Miksi et alkaisi seurustelemaan epävakaan kanssa?

Kyllä mä voisin alkaa.

Koska olen sen helvetin jo kerran kokeillut. 12 vuotta siinä piinassa saa riittää yhdelle naiselle.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:39"]

Koska olen sen helvetin jo kerran kokeillut. 12 vuotta siinä piinassa saa riittää yhdelle naiselle.

[/quote]

millaista oli, jos jaksat edes vähän kuvailla?

Eiippuu vähän mitä tarkoitat "epävakaalla". Niitä epävakauksia kun on kaikenasteisia, osa jopa ohimeneviä. Tyhmä kysymys.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:43"]

Eiippuu vähän mitä tarkoitat "epävakaalla". Niitä epävakauksia kun on kaikenasteisia, osa jopa ohimeneviä. Tyhmä kysymys.

[/quote]

*Riippuu

En halua epävakaata elämää. En jaksa draamaa.

Yhtä helvetillistä vuoristorataa. Raivoa, huutoa, mykkäkoulua, minulta ja sukulaisiltani varastamista, ryyppämistä, jatkuvaa valehtelua, ulospäin kulissien kiillotusta, tyhjiä lupauksia, rahojen tuhlaamista, omien vanhempien nöyristelyä ja samalla minun vanhempieni haukkumista. Loppuvaiheessa tuli jo turpaankin. Siinäpä ne huonot puolet. Tämä tyyppi on toki myös alkoholisti, mutta ihan mielentilatutkimuksesta on epävakaa-diagnoosi.

hyviä puolia? Ei tule mieleen.

No, ei kai tuollaiset etukäteisrajoituksrt toimi, sitä rakastuu kehen rakastuu, mutta mä henkkoht uskon, että olisin suurella todennäköisyydellä onneton epävakaan puolison kanssa. Olen aika herkkä ja koulukiusattu ja mun on vaikea luottaa ihmisiin. En siis kestäisi mitään mielenosoituksia tai raivareita tai vihamielisyyttä toiselta. Onneksi mieheni on hyvin vakaa ja luotettava ja tunne-elämältään tasapainoinen. Olen myös luonteeltani huolimaton joten miehen vastuuntuntoisuus on auttanut suuresti lapsiperhearjessa.

Suora vastaus ap:n kysymykseen: Koska se on epävakaa.

Voisin seurustella. On ihan normaalia, että esim.toinen tissi on isompi kuin toinen ja tavallaan ihan hauskannäköistäkin.

-Mies 29v-

Mulla on itsesuojeluvaisto.

Täällä on jatkuvasti, päivittäin, keskusteluja epävakaista. Harvoin edes viitsin kommentoida, mutta nyt taas;

Riippuu ihan älyttömästi ihmisestä, sairauden kuvasta ja vaikeudesta, että miten se vaikuttaa ja näkyy elämässä.

Itsellä on lievä epävakaa, ja vieläpä sisäänpäin kääntynyt. Ei sitä muut huomaa, eikä se vaikuta muuhun kuin että itsellä on vaikeuksia itsensä kanssa. Puran ne mm kirjoittamalla päiväkirjaa ja käymällä terapiassa. Muutoin olen aika normaali, epävarmuus, huono itsetunto yms löytyy, mutta minun sairaudenkuvaan kuuluu se, että juuri tuollaisia piirteitä peitellään ja salataan. En ole vuoristoratamaisesti käyttäytyvä, sekuntissa raivostuva. En syyllistävä, ilkeä tai läheisriippuvainen. Ei moni edes tiedä minulla olevan tätä, olen sosiaalinen (vaikka se jälkeenpäin aiheuttaa aina sitä että häpeän itseäni ja haluaisin vajota maan alle) ja minulla on vakituinen parisuhde ja lapsia.

Silyi en tahfo vähätellä muiden kokemuksia; joidenkin epävakaiden kanssa se oikeasti on ihan helvettiä ja ystävyyskin on vaikeaa. Tämän tiedän kokemuksestakin.

