Olen alkanut panikoimaan junassa, bussissa jne.

Kärsin, enkä tiedä mikä auttaa. Aivan todella outoja paniikkitiloja, ja tosiaan tuo ääni joka varoittaa. Mulla tosin iskee yleensä kaupassa, torilla... 

No voi hitsi, sitten meitä on kaksi. :( -ap

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:33"]Niin rasittavaa, olen masentunut ja ahdistunut "moniongelmainen" jo valmiiksi ja nyt sitten viime kuukausina olen alkanut panikoimaan matkustaessani. Viimeksi eilen matkustin junalla 20 minuutin matkan eestaas, ja molemmilla kerroilla ääni päässä alkoi epäröimään: "Mitä jos juna tulee täyteen ihmisiä? Mitä jos sinulle tulee paha olo? Ei ole vessaankaan tässä junassa...entäs jos joku sekopää tulee tähän vaunuun? Mitä jos olet väärässä junassa?" jne. :(

En kärsi matkapahoinvoinnista, eli en tiedä mistä tuo "ääni" keksi jutut pahoinvoinnistakaan, mutta juttua vaan riitti molemmille suunnille. Kärsiikö kukaan samanlaisesta panikoimisesta, mikä teitä auttaa?

[/quote]

Täällä ilmoittautuu toinen samanlainen. Mulla on julkisen oksentamisen fobia + matkapahoinvointi, joten kun matkustan junalla tai bussilla niin matkustan vain yksin, ettei tarvitse jutella kenellekään. Bussit on yhtä helvettiä, varsinkin kaupunkibussit joissa kuski lähtee ajamaan vaikka olen vasta kävelemässä paikalleni. Huono olo tulee heti.

Ainut mikä on auttanut vähän on totuttelu. Aloitin lyhyillä matkoilla, ensin lääkkeen kanssa. Mutta jos on muutenkin ahdistava päivä, luovutan ja kävelen pitkiäkin matkoja. Hyvinä päivinä pystyn istumaan jopa 20min bussissa ilman lääkettä. Ei ole kivaa, ei.

Tuo kuulostaa paniikkihäiriöltä, sillä erotuksella, että paniikkihäiriöstä kärsivä ei kuule mitään ääniä... tai en tiedä tarkoitko äänellä ihan konkreettista äänen kuulemista.

Ihan tuttua. Varsinkin jos juna tulee ihan täyteen. Eipä sille oikein mitään voi. Pitää vaan yrittää pysyä rauhallisena.

Mulla kanssa samanlaista oirehdintaa ja paniikkihäiriö diagnosoitu. Pysyi aisoissa lääkkeillä hyvin. Ilman lääkkeitä en pitkään aikaan panikoinut (olen ollut jo 6 vuotta ilman lääkitystä) mutta nyt on TAAS jostain syystä alkanut ahdistamaan. Pelkään myös sitä oksentamista. Viimeksi kun olin lapsen kanssa elokuvissa, alkoi ahdistaa. Mutta taistelen vaan läpi, koska en halua enää alkaa lääkkeitä syömään. Onneksi on oma auto, jolla kulkea joka paikkaan.

Nosto!