Miehen kuolema ja keskenmeno
Apua! Rakas mieheni kuoli tapaturmaisesti viisi viikkoa sitten. Olen edelleen shokissa, en tiedä miten selvitä seuraavaan päivään. Ainoa lohtuni on ollut, että odotin esikoistamme, ajattelin että vaikka lapsen kasvattaminen yksin olisi raskasta, mieheni elämä kuitenkin jatkuisi hänessä. Tänä aamuna heräsin huonosti nukutun ja itketyn yön jälkeen vatsakipuihin. Ajattelin kuitenkin että liittyvät raskauteen. Menin vessaan ja housuihin hulahti kirkasta verta. Ainoa syyni elää kuoli siinä hetkessä. Mitä teen? Miten voin ikinä selvitä tästä. Miten tällainen tuska voidaan minulle antaa. Auttakaa. En jaksa. Enkä edes tiedä miten tällaisen keskenmenon kanssa toimitaan. Ikävöin miestäni ja pelkään tulevaisuutta. Ripustauduin tulevan lapsen varaan, häntä saisin rakastaa ja hoivata, näkisin mieheni piirteitä. Kaikki mitä rakastin on kuollut.
Kommentit (24)
Vuoto jatkuu samanlaisena. Onko jollakin kokemusta onko keskenmenossa vuoto yleensä tosi runsasta vai enemmän kuukautisvuodon kaltaista?
Vuoto voi olla keskenmenossa monenlaista. Itse olen viikolla 31 ja eräs samassa vaiheessa olevaa mammakaverini vuosi verta raskauden puoleen väliin asti, välillä runsaastikin. Voimia sinulle joka tapauksessa, tulee vielä parempia päiviä ja onnea sinunkin elämääsi.
Varaa aika yksityiselle ultraan.
Tai marssit vaan sinne päivystykseen ja kerrot että sinulla on kipuja. Tässä tilanteessa on mielestä ok kyllä tehdä vähän vilunkia vaikka hirveitä kipuja ei olis.
Kuinka AP:lle kävi? Omalle ystävälle kävi samalla tavalla, joten siksi tämä keskustelu jäi mieleen.
Kamala tilanne :/ Paljon voimia sinulle.
Kuinka pitkällä raskaus oli? Oletko ehtinyt käydä jo aamun jälkeen lääkärissä varmistamassa, että kyseessä oli varmasti keskenmeno?
Tässä tilanteessa ehdotan että menet pyytämään ihan neuvolasta/terveyskeskuksesta apua! Tilanteesi on harvinainen, eikä siihen välttämättä pelkkä oma apu auta. Keskusteluapua, (kriisiapua?) pitäisi saada hoitotyöntekijöiltä. kyllä pitää onnistua, kun vain kertoo asiansa niinkuin on.
Itseasiassa, vaadi niitä. Eihän sitä ulkopuolinen voi 10 min tapaamisella tajuta sinun tilannetta, ja saattavat sivuttaa ongelmasi. Mutta tällaisessa tilanteessa henkinen tuki on tärkeää!!
En ole pystynyt vielä mihinkään. Olin viikolla 12+2. Vuoto on kuukautisten kaltaista. Ei kovin runsasta mutta sitä tulee kokoajan.
Mikä rv, ap?? Ei ole välttämättä keskenmeno vaikka vuotaisi!
Ap, soita terveyskeskukseen ja selitä tilanteesi. Sieltä neuvotaan, miten sinun pitäisi toimia.
Ei välttämättä ole km. Mene ultraan.
Nimim 8km ja 3 elävää lasta
Olin jotenkin ajatellut selviäväni miehen kuolemasta ystävien ja perheen tuella, mutta tämä on jo niin rankka yhdistelmä, että tosiaan jotain kriisiapua pitäisi saada. Mitä antaisinkaan jos saisin hänet takaisin. Silloin tämä keskenmeno ei olisi mitään. Nyt se tuntuu maailmanlopulta. Anteeksi että avaudun täällä. Tuntuu vain siltä että johonkin täytyy purkaa. En ole vielä pystynyt ilmoittamaan kenellekään. Raskaudestanikaan ei vielä tiennyt kuin yksi ystävä.
Kannattaisko nyt kuitenkin lähteä lääkäriin????
Oletko käynyt jo ultrassa?
Saattaa olla km tai olla olematta.
Osanottoni miehesi takia ja voimia.
T. 3 km ja 2 lasta
Onko kukaan varmistanut keskenmenoa? Itse vuodin verta läpi raskauden..
Nousi kyyneleet silmiin. Kamala tilanne sinulla. Iso halaus ja Voimia.
Soita äitipolille ja mene tarkistuttamaan tilanne, pikaisesti. Minulla ollut kaikkiaan vuosien aikana 10 keskenmenoa ja 4 lasta olen synnyttänyt, joka ainoassa raskaudessa vuoti verta ja välillä ihan holahtamalla. Voi johtua istukan paikasta tai ihan jostain muustakin, ei välttämättä keskenmeno. Mutta käy tarkistuttamassa tilanne. Ja pyydä apua, sinulla on nyt liian raskas taakka kannetavana. Voimia ja oikein lämmin halaus <3
Tule kertomaan kuulumisesi, jooko!
Soitin päivystykseen josta sanottiin että jos vuoto ei kovasti runsastu voin katsella tilannetta rauhassa (rauhassa tässä tilanteessa? ) kotona viikonlopun yli. Maanantaina lääkäriin. Kyselyni henkiseen tukeen sivuutettiin, todettiin että lääkäri voi kirjoittaa lähetteen johonkin ehkä psykologille.
Olen nyt siskoni kanssa, en ole kertonut raskaudesta enkä mahdollisests keskenmenosta. En vain pysty. Vuodan edelleen samalla tavalla. Läheisen läsnäolo silti helpottaa edes vähän.