme, syömisiämme, työpaikkojamme ja niin edelleen).

Entinen anoppini oli ihana mutta exäni hirveä, voi kun saisi jotenkin paritettua nämä pojat ja äidit "oikein" :D

6/9

Taisi muutamaan miniään kalahtaa alapeukuista päätellen ... :D Eli miniöiden oma käytös aiheuttaa eniten ongelmia.

Moneskohan aloitus hirveästä anopista? Nooo, tapelkaa vaan tytöt. Saatte tupakkia sedältä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:09"]

6/9

Taisi muutamaan miniään kalahtaa alapeukuista päätellen ... :D Eli miniöiden oma käytös aiheuttaa eniten ongelmia.

[/quote]

Tai sitten ihmisillä on vain päinvastaiset kokemukset. Esimerkiksi oman anoppini kohdalla ei kyllä alkuun ollut rauhallisuudesta ja mielentyyneydestä tietoakaan, ja nimenomaan anoppi oli se, jolla oli valtava pätemisen tarve ja halu puuttua kaikkiin minun ja puoli soni asioihin. Hän myöskin suoraan yritti saada meidät eroamaan. Hänelle oli mitä ilmeisimmin kova pala, kun ensimmäinen lapsista lensi pesästä ja alkoi elää omaa elämäänsä.

Minä keräsin kaiken rauhallisuuteni ja mielentyyneyteni, ja mieheni puolestaan teki äidilleen selväksi, että vaikka hän tätä rakastaa ja kunnioittaakin, me olemme nyt pari, minä menen tärkeysjärjestyksessä äidin edelle ja me päätämme itse omista asioistamme. Pienen nikottelun jälkeen anoppi ymmärsi ja hyväksyi asian, ja nykyään meillä on ihanhyvät välit.

6 ei ymmärrä lukemaansa. Tässäkin ketjussa moni on sanonut, että on pitänyt tunteensa visusti omana tietonaan. Näiden miniöiden anopit todennäköisesti kuvittelee olevansa fantastisia anoppeja. Eihän näistä kukaan ollut riitaa haastamssa anoppinsa kanssa, päin vastoin, nielevät vaan kaiken. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:13"]

Moneskohan aloitus hirveästä anopista? Nooo, tapelkaa vaan tytöt. Saatte tupakkia sedältä.

[/quote]

Näitä miniöiden kasvutuskia voi katsella kuin saippuasarjaa. Nämä kaikki etenevät saman kaavan mukaan ja uuden miniän pitää yrittää päteä anopin silmissä jollakin tavalla. Pahin tapa on tietysti se, että pitää yrittää mitätöidä anoppi ja hänen elämänsä kokonaan. Noh, ymmärtävät sitten, kun ovat itse samassa tilanteessa ja katselevat jonkun kypsymättömän hupakon edesottamuksia. 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:48"]

Miniät yleensä tasoittuvat kunhan ikää tulee lisää. Ensin pitää yrittää nokitella ja näyttää olevansa kaikessa tietävämpi, parempi, kokeneempi, fiksumpi ja ylivertaisempi. Onneksi se menee ohi ja yleensä anopit vain keräävät kaiken rauhallisuutensa ja mielentyyneytensä odottaessaan tuon pätemisvaiheen ohimenoa. Jos miniän itsevarmuus ja itsetunto ovat nollatasoa, tuollainen vaihe kestää pitkään ja tuntuu ikuisuudelta.

Miniä hyvä, anopin koti on anopin koti ja siellä pätevät anopin säännöt. Jos anoppi ei pese ikkunoitaan, se ei ole sinun asiasi. Pese omat ikkunasi. Jos et pidä anopin tekemästä ruuasta, tee itse parempaa. Jos anoppi kasvattaa mielestäsi lapsia huonosti, olet valinnut huonosti kasvatetun puolison ihan itse. Jos anopin harrastukset ärsyttävät, harrasta itse paremmin. Jos anopin kotieläimet ärsyttävät, ole huoleti, ne asuvat anopin kotona. Jos anoppi pitää punaisesta väristä ja sinä et, sinun ei ole pakko  käyttää sitä väriä itse. Yms. yms.

Kysymys kuuluu, miksi on aina pakko huomauttaa kaikesta ja etsiä riidan aihe kaikesta? Tee paremmin ja anna anopillekin aihetta ylpeyteen. Anoppi ei ole vihollisesi, vaan liittolaisesi. Kunhan itsevarmuutesi kasvaa huomaamaan asian.

Terv. Anoppi, jota ärjyvä miniä naurattaa :)

[/quote]

Jos vaihdetaan tästä sana miniä anopiksi, niin saadaan minun anoppini. Tuli kylään ja suuttui, kun ei saanut nimetä käärmettä, jonka olin ostanut hänen pojalleen.

Up