Lue keskustelun säännöt.
En uskalla erota
21.07.2014 |
Asiaa olen miettinyt jo vuoden, lähes päivittäin. Miehellä on narsistisia luonteenpiirteitä, henkisen väkivallan määrä on tolkuton. Kun olen yrittänyt saada häntä järkiinsä, ymmärtämään sanojensa ja tekojensa vääryyden, hänen mielestään olen hullu eikä hän "ole koskaan sanonut mitään sellaista". Erosta hän sanoi sen veran, että jos haen sitä, hän aikoo mustamaalata minut yhteisellä työpaikallamme, ystävilleen ja suvulleen. Olen yrittänyt salaa ja tuloksetta etsiä uutta työpaikkaa. Olen jo niin loppu ja puhki, etten näe tietä ulos tästä, ainakaan voimavaroja ei ole kaivaa sitä ulospääsytietä esiin...
Onko kenelläkään kokemusta edes hiukan tämänkaltaisesta tilanteesta? Mitä tapahtui, ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (7)
Minulla sama tilanne mutta olen kotihoidontuella ja työpaikka johon piti palata lopetettiin äitiysloman aikana. On todella v:mäistä olla taloudellisesti altavastaajana tämänkaltaisessa suhteessa. Kaikki mistä protestoin kuitataan mene sitten töihin ja elätä tämä perhe asenteella. Eikä oikein voi lähteäkään kun taloudellista turvaa ei ole. Ahdistaa hirveästi mikä minulla näkyy ahmimisena ja painon nousuna, mistä miehen on sitten helppo kuittailla. Jos vain saisin töitä ja pääsisin jaloilleni, niin ehkä uskaltaisin lähteä, uskaltaisinko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, ja erityisesti ensimmäisen kommentin laittanut. Ehkä se tuleva helvetti on sen arvoista, että voisin joku kaunis päivä hyvin. Lapsia meillä ei ole, riittää kun saan itseni tästä pois. Mies tekisi minusta varmasti vakuuttavia ls-ilmoituksia ja vaikka mitä, niin vakuuttava hän on tuossa kieroudessaan.
Hänkin uhkasi itsemurhalla. Siis luoja millaisia ihmisiä maailma on pullollaan, minä mukaan lukien, kun tässä suhteessa vielä olen. Pelko sumentaa järjen.
Toivottavasti löydän saman sisun jonain päivänä
-ap-
Mutta mielelläni kuulen lisää!
-ap-
Jos ei edes lapsia ole, niin mikä sua pidättelee? Mitä väliä, mitä jotkut muut ajattelevat? Mies kostaa aikansa, mutta se loppuu ennemmin tai myöhemmin. Enemmän häviät, jos jäät.
Olen ollut narsistin kanssa ja myös pelotti se, kun tiesin, että mies kostaa eron jälkeen. On kostanut kaikin mahdollisin tavoin ja lapsen kautta kostaa edelleenkin, mutta nyt neljä vuotta myöhemmin alan olla suht koht selvillä vesillä. Tiukasti kaikki yhteydet äijään poikki. Laitoin välit jäihin myös useimpiin entisiin yhteisiin tuttuihin. Kyllä kannatti lähteä. Nyt jo ilo pulppuaa elämässäni.
Rumat kainot käyttöön. Sähköpostitodisteita tai nauhoituksia miehen henkisestä väkivallasta. Sitten sukulaisten eteen ja itkien kyselet mitä tehdä. Kokeileepa mustamaalata sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kans tuota nauhoittamista. Olisinpa itse käyttänyt, olis ollut hyötyä lastensuojelussa ja oikeudessa!
On. Minä lähdin tuollaisesta pois enkä jaksanut enää välittää mitä miehen sukulaiset tai tuttavat ajattelisivat. Työpaikallakin minusta tuli se paska ämmä, mutta en jaksanut siitäkään välittää. Ne, jotka ymmärsivät katsoa vähän yhdestä suunnasta tulevan paskan alle, tiesivät kyllä ettei kaikki ole niin kuin kovaan ääneen kerrotaan. Oma exäni sanoi yhdessä vaiheessa vielä että hän ajaa päin kallionleikkausta autolla jos haen eroa ja se olisi mun syyni. Sanoin täysin rauhallisesti, että sitä en toki toivo, mutta jos hän aikuisena ihmisenä sen päättää tehdä, niin sitten tekee.
Minulle jäi vain vähän ystäviä eron jälkeen, mutta sitäkin rakkaampia. Miehen sukuun en pitänyt mitään yhteyttä viiteen vuoteen, tänä keväänä laitoin ex-anopille surunvalittelukortin kun kuulin ex-appiukon kuolleen. Olihan hän lasten vaari.
Kaikki se oli juuri sen vapauden arvoista, enää ei itkettänyt mennä kotiin, ahdistanut iltaisin, lapset voivat paremmin kun kotonamme oli rennompi tunnelma vaikka olinkin välillä hyvin surullinen. Keskityin viettämään lasteni kanssa paljon yhteistä aikaa, lautapelejä, ulkoiluhetkiä jne. Ja hengitin vapaasti. Kukaan ex-mieheni "puolelle" asettuneista ei ikinä tulisi ymmärtämään sitä helpotuksen määrää ja elämäniloa jonka erossa sain. En toki heti, vaan sitä ennen piti rämpiä läpi kivisen helvetin; siitä piti ex-mies huolen. Hain lapsille apua neuvolan kautta, itselleni terveyskeskuksen kautta. En syönyt muuta kuin pahimpina aikoina nukahtamislääkkeitä, hyvät yöunet takasivat iskuvalmiuden ex-miehen keksimiin juttuihin.