Juonitaanko selkäni takana

Appivanhemmat ovat  jo kasikymppisiä ja heillä on iso vene, jonka käyttämiseen ja hoitamiseen heidän voimansa eivät ole riittäneet enää vuosiin. Mieheni on heitä sitten jeesaillut, koska pitää itsekin kovasti veneistä. Minä taas en pidä veneistä enää ollenkaan, takana on muutama ikävä kokemus joista en ryhdy enempää avautumaan. Nyt sitten kuitenkin käly ykskaks kysyi, että ostetaanko me se vene. Sanoin että mitä, ei varmasti, ei ole ollut edes  puhetta sellaisesta. Kysyin mieheltä, että onko ne suunnitelleet jotain. Vastasi, että eivät ole. Jotenkin voisin vielä sietää sen, että se paatti tulee perintönä meidän niskoille, mutta että ostettais se - ei käy. Velkaa on muutenkin jo tarpeeksi, samoin ylläpidettäviä kulkupelejä, talo ja mökki. Vene kerran kesässä ajeluun on ihan turha ja vielä turhempaa maksaa siitä. Kälyn kommentin ymmärrän, pelästyi tietysti sitä että vanhemmat antais sen veneen meille, jolloin hänen perintönsä pienentyisi.