Halusin vain tuoda esille sen, että kailki epävakaat ei ole samanlaisia, kuten ei monista muistakaan häiriöistä kärsivät. Jotkut ei esim masentuneena huolehdi itsestään ja jättäytyvät kotiin, jotkut huolehtivat ja pyrkivät elämään kuin muutkin.

Kiitos alapeukuista jo etukäteen, niitä kun täällä sataa jos tuo eri kannan esille.

Alkuvaiheessa oli suorastaan mukavaa, kun toinen vielä puhtaasti ihannoi ja oli onnellinen, ja viina lakkasi maistumasta vallan. Puhuttiin loputtomasti ja päästiin älyllisesti samalle aaltopituudelle. Sitten kun alkoi tyytymättömyys, sitä sitten tosiaan riitti. Oli mustasukkainen kesätyöstäni, koulukavereistani, opiskelustani, murjotti, riekkui kylillä, petti, sekaantui parhaaseen ystävääni, pyysi minulta apua kuin äidiltä kun tajusi joutuneensa siinä ikävään välikäteen.

Eroaminen oli tahmeaa jopa parikymppisenä, vaikka en sentään saanut nyrkistä tai edes pelännyt saavani, kerran vain jugurttipurkillisen paidalleni. Mutta se painostettu syyllisyydentunne oli kauheaa, vaikka hyvin tiesin, ettei tätä voi eikä pidä kestää. Vielä monta vuotta myöhemmin seuraavan pitkän suhteen loputtua ja uuden alettua ex yritti päästä väliin. Siihen mennessä oli jo pitänyt sietää hänen enenevästi alkoholistista käytöstään ja sen seurauksia kaveripiirissä, yhtä hullun ja juopon tyttöystävänsä toilauksia, vuosien puhelinterroria lauantaiaamuöisin, ja surua siitä, kun lahjakas ihminen ei mitenkään saa palikoistaan kasaan ja se on aina muiden syy. Jossain vaiheessa autoin häntä kun oli telonut itsensä kädettömäksi, ja se ruokki taas jotain vanhoja oikeutuksentunteita, ja taas tuli pallosalama sisään. Vaikken itse suostunut siihen aikaan enää kuuntelemaan ja ohjasin ulos, yhteisistä kavereista näki kyllä, että heille oli raskasta joutua kuulemaan loputtomiin vaahtoamista minun tekemisistäni ja tekemättömyyksistäni.

Olen hänelle kuulemma edelleen tärkeä ihminen, ja se on helppoa näin, kun ei olla kuitenkaan tekemisissä. Omasta mielestään hän alkaa seestyä keski-iässään, mutta työkunnossa ei taida olla. Hän olisi kuulemma erinomainen työssään, mutta tekee sitä niin sydänverellä, ettei se pitemmän päälle ole mahdollista.

Jollain lailla olen tyytyväinen hänen tuntemisestaan, mutta se on helppo sanoa, koska mitään vakavampaa ei ole tapahtunut. Hän kun on paremminkin lievä tapaus. Lisäksi olen aina pitänyt siitä ihmisestä, joka hän olisi jos kykenisi. Mutta parisataa kilometriä ja pääsääntöinen viestihiljaisuus on sellainen mukavan toimiva etäisyys.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 11:39"]Koska olen sen helvetin jo kerran kokeillut. 12 vuotta siinä piinassa saa riittää yhdelle naiselle.

[/quote]

10v tein niin, pettäminen osittain syy eroon

Minulla on ystävänä epävakaa ja kyllä se on välillä niin raskasta että vaikea on kuvitella että voisin seurustella epävakaan kanssa. Mutta tietty riippuu siitä miten ko tila ilmenee. Ystäväni on hirvittävän rasittava useinkin, valittaa, vyöryttää ongelmiaan niskaani, vaatii erikoishuomiota ja tukea todella usein, syyllistää jos en aina jaksa, ei kykene työelämään, syyttää muita ihmisiä ongelmistaan jne. Onneksi käy terapiassa mutta hankalaa on sitten kun on tullut riippuvaiseksi terapeutista ja joskushan niittenkin on lomailtava.