Miten kestätte elämän rajoituksellisuuden?

Varmaan tuon supisuomalaisen ajattelutavan vuoksi et koskaan menesty.

Elämä on niin lyhyt ja haluaisi tehdä paljon asioita, mutta kun ei ole rahaa, ja pienipalkkainen työ vie suuren osan ajasta.

Tää on vaan realiteetti.

Haluaisin hypätä pois oravanpyörästä.

Eniten kaipaamiani asioita ei saa rahalla muutenkaan. Tai ehkä saisi, mutta ei se toimi ihan niin.

Olen valmistunut hyvästä korkeakoulusta, mutta alalta, jolla ei ole iso palkka :(

Ei ole tarpeeksi ideoita, ja olisi toisaalta hulluutta perustaa yritys, kun yrittäjät ovat muutenkin niin ahtaalla, verrattuna palkkatyöntekijöihin.

EI riitä älynlahjat muuhunkaan.

En tiedä, aika hyvin. Minulle se rajoituksellisuus on elämän olemus, ja ilo tulee siitä, kun kuitenkin voi olla kivaakin. Se on se optimistinen asenne. Introverttiuskin kyllä auttaa, kun melkein kaikki tarvitsemani löytyy pään sisältä. Jos ei omasta, niin jonkun toisen. Luen paljon.

Mä olen jäänyt sellaiseen ihmeelliseen masennuslimboon, josta en osaa päästä pois. Silti voin olla hetkittäin onnellinen. Eilen istuin yläkerrassa sängyllä viikkaamassa pyykkiä. Mies ja lapsi olivat pihalla touhuamassa, kuulin heidän äänensä ja pelloilla laulavat kuovit. Silloin oli viimeksi helppo ja tyytyväinen olo.