Sinä jolla on ollut neljänkympin kriisi oikeasti!

Se oli sellaista että tuntui ettei elämällä ole enää mitään annettavaa. Että nykytilanne on epätyydyttävä, ja että mitään parempaa ei voi enää saada, koska ikä estää kaikki kiinnostavat muutokset. Haaveilin esim. ulkomaille muutosta, alan vaihdosta ja ties mistä, mutta samalla tajusin että ei sitä enää tässä iässä... Enkä tahtonut kestää ajatusta että samassa arjessa pitäisi jaksaa eläkkeeseen asti kuin missä tarvoin. 

Mutta lopulta ihan itsestään meni ohi neljänkympin kriisi. En muuttanut mitään ulkoisessa elämässäni edes. Itsestään vaan kypsyin hyväksymään sen mitä nyt on, ja lopettamaan taivaiden tavoittelut.