En taaskaan pääse kummiksi.

Harmittaa, kun lupauduin kummiksi aikoinaan... nyt sitten pitää ostella joka joulu ja syntymäpäivä lahjoja.. vihaan lahjojen ostoa.

Oletko sanonut ihmisille ääneen, että haluaisit kummilapsia?

Ole kuule tyytyväinen ettet siihen virkaan ole päässyt, mulla on kolme kummilasta ja enempää EI TULE!

[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 16:35"]

Oletko sanonut ihmisille ääneen, että haluaisit kummilapsia?

[/quote]

Olen.

Itselläni on paljon kummilapsia, enkä oikeastaan edes haluaisi ainuttakaan lisää. Mutta ymmärrän silti AP sinun tunteesi, itse ainakin koen joka kerta hieman surua ja ihmetystä, kun mieheni veli saa lapsen (niitä on jo 6), eikä meitä taaskaan pyydetä kummiksi vaikka emme ole vielä itse vanhempia ja meillä olisi paljon aikaa kummilapsille. On se kummien valinta merkki siitä keistä ihmisistä tykkää.. ja karulta tuntuu "rannalle jäädä".

Voi olla, että kaverisi ajattelee, että kun sinulla on omat pienet lapset, ettet jaksa nyt kummilapsia. voimahali!!

ehkä sun luonteella on jotain tekemistä asian kanssa?

Ehkä ottavat vain sukulaisia kummeiksi?

Miksi haluat olla kummi? Itse en olisi mistään hinnasta.

Itse olen havainnut, että kummilla ei ole oikein muuta tehtävää kuin ostella lahjoja. Etenkin, jos ei tule kovin uskovasta perheestä (kummin tehtävänähän olisi kristillinen kasvatus). Itselläni on 4 kummilasta ja yksi olisi riittänyt varsin hyvin! Rahaa palaa mielettömästi, kun jokaiselle joutuu ostelemaan lahjoja - synttärit, joulu, rippijuhlat, valmistujaiset/ylppärit... ei siinä muuten mitään, mutta kummin lahjat oletetaan olevan niitä parhaimpia. Tänäkin kesänä jouduin hammasta purren kustantamaan kaksi hintavaa rippiristiä ja synttärilahjan, vaikka rahat hädintuskin riittävät oman perheen elättämiseen.

Kummius on lisävero kynnysmattoihmisille.

Mulla sama juttu, en ole kummi kenellekään, mutta toivoisin pääseväni kummiksi. Musta olisi ihanaa olla kummi edes yhdelle lapsella, mutta ei oikein voi kerjätäkään kummiksi pääsemistä. Ymmärrän, että varsinkin monen lapsen kummius voi olla taakka, mutta joskus harmittaa lukea tuskailuita kuinka pitää ostella lahjoja, kun itsellä ei ole yhtään kummilasta.

Voi olla, että olen luonteeltani jotenkin etäinen ja vaikka kavereita on paljon, oikein läheisiä ystäviä ei montaa ja sattumalta esim. opiskeluaikaisista kavereista läheisin on lapseton. Moni muu kaveri taas saanut lapsen silloin, kun meillä ei ollut vielä omia lapsia ja elämäntilanne sen verran eri, että ei tullut nähtyä niin paljoa. (Olen mm. asunut toisella eri puolilla Suomea.) Myöskään sisarusten lapsia ei ole minulla tai miehellä, joten lähisukulaistenkaan lapsille ei ole voinut tulla pyydetyksi kummiksi.

Mä tykkään lapsista ja tykkään ostella lahjoja yms ja ottavat ihan ventovieraan kummiksi ei siis sukulaista enkä ole edes sisarteni lapsille kelvannut kummiksi. ap

ne saa sulta lahjoja lapsille muutenkin? halua lapsilleen paljon lahjovia ihmisiä

Mä en halua kummiksi sisariani, koska koen heidän olevan lapseni elämässä muutenkin mukana. Parhaista ystävistäni on todella vaikea valita,toisten miehet ovat etäisiä enkä haluaisi heitä kummiksi. En myöskään haluaisi loukata pariskuntaa pyytämällä vain toista.

Offtopic, mutta oman kummini olen nähnyt vain rippijuhlissani ja sain kortin. Älkää suostuko, jos ei kiinnosta... En kyllä ole lahjojen tms. perään, mutta olisi joskus ollut kiva nähdä.