Koukussa nettishoppaamiseen

Töissä on tylsää, mies on työmatkalla. Selailen sivuja, katselen kuvia ja suunnittelen eri asukokonaisuuksia. Voisko tota ajatella, miltä se näyttäis ton kanssa, ai mutta mitkäs sivut nämä ovat, wau mitä kamaa täällä on jne jne.

Illalla kun odottelen unta, suunnittelen, että josko ostais sen-ja-sen, ja sitten kattois vielä sitä sivua.

Kone muistaa millä sivuilla olen käynyt, ehdottelee, postiin tulee ihania mainoksia ja tarjouksia.

Teen ostoksen, se on niin helppoa naputella kortin tiedot, lähetyskulutkaan ei näytä kovin isoilta.

Sitten alkaa se ihana odotus, olen ostanut ja sitten saan tiedon, että paketti on lähetetty.  Se odotus ja ehkä parasta.

Paketti tulee, kiikutan sen kiireellä kotiin ja valmistaudun avaamaan sen. Aika tärkeä hetki. Tässä vaiheessa mies ei missään nimessä saa olla kotona, sillä hän alkaa kyseenalaistaan koko ostosta ja ihmettelemäään että mihin voin vielä tarvita yhtään mitään.

Uutuus viehättää, laittelen ne kaappeihin ja järjestelen ja suunnittelen hieman vaatteita ja niiden yhdistelyä.

Sitten tulee taas joku tylsä hetki ja kas, olen ostellut sitä-ja-tätä ja alennusmyynneistä ja tarjouksista joku 150 euroa.

Toisaalta ajattelen, että voisin käyttää saman rahan ja enemmänkin baareissa käymiseen, tai kotona yksin tissutteluun kuten monet ystäväni tekevät. Tässä sentään pysyy naama ja kroppa paremmassa kunnossa kuitenkin. 

Ikää 45v, tahattomasti lapsettomaksi jäänyt.