Kysymys koulukiusatuille

Ajattelin jo silloin että he ovat mitään ymmärtämättömiä ääliöitä, joten heidän kiusaamisensa ei kovinkaan syvää haavaa tehnyt sieluuni. Mutta ymmärrän kyllä hyvin niitä jotka ovat saaneet pysyvät vammat omaan sieluunsa, ehkä heitä auttaisi jos kiusaaja katuisi tekoaan? Minulle he ovat täysin yhdentekeviä ihmisiä.

joten siinä hänelle rangaistusta tarpeeksi.

mitä mieltä muut ovat? Olen koittanut omille tyttärilleni opettaa että itseään saa puolustaa, ilkeillä ei tietysti saa eikä esim. lyödä ketään. Eri asioita ovat sellaiset kiusaamiset jotka ovat todella rajuja esim väkivaltaa yms, sellaista en luojan kiitos ole joutunut kokemaan, lähinnä syrjintää ja ivailua! Eli vastaukseni on että en kokisi anteeksi pyytöä tarpeelliseksi omassa tapauksessani!

Ja haluaisin hänen kuulla sanovan, että olen kaunis enkä sian näköinen...Vaikka kiusaaja itse unohtaisi sanomiaan ikäviä kommentteja, uhri ei unohda niistä yhtäkään. Aikuisenakin nämä kiusaajat kuitenkin ihmettelevät, miksi uhri ei tule luokkakokouksiin. Ja nauravat päälle. Ja nämä kiusaajat ovat TODELLA korkeasti koulutettuja nykyään.

Ja voin sanoa, että tääsä vaiheessa,,kun siskoni on yksin, ei mitään sosiaalista elämää, ei edes yhtä ystävää. Ei ikinä ollut poikaystäviä. Ei mitään teini elämää. Kävelee aamusta iltaan pyjamassa. Ei pese pyykkiä. Ei siivoa. Ei välitä itsestään, ei edes hygieniasta. Täysin erakoitunut. Ei voi soittaa esim. mihinkään virastoon kun ei uskalla ja itkee siteen kunnolla meille, että ei uskalla puhua kellekkään. Kerran joku oli tönäissyt häntä bussissa varmaan kun oli ollut ruuhkaa, niin hän mietti itkien varmaan viikon, miksi se tyyppi tönäisi häntä. Oon yrittänyt auttaa ja käynyt psygologillakin ja vaikka mitä keinoja. Ei suostu lähtemään edes mun kanssa mihinkään, koska pelkää ihmisiä ja luulee, että kaikki haluavat vaan sille pahaa... Hän on kuitenkin 20v. Ja itkuhan tässä tulee silmään kun ajattelen mun pikkusta siskoa....

Että mä ainaki sanoisin jokaiselle sen kiusaajalle että ei tarvii selitellä yhtään mitään. Kertoisin kyllä luin pahassa jamassa se on niitten takia ja toivoisin, että jokainen niistä joutuis helvettiin. Toivottavasti ne pahimmat kiusaajat ei kävele mua vastaan, koska oon niin vihanen, että ne sais kyllä kuulla kunniansa. Toivottavasti ihmiset tajuaa, mitä kiusaaminen voi pahimmillaan tehä itsetunnolle ja muutenkin ihmiselle...



tuli pieni vuodatus! sori!!!

Anteeksipyyntö on joku oman omatunnon puhdistamisrituaali - minun kannaltani se ei muuta mitään. Heidän omaatuntoaan minulla ei ole halua puhdistaa, kärsiköön liemissään.



Minujlla menee nykyään hyvin, mutta en silti halua tuhlata moiseen joukkoon yhtään enempää energiaa!

Kiusaaminen on nyt vain heidän oma ongelma. Eikä niillä kahdella kovin hyvin menekkään. Loosereita olivat silloin ja nyt.

Mutta olisi kyllä mukava tietää, että kiusaajat olisivat kasvaneet paremmiksi ihmisiksi ja ymmärtäneet tehneensä väärin, ja osaisivat kasvattaa omat lapsensa toisin kuin heidät itsensä on kasvatettu.

Elämäni on oikein hyvässä mallissa, ja nykyään osaan välttää ne virheet, joita tein lapsena. Lisäksi tiedostan, että kiusaajien oma tausta vaikutti heidän sanomisiinsa

Lohduttaisi tietää, että ihmiset voivat muuttua parempaan suuntaan, kasvaa aikuiseksi... (näin tuskin on tapahtunut, mutta olen optimisti ja haluan ajatella ihmisistä hyvää...)

Itse olin ala-asteella pitkään syrjitty ja kiusattu ja sorruin sitten itse kiusaamaan. Onneksi sitä kesti vain vähän aikaa ja tulin järkiini. Aina välillä tulee mieleen, pitäisikö etsiä se ihminen käsiini ja kertoa hänelle, että hänessä ei ollut mitään vikaa. Meidän koulussa vain vallitsi sellainen viidakon laki, että kiusaa tai tule kiusatuksi. Kaikki pelkäsivät koko ajan. Oli siellä tietysti niitäkin, joita ei koskaan kiusattu tai jotka eivät koskaan kiusanneet, vaikka heitä oli kiusattu. Sairas ilmapiiri joka tapauksessa koko paikassa. Elämä asettui yhdellä jos toisella uomiinsa vasta, kun ala-aste loppui ja koulu vaihtui.



ap