Lue keskustelun säännöt.
Mitä vaikuttaa asua maalla?
27.07.2014 |
Asumme syrjässä, koulua ei lähellä, lapsilla kavereita ei kovin lähellä. Nekin, jotka ovat, niin eipä ole koko kesänä kuulunut yhteydenottoja, vaan omat lapset soittelevat ja kyselevät kylään joko että tulisivat meille tai menisivät itse sinne. Aniharvoin sopii, kun ovat meneviä ihmisiä ja on serkkuja yms joiden kanssa itse viettävät aikaa. Säälittää omat lapset.
Itse aikuisena vielä olen sietänyt tätä helvetillistä yksinäisyyttä miehen kotipaikassa, mutta että pitää antaa lastenkin kärsiä. Ei ole mielestäni oikein. Mutta suostuuko mies kuuntelemaan yhtään meidän perheenjäsenten kantaa tähän asuinpaikkaan, no ei. Täällä asutaan ja meidän pitäisi vain sopeutua, itse en ole vuosien varrella sopeutunut. Lapset roikkuvat minussa kiinni, koska heillä ei ole täällä kertakaikkisen mitään ja ovat täysin varassani, mitä liikkumiseen tulee. Miestä ei huvita tai hänellä ole aikaa "tyhjää" kuskailla.
Teenkö väärin, jos vain hankin muualta asunnon ja vien lapset ihmisten ilmoille asumaan? Mies sanoo, että rikon koko perheen, mutta jos toinen ei piittaa asioista meidän muiden kannalta, vaan vain itsestään, niin minäkö rikon yksin perheen? Tunnen jo etukäteen syyllisyyttä, mutta toisaalta valtaa sisäinen rauha, kun ajattelen mitä kaikkea hyvää muutto kaupungin lähelle toisi mukanaan, sekä omalta että lasten kannalta..
Kommentit (15)
Me asumme myös syrjässä, eikä meidän lapsellamme ole ongelmia. Tuntuukin, että olet siirtänyt omaa viihtymättömyyttäsi muihin. Toki itse en isänä puhu "tyhjän ajamisesta" jos jonnekin olisi menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. Miten joku pystyy kehittämään itselleemn noin tylsää? Mekin asumme maalla eikä kavereita kesän aikana kovin paljoa ole tullut nähtyä, mutta kyllä meillä tekemistä silti aina löytyy. Lapset leikkivät keskenään ja keksivät vaikka mitä puuhaa. Eniten niitä taitaa harmittaa kun koulut alkavat kohta
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Olisko kavereitten puutteeseen joku muu syy?
Mekin asumme Todella Syrjässä, mutta lasten ollessa pieniä, ja varsinkin kouluikäisiä, meillä ramppasi vieraita yhtenään, tai lapset olivat kylässä kavereiden luona. Muistan eräänkin kesän, jolloin meillä oli koko oma perhe, ja VAIN oma perhe yön kotona kesäloman aikana vasta joskus heinäkuun puolivälissä. Silloinkin erikseen määrätty, että huomisen juhlan takia kaikki lapset kotiin eikä vieraita.
Myöhemmin kun olivat jo ammattikouluiässä ja viikot koulupaikkakunnalla, perjantain kouluautossa saattoi tulla enemmän vieraita lapsia kuin omia. Ehkä teidänkin kannattaisi keksiä jotain sellaista, jonka vuoksi kavereita tulisi teille. Meillä se jokin on hevoset.
Hanki sinäkin ajokortti, niin voit kuskata itse. Kyllä minäkin laskin päiviä, montako vielä jäljellä ennen kuin lapsi saa itse ajokortin. Enkä minä suorastaan nauttinut siitä, kun monta kertaa viikossa piti istua kirkonkylällä odottamassa harrastajaa sellaiseen aikaan, että kirjastokaan ei ollut auki.
Viihdyn täällä maalla hyvin ja lapset erinomaisesti. Puitteet on tehty lapsille sellaisiksi, että viihtyvät.
Meillä on mm.
Iso trampoliini
Uima-allas
Leikkimökki
Hiekkalaatikko
Kiikut
Kiipeilyteline
Pyöriä
Paljon leluja ja kirjoja
Sekä kaksi autoa joilla ollaan valmiita kuljettamaan. Useimmiten haetaan lasten kavereita meille.
Uskon, että kun vanhemmat viihtyvät ja ovat elämäntapaansa tyytyväisiä se välittyy myös lapsille.
Ap, onko teillä tehty kaikki mahdollinen lasten viihtymuseksi?
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 10:46"]
Me asumme myös syrjässä, eikä meidän lapsellamme ole ongelmia. Tuntuukin, että olet siirtänyt omaa viihtymättömyyttäsi muihin. Toki itse en isänä puhu "tyhjän ajamisesta" jos jonnekin olisi menoa.
[/quote]Joo, samaa mieltä. Tyytymättömyys ei ehkä sittenkään johdu siitä asuinpaikasta vaan kaikesta muusta. Tuttavalle kävi noin että muutti miehen kotiseudulle ja parissa vuodessa heille tuli ero, koska vaimo tunsi olevansa niin yksin ja kaukana vanhoista tuttavistaan ja sukulaisistaan. Nyt erosta on jo vuosia, mutta ihan yhtä onneton hän on edelleen, nyt siitä ei vaan enää voi syyttää miestä tai asuinpaikkaa. Tyytymättömyys itseensä on siitä huono juttu että sitä ei voi korjata muita syyttämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta vaan kaupunkiin, et tule viihtymään maalla. Lapset saavat harrastuksia ja kavereita tapaavat enemmän ja ite voit paremmin. Itse en muuttaisi maaseudulle mistään hinnasta, tiedän sen maaseudun ihanuuden. Pääsen kesäisin maalle ja se on ihan kivaa se aika mitä on, rantasauna jne.
No onko lapsillanne kavereita, harrastuksia vai viihtyvätkö ihan vain AINA vapaa-ajalla kotona vanhempien kanssa touhuamassa? En kutsuisi ongelmaksi lapsilla sitä, että haluavat ystäviä ja muutakin, kuin olla äitinsä kanssa.
Toisaalta voi ollakin, että se ongelman on sitten minussa. En ehdi viettää tarpeeksi aikaa lasten kanssa, jatkuvat pitkän työmatkan vuoksi olen aina väsynyt ja vapaa-aikanakin pitää aina ajaa pitkää matkaa, jotta lapset saavat jotain muutakin, mitä ansaitsevat. Harmi kyllä että tällä se isukki pitää todellakin tyhjän ajamisena kaikkea kodin ulkopuolelle menemistä. Paitsi toki omat harrastus- ja viihdereissut mies tekee säännöllisesti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että oikein hankkia jotain, että kaverit tulisivat lasten luo, hevonen? Hmm.. No enpä taida kuitenkaan. Millä ajalla sitä hevosta hoitaisin, kun ei aika riitä muutenkaan kaikkeen? Ja hienoa jos on iso suku ja paljon tuttavaperheitä, jotka tulevat teille yökyläilemään. Oma sukuni on pieni, eikä lapsilla ole yhtään serkkua siltä puolelta. Miehen puolelta taas tulevat vain miehet, koska naiset lapsineen eivät jaksa katsoa sitä saunomista, kalastamista ja kaljan kiskomista päiväkausia. Ja minun ja lasten taas on pakko katsoa. Siinä sitä on ihanaa maalaiselämää, hohdokasta..
Nyt toki tarjotaan sitten sitä vaihtoehtoa, että lähde lasten kanssa aina johonkin yökylään kun miehen ystäviä tulee. Vaan kun ei ole sellaisia paikkoja, johon voisi ison lapsikatraan kanssa työntyä kyläilemään pitkäksi aikaa. Omat vanhemmatkin ovat alkoholisoituneita, joten sinnekään ei voi mennä.
Keskellä ei-mitään asuminen on kyllä suoraansanottuna helvetti teini-ikäiselle. Bussit kulkee, jos kulkee (kesäisin tyyliin kerran klo.7 aamulla ja takas klo.14...) ja kaikki kaverit jossain kaukana. Mun lähimpänä asuva kaveru asuu n.100km päässä ja koulumatkaa kertyy päivässä n.140km, meinaa kahta-kolmea bussia/suunta ja jos oma bussi myöhästyy edes muutaman minuutin nii myöhästyn vähintään puoltuntia, jos seuraava bussi on ajoissa. Ootan nyt et täytän 17v ja muutan sit omilleni lähemmäks koulua ja mun muutakin elämää, enkä kyllä oo vähäänaikaan tulossa takas tänne maalle.
t. 16v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä se kaupunkiasuminenkaan takaa niitä kavereita. Tossahan tuo kiusattu ja syrjitty teini sisällä kököttää, toisen ainoa lähellä asuva kaveri tuli onneksi juuri reissusta kotiin.
Väittäisin että maalla sentään on helppo lähteä sinne ulos, ei tarvitse notkua kerrostalon pihassa ja varoa hulluja ja humalaisia heti vaan piha on kuin oman olohuoneen jatke.
Mutta kun iskä päätti että maalla ei enää asu, ja onhan noista lapsistakin tullut maaseutua ja jokaista ötökkää hyljeksiviä ja pelkääviä ettei enää viikoksi maaseutulomalle saa.
Ilmeisesti ap ei ole alkuperäinen suomalainen, joten epäselväkirjoitus suotakuun, mutta mikäli ymmärsin oikein, on kyse siitä olisiko kaupungista asunnon hankkiminen ok.
Voisithan vuokrata pienen kaupunkiasunnon "kakkos" asunnoksi, jossa voisitte aina välillä viettää aikaa lasten kassa. Eli asuisitte yhä maalla, mutta voisitte aina välillä olla yön tai kaksi kaupungissa ja muiden ihmisten parissa. puistoista ja uimarannoilta voisi löytyä ystäviä, joita voisi sitten myös kutsua maalle kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mun kynästä...: (
Minä lähden heti kun se on taloudellisesti mahdollista, enkä edes pierase taakseni ; )
Ei voi olla niin, että loppu perhe saa kärsiä, kunhan yksi jäsen on onnellinen!!
Nostan vanhaa ketjua, koska meillä on ihan sama tilanne kuin aloitusviestissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mun kynästä...: (
Minä lähden heti kun se on taloudellisesti mahdollista, enkä edes pierase taakseni ; )
Ei voi olla niin, että loppu perhe saa kärsiä, kunhan yksi jäsen on onnellinen!!
Niinpä
No huh, mikä mies...
Ei todellakaan ole oikein, että mies on niin kiinni tuppukylässään. Kuulostaa erittäin rajoittuneelta maailmankuvalta, jos ei voi edes perheensä vuoksi harkita muuttoa muualle. Nykyaikana syrjäkylillä ei todellakaan ole enää juuri mitään. Ja se kyllä rajoittaa paljon. Jos ei ole mitään mahdollisuuksia mihin mennä, missä olla? Tokihan joku voi viihtyä varsin hyvin ja tuntea olonsa kotoisaksi, mutta paskaa olettaa, että kaikki muut ajattelisivat samoin.
Olen itsekin joutunut kärsimään samanlaisesta. Lapsuudessa jouduin äidin kanssa asumaan vuosikausia eräässä pikkukylässä, koska äidin mies oli sieltä kotoisin. Sen miehen kotipaikka oli siinä lähellä ja siellä asui miehen äiti. Ja se mies oli niiin vitun kiinni äidissään, ettei voinut harkitakaan muuttoa pois samasta kylästä, ei edes reilu 10km:n päähän lähemmäs paikkakunnan keskustaa. Missä muuten oli äidin työpaikka ja meidän koulut. Ja sen takia me jouduttiin kävelemään 3km lähimmälle bussipysäkille, herätys oli arkiaamuna 6.00, koska 7.00 piti lähteä pysäkille.