Miksi pitää raivota ennen syömistä?

Ollaan jo jonkin aikaa ihmetelty miksi meidän 5 kk poika usein saa kunnon raivarit ennen ruokailua. Syö sekä kiinteitä että maitoa (korvike). Yleensä raivarit saadaan iltaisin, mutta tapahtuu sitä joskus päivälläkin. Kiinteitä syödessä tätä ei niinkään tapahdu, vaan raivarit tulee kun sylissä alkaa tuttipulloa tarjoamaan. Kiinteitä syödäänkin yleensä sitterissä, ei sylissä. Kummallista siinä on se, miten se riehuminen alkaa aina juuri kun oltaisiin aloittamassa syömistä, sitä ennen esim. hoitopöydällä on vielä ihan hyvällä tuulella. Mutta tosiaan siinä vaiheessa kun istutaan alas alkaa välittömästi huuto ja sitä jatkuu yleensä sellaiset 10-15 min ennen kuin sen verran rauhoittuu että pystyy tuttipulloa varovasti tarjoamaan. Jos raivarin aikana yrittää pulloa antaa, menee vain maidot henkeen ja se ei ainakaan helpota tilannetta. Ja se itku on sellaista suorastaan hysteeristä huutoa, pää punaisena huutaa äänensä käheäksi. Se itku on melkeinpä sellaista kunnon paniikkihuutoa, ei tosiaankaan mitään pientä kitinää. :(

Joskus rauhoittuu hetkeksi tutin avulla, ja usein poika ottaakin tutin oikein sillai "ahmaisemalla" ja mumisee tuttia imiessään ihan kuin se tutti olisi ollut juuri se oikea juttu mitä tarvitaan, mutta hetken päästä sylkee tutin pois ja sitten taas huuto jatkuu. Tuttipulloa ei taas huoli läheskään samalla tavalla, vaan sen tarjoaminen vain yleensä lisää huutoa. Lopulta sitten rauhoittuu, syö kunnolla koko pullollisen ja on taas ihan tyytyväinen.

Hampaitakin ilmeisesti puskee, kun selkeästi ikeniä kutittelee, mutta olisiko sekään selitys näille ruokaraivareille? Eniten ihmetyttää miten se osaakin aloittaa sen raivoamisen juuri silloin, kun istutaan alas aloittamaan syömistä. Ei ole mitenkään mahdollista, että joka kerta nälkä on juuri siinä vaiheessa mennyt överiksi, ja jätkällä olisi jo niin sietämätön nälkä ettei osaisi edes syödä. Ja minuutti aikaisemmin ei ollut vielä mitään hätää. Ei se joka kerta voi mennä niin. Sylissäkin on muuten ihan mielellään, eli se siitä sylissä olosta ainakaan pelkästään voi johtua.

Yöllä syöminen taas sujuu yleensä ilman mitään raivareita. Jätkä imaisee pullollisen yhdellä huikalla naamaan, röyhtäisee ja menee takaisin nukkumaan. Mutta miksi sen pitää melkein joka ilta olla niin vaikeaa?

Onko kellään ollut vastaavaa?