Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri, että mä en oo onnellinen
25.09.2014 |
En oo ollu moneen vuoteen. Mä vaan yritän väkisin tehdä jotain, että pysyisin menossa mukana. Nytkin aloitin opinnot syksyllä, mutta ei tää kiinnosta mua. Kamalat paineet suoriutua kursseista, ja ainoo syy, miks haluan suoriutua on, ettei tarvi hävetä, ettei osaa tai ei tarvi tuottaa pettymystä läheisille. Mut en mä saa tästä oppimisesta mitään mielihyvää. Valitsin vaan jonkun alan, etten syrjäytyisi, mut todellisuudessa mulla ei oo mitään ideaa mitä haluaisin/voisin tehdä. Musta on aina tuntunu, ettei mulle oo paikkaa maailmassa. Nyt mä vaan tajusin, että se tunne on totta.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:33"]
Hyvä lähtökohta ja ajatus. Mutta toteutappas käytännössä, jos olet vastuussa useasta läheisestä.
[/quote]
Monestako läheisestä syrjäytymistä pelkäävä opiskelija on vastuussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä tuossa kirjoituksessasi paistaa läpi ainakin osasyy miksi et ole onnellinen. Sanot: "ainoo syy, miks haluan suoriutua on, ettei tarvi hävetä, ettei osaa tai ei tarvi tuottaa pettymystä läheisille". Elät elämää joka ei lähde itsestäsi ja omista arvoistasi, vaan siitä että yrität välttää häpeää, näyttää joltain toisten silmissä. Sellainen elämä tekee aina onnettomaksi. Tiedän omasta kokemuksesta, olin nuorempana samanlainen...
Mitä ammattiin tulee, niin kaikille tosiaan ei ole mitään kutsumusammattia, sellaista että jonain päivänä huomaisi että jes, tätä haluan todella tehdä. Ei sen silti tarvitse tarkoittaa onnetonta elämää. Esim. minä en tiennyt yhtään mitä haluaisin ammatin suhteen tehdä, vaikka pidin 4 välivuotta lukion jälkeen sitä miettien. Nuo välivuodet tein töitä erilaisissa rutiinihommissa kuten kaupan kassalla ja tehtaassa. Lopulta sitten kuitenkin päätin että haluan vähän vapaamman ja luovemman työn, ja koska mitään mikä erityisesti kiinnostaa ei ollut, etsin jotain mikä ei ole kovin vastenmielistä ja sopii jotenkin luonteelleni. Esim. koska olen aika ujo ja erakko, ei kovin sosiaalisuutta vaativaa ammattia minulle. Opiskelin sitten sellaisen ammatin ja olen niitä töitä tehnyt 15 vuotta jo. Ei tämä mitenkään kurjaa ole, vaikkei työ koskaan ole intohimo ollutkaan. Ihan jees.
Ja elämään saa sisältöä sitten sieltä vapaa-ajasta, jos ei työstä niin valtavasti. Loppujen lopuksi työ on vain harvoille onnekkaille mitään valtavaa itsensä toteuttamista tai täyttymystä, useimmille se on vain jotain mitää pitää tehdä elättääkseen itsensä ja perheensä, ja hyvä jos se ei ole suorastaan kamalaa.
Tuo oivallus on alkupiste. Seuraavaksi unohda muita ihmisiä varten eläminen ja mieti, mitä itse todella haluat. Ole oma paras ystäväsi.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 10:59"]
Tuo oivallus on alkupiste. Seuraavaksi unohda muita ihmisiä varten eläminen ja mieti, mitä itse todella haluat. Ole oma paras ystäväsi.
[/quote]
Hyvä lähtökohta ja ajatus. Mutta toteutappas käytännössä, jos olet vastuussa useasta läheisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 10:59"]
Tuo oivallus on alkupiste. Seuraavaksi unohda muita ihmisiä varten eläminen ja mieti, mitä itse todella haluat. Ole oma paras ystäväsi.
[/quote]
Hyvä lähtökohta ja ajatus. Mutta toteutappas käytännössä, jos olet vastuussa useasta läheisestä.
[/quote]
Voisko sitten keskittyä pitämään huolta niistä useista läheisistä?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 10:48"]En oo ollu moneen vuoteen. Mä vaan yritän väkisin tehdä jotain, että pysyisin menossa mukana. Nytkin aloitin opinnot syksyllä, mutta ei tää kiinnosta mua. Kamalat paineet suoriutua kursseista, ja ainoo syy, miks haluan suoriutua on, ettei tarvi hävetä, ettei osaa tai ei tarvi tuottaa pettymystä läheisille. Mut en mä saa tästä oppimisesta mitään mielihyvää. Valitsin vaan jonkun alan, etten syrjäytyisi, mut todellisuudessa mulla ei oo mitään ideaa mitä haluaisin/voisin tehdä. Musta on aina tuntunu, ettei mulle oo paikkaa maailmassa. Nyt mä vaan tajusin, että se tunne on totta.
[/quote]
Se että ei halua tuottaa pettymystä läheisille on aikuisten ajattelua. Mehän ollaan yhdessä täällä ja se että haluaa välttää läheisten loukkaamista ohjaa itseä toimimaan oikein. Samalla löytää paikkansa maailmassa. Monesta tuntuu ja on tuntunut tuolta kuin sinusta. Jos ala mitä opiskelee ei ole oikea niin voi aina pyrkiä siihen mikä kiinnostaa mutta kannattaa jo pysyäkseen siinä menossa mukana opiskella sitä mitä jo opiskelee. Tyhjän päälle ei kannata jäädä.