Tein päätöksen ja erosin huonosta suhteesta.

Säälistä kait. Ja liekö joku turvallisuudentunne mukana.

2

Eikö näissä suhteissa ole aina kyse riippuvuudesta? Siis ei rakkaussuhteesta, vaan riippuvuussuhteesta.

Joo.. No ymmärrän. Itse roikuin koska "uskoin parempaan" ja kuvittelin, että kyllä se siitä. Turvallisuudentunnetta ei ollut, en oikeastaan luottanut mieheen ja olin usein pahallamielellä. Olin tottumuksesta, siinä suurin syy. Arvokasta aikaa vain menee hukkaan, kun sitä tuhlaa ihmiseen, joka ei anna hyvää elämälle.. :/ 

Nr 6, ihan 100% varmasti voin sanoa omalla kohdallani olleen myös riippuvuudesta kyse ja hylätyksitulemisen pelosta.. Mikä on todella jännä juttu, sillä suhde teki huonoa, mutta olin siinä väkisin. Tässä yhtälössä ei ole mitään järkeä toisinsanoen. 

Ap

Minun mittani tuli vain täyteen. Ymmärsin, etten ole onnellinen ja olen mielummin yksin kuin kyseisen k-pään kanssa, joka tekee minulle huonon olon päivittäin. SILTI tässä erossa on jotakin sellaista tunteiden sekamelskaa, vaikka päätös oikea onkin. Kaipa se aisaan kuuluu ja ajankanssa halpottaa. En kyllä voi sanoa olevani rikki. Enemmän hieman kummissani, että tosiaan siinäkö se nyt oli?

Miksi jatkat omassa suhteessasi, 2?

Good for you. Itse kituutan edelleen.