Kenellä paskin elämä? Yleinen nokitus -ketju

Kaljat loppui ja pizzaa ei ole, pelin alkuun vielä pari tuntia. Ei ole rahaa hankkia lisää, pankkikortti katosi eilen kännissä ja samoin kännykkä. En voi edes vipata keltään maanantaihin asti, koska ei ole puhelinta. En myöskään tiedä missä frendit juomassa ja juhlimassa.

4 vuotta taas odottanut tätä viikonloppua ja näitä pelejä... sit käy näin! Prkl!

Riitaisa avioero.

Olen prostituoitu, paha sosiaalinen ahdistushäiriö, käytännössä koditon (hotellista ja kaupungista toiseen), ei yhtään ystäviä ja viileät välit perheeseen..

Noh kyllä ne asiat voisi huonomminkin olla!

Elämäni on periaatteessa ihan ok. Koti ja työ ja jotain ystäviäkin. Kuitenkin kärsin niin hirveästä masennuksesta ja ahdistuksesta vuodesta toiseen että olo on kammottava koko ajan. Aivokemiani tekee elämästäni sietämättömän paskan ja siksi suunnittelen sen päättämistä.

Riitaisa avioera ja nykyinen mieheni on väkivaltainen... :(

Mieheni on eilen häipynyt ryyppäämään sellaisen pariskunnan kanssa, jonka nainen on kovasti hänen peräänsä. Meillä on ero tulossa. Olen sairaslomalla ahdistuksen vuoksi, ja lääkäri teki meistä " tuen saamiseksi " lasu-ilmoituksen. Päivien päättäminen on kanssa käynyt mielessä, lapsien vuoksi täytyy jaksaa. Ahdistus ja paha olo salpaa hengityksen. Lisäksi rahat on nyt sairaslomalla täysin loppu, ei ole varaa tehdä mitään. Että pistäkääs paremmaksi.

Äidilläni on huntingtonin tauti, ja on 50% mahdollisuus että se on minullakin. En ole käynyt testeissä.

Ei lasu ilmoitus ole enää nykyaikana mitään ihmeellistä. Saatte apua. Ei tuon takia kannata itteensä tappaa. Anna äijän mennä.

Lapsuus helvetistä jättäen ahdistuksen ym. Olen yksinäinen ja onneton. En saa elämääni muutosta.

On (vuokra)koti, (määräaikainen) työ ja (vanha, viittä vaille romu) auto. Ei ystäviä. Lemmikki on mutta sekin viihtyy nykyään kaikkialla muualla kuin kotona. Joudun olemaan äiti omalle äidilleni joka eronsa jälkeen on sekoillut kuin paraskin teini, sp-taudeista lähtien. Äitini ei osaa hoitaa raha-asioitaan yhtään ja minun pitää pienistä tuloistani auttaa koska jos en auta, äiti uhkailee ajavansa rekan eteen. Äidin eksä on juoppo narsisti joka yrittää pitää minuunkin yhteyttä. Lupaa esim. korjata autoani mutta kun sen (sovittu) aika tulee niin sanoo ettei ole mikään mun palvelija joka auttaa silloin kun tarvitsen. Mutta kossua ja körssiä voisin viedä jos ajelen lähistöllä.

Töissä olen se ylikoulutettu jota ei vakinaisteta sen vuoksi että teoreettisesti voisi lähteä koska vain pois. Lähdenkö? En.

Isäni rakastaa enemmän uutta vaimoaan ja sisarpuoliani kuin minua. Isän puolen suku pitää minua säälittävänä mustana lampaana jolle voi halutessaan tehdä vaikka oharit. Äidin puolen sukulaiset pitävät mua ylpeänä koska en käytä alkoholia.

Lähimmät ystävät ovat muuttaneet pois Suomesta. Miehet haluavat olla vain (pano)kavereita kanssani.

Vois kai sitä huonomminkin olla.

ei ole yhtään kaveria, paha mielenterveysongelma haittaa joka päiväistä kulkua. Koira lopetetaan huomenna, isä on pahasti sairastunut aivosyöpään, veli on alkoholisti, olen itse rahaton ja asun kämpässä jossa on vain vessa ja olkkari ja keittiö. Joka päivä syön vain nuudeleita, ei riitä rahaa psykoosilääkkeisiin juuri ja juuri koiranruokaan. Elämä on.

lapsi vakavasti sairas, isänsä jätti kun diagnoosi selvisi.itse työttömänä, rahat loppu. jatkuvaa valvomista ja voimat aivan loppu hoitaa edes pakolliset asiat.

voisi varmaan huonommin mennä, kun kämppä lähtee alta.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 11:39"]

Mieheni on eilen häipynyt ryyppäämään sellaisen pariskunnan kanssa, jonka nainen on kovasti hänen peräänsä. Meillä on ero tulossa. Olen sairaslomalla ahdistuksen vuoksi, ja lääkäri teki meistä " tuen saamiseksi " lasu-ilmoituksen. Päivien päättäminen on kanssa käynyt mielessä, lapsien vuoksi täytyy jaksaa. Ahdistus ja paha olo salpaa hengityksen. Lisäksi rahat on nyt sairaslomalla täysin loppu, ei ole varaa tehdä mitään. Että pistäkääs paremmaksi.

[/quote]

Mulla se ero on jo todellisuutta. Mulla ei ole lasta, vaikka haluaisin. Ikää lähes 40. Eron myötä meni koti alta ja jouduin muuttamaan maasta toiseen. Olen nyt ollut työtön yli vuoden, edes haastatteluihin ei kutsuta. Ei siis ole rahaa eikä perhettä. Ystävätkin ovat kadonneet.

Huonomminkin vois tietysti mennä, fyysistä terveyttä on sentään vielä.

Lapsen kuolemasta ei miehen kanssa yhdessä selvitty, vaan tuli siihen vielä vaikea avioero, joka tässä nyt on meneillään. Velkaa on enemmän kuin saisi olla, kohta olen asunnoton.

Kaikki tämä aiheutti mielenterveysongelmia, joiden kanssa alkaa olla aika vaikea elää. (Anoreksia, masennus, ahdistus, unettomuus)

Jouduin jäämään töistä pois. Ystäviäkin on vaikea nähdä, vaikka niitä kyllä vielä on ja olen yrittänyt kunnostautua. En vain jaksa/pysty.

Ystävät jäivät yksi toisensa jälkeen, yksinäisyys painaa. Mies on, mutta hän mielenterveysongelmainen pitkäaikaistyötön ja ryyppyputki päällä. Suku on kaukana ja oma työ määräaikaisena loppuu pian. Väsyttää, on vaikeaa, veriarvoissakin häikkää, masentaa.

Ei tästä ollut nokittajaksi, ihan hirveän surullisia kohtaloita täällä kaikilla :( Jaksamista.

Rahaa on liikaa ja en tiedä mihin sijoitan ne. Lapsella on paljon ystäviä, näen häntä liian harvoin! Mies on unelmieni mies. Mun elämä ei todellakaan ole paskaa, vaan unelmaa!