Miehen veljen avovaimo
Mikäköhän voi olla syynä käytökseen? Miehen veli on seurustellut nyt kolme vuotta tämän naisen kanssa, ja nyt kesällä muuttivat yhdessä suht lähelle meitä. Mieheni on veljensä kanssa läheinen, ja häntä me nähdään usein ja juttelevat puhelimessa usein jne. Tämä avokki on kuitenkin aina piilotellut itseään kovasti. Nyt vasta viime viikonloppuna ekan kerran tavattiin! Hän ei koskaan ole tullut mukaan mihinkään miehen suvun juhliin, eikä syömään tms. anopin luokse, eikä meille käymään, vaikka on kutsuttu monen monta kertaa. Miehen veli käy aika usein. Ja kun me ollaan käyty heidän luonaan, tuntuu että avokki on tarkoituksella aina lähtenyt pois siksi aikaa. Nyt sitten tosiaan käytiin kylässä niin, että hänkin oli kotona. Vaan hän ei tullut tervehtimään, kun mentiin sinne. Melkein koko illan hän istui tietokonehuoneessa eikä siis tullut sanomaan meille sanaakaan. Miehen veli sitten vei meidät sinne huoneeseen (" tulkaa sanomaan hei ' minnalle' " ) ja hän oli tosi vaivaantunut. Kun miehen veli laittoi kahvit kaikille, tuli siksi aikaa istumaan olkkariin että joi kahvit, ja meni sitten pois taas, sanomatta mitään.
Mun mielestä tämä on jotenkin kummaa. Voiko joku olla vaan noin ujo taikka noin epäsosiaalinen, vai onkohan hänellä joku syy, miksi ei nimenomaan tahdo olla missään tekemisissä meidän kanssa? En mä nyt odota, että pitäisi parhaiksi kavereiksi ruveta vaan sen takia, että miehet ovat veljeksiä, mutta kyllä mun mielestä olisi jotenkin normaalia, että tahtoisi jotenkin tutustua avomiehensä sukuun edes sillä tasolla, että moikataan kun tavataan.
Tekisi mieli kysyä miehen veljeltä asiasta. En ole viitsinyt aiemmin, kun tiedän anopin kritisoineen ko. veljelle tätä tyttöä (anoppi on aika kärkäs arvosteluissaan) ja miehen veli tietenkään ei tätä ole arvostanut, enkä tahtoisi hänen ajattelevan, että minäkin rupean kritisoimaan tms. Toisaalta mietin myös, että onkohan tyttö kuullut joitakin niitä kummia juttuja, joita tiedän anoppini puhuvan minusta, ja ottanut ne tosissaan, ja siksi ei tahdo olla tekemisissä?
Kannattaakohan koettaa selvittää, vaiko vaan antaa olla, ja elää ja antaa hänenkin elää tyylillään?
Kommentit (8)
Mitä jos varta vasten kutsuisit hänet vaikka teille joihinkin talkoisiin tms? Ainakaan hän ei voisi luulla, että häntä ei kaivata paikalle. Toisekseen tutustuminen kävisi luontevasti aktiivisessa puuhailussa (ei pakko puhua, ei kiusallista hiljaisuutta) ja hän tuntisi itsensä tarpeelliseksi. Liikaa ei saisi olla ihmisiä kuitenkaan eikä varsinkaan anoppia.
Ystäväni on juuri samanlainen kuin kuvailemasi miehesi veljen vaimo, ja syy hänen käytökseensä on hyvin pitkälti miehensä exässä. Exä oli avoin, puhelias, sosiaalinen ja sellainen tyyppi, josta kaikki pitivät. Jotenkin on vaikuttanut ystävääni siten, että hän vertailee itseään exään koko ajan, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun pitää itseään huonompana..
Niin, sanon vielä, että kahvilla ollessa tyttö kyllä hymyili yms. ja siksi ajattelin itsekin, että jos on vaan superujo. Jotenkin siksi vaan ajattelin, että liittyisi ehkä anoppiin, kun itselläni on ollut varsinkin aiemmin ongelmia tuon anopin kanssa (niihin aikoihin, kun luotiin niitä rajoja, että minkälainen meidän asioihin " sotkeentuminen" on meistä liikaa, mitä ei enää hyväksytä). Ajattelin just niinkuin eräs vastannut sanoi, että jos heillä on ollut jotain känää anopin kanssa ja hän siis ajattelee, että ollaan kaikki häntä vastaan tms. ja siksi toisaalta tekisi mieli " selvittää" asiaa.
ap
Meillä on lähipiirissä ihan vastaavanlainen tapaus. Nainen ei puhu sanaakaan. Miehensä on kyllä halutessaan oikeinkin sosiaalinen tapaus, mutta nyt kun olen alkanut kunnolla ajattelemaan, niin mies on kyllä varmasti kotioloissa todellinen jyrä. On varmasti latistanut vaimonsa niin lattianrakoon, ettei hän usko itseensä tai siihen että osaisi olla/tehdä koskaan mitään miehen mieliksi. Hän vain on hiljaa ja seurailee miestään.
Aika surullinen tapaus.
ja kai ahdistunutkin.
kun tuli " ero" eli seurustelu loppui, oli uhannut itsemurhalla jne...
eivät ole koskaan tavannut 40-vuotiaan poikansa naisystävää! Ja vuosia jo ovat olleet yhdessä. Poika ei kuulemma suostu tuomaan naista näytille millään.
Meillä on lähipiirissä ihan vastaavanlainen tapaus. Nainen ei puhu sanaakaan. Miehensä on kyllä halutessaan oikeinkin sosiaalinen tapaus, mutta nyt kun olen alkanut kunnolla ajattelemaan, niin mies on kyllä varmasti kotioloissa todellinen jyrä. On varmasti latistanut vaimonsa niin lattianrakoon, ettei hän usko itseensä tai siihen että osaisi olla/tehdä koskaan mitään miehen mieliksi. Hän vain on hiljaa ja seurailee miestään.
Aika surullinen tapaus.
Mun mielestä ainakin miehen veli on tosi symppis ihminen, vaikka enhän mä tietenkään ole itse hänen kanssaan asunut ja elänyt, niin että kuinka hyvin sitä nyt voi tietää? Hän on kuitenkin noin yleisesti sellainen iloinen, avulias ja vähän liiankin kiltti tyyppi. Puheista huomaa, että ainakin hän selvästi on hulluna tähän avokkiinsa. Ehkä sen sijaan on vähän liian äitinsä essunnaruissa kiinni, eikä oikein osaa sanoa anopille vastaan, että ei esim. tule sinne heidän kotiinsa häärimään. (Sanoinkin miehelleni, että ehkä hänen kannattaisi ottaa tätä asiaa puheeksi veljensä kanssa joskus.) Mutta tosi vaikea kuvitella häntä ketään latistamaan.
ap
Olen eläessäni tavannut kerran tosi ujon yli 30v aikuisen. Kyllä sellaisen tunnistaa kun näkee. Mutta ei tämä nainen kyllä piilotellut itseään. Oli mukana sukutapaamisessa, mutta ei puhunut mitään. Kuunteli kyllä kiinnostuneena. Tämä tapahtui kyllä Englannissa, ei Suomessa.
Hän vaikutti tosi ystävälliseltä, mutta oli vain ujo. Vaikea selittää